Miten jumiin voi jäädä johonkin ajatukseen tai tarinaan, jos ei tule ajatuksineen ja tunteineen kuulluksi ja nähdyksi, vaan joutuu läheistensä torjumaksi ja hiljentämäksi. Asiasta puhumisen tarve ei katoa mihinkään, jos ihminen koetetaan huomiotta jättämällä vaientaa, vaan tarve vain voimistuu ja ihminen turhautuu. Kuinka hukassa voikaan olla, kun jotain tärkeää ja suurta ilman varoitusta katoaa elämästä. Kaarina, kuka tai mikä ikinä olikaan, oli jotain suurta ja merkittävää tarinan keskushenkilöille. Kolme pariskuntaa huomautuu ajautuvansa uusille ja pelottaville urille, kun totuttu järjestys järkkyy, eikä kriisin kärjistymiseltä voida välttyä. Parisuhteet ja ennen niin tiiviit ystävyyssuhteet alkavat rakoilla, eikä päätöksiä oikein mistään pystytä enää tekemään. Kartta löytyy, mutta reittivaihtoehtoja on aivan liikaa, joten ensimmäisenkin askeleen ottamisesta tulee todella vaikeaa.

Katsojalle Kaarina näyttäytyy mystisenä taustavaikuttajana, jonka vaikutus on monella tapaa ollut suuri tämän porukan yhtenäisyyden kannalta. Alussa jokainen odottaa Kaarinaa tai jotain viestiä häneltä, kunnes selviää, ettei viestejä enää ole tulossa. Jokaisella on ollut suhde ja omasta mielestään tärkeä kontakti Kaarinaan ja kun kaikki muut hyväksyvät lopun tulleen, yksi jää vielä kysymään ”Miksi emme etsi Kaarinaa?” Tämä ajatuksellinen juopa  Tällaisen yhdistävän ja erottavan voiman poistuminen jättää ryhmään tyhjiön, jonka ympärillä kaikki alkaa murentua. Onko elämää ilman Kaarinaa? Millaisen henkisen perinnön hän on jälkeensä jättänyt?

Hyvin yksinkertaisen lavastuksen ainoa pysyvä valopilkku ovat värilliset ikkunaruudut, joiden läpi maailma näyttää hyvin erilaiselta. Mielikuvituksellisilla ja futuristishenkisillä projisoinneilla syntyy hyvin omaleimaisia mielenmaisemia tilaan. Pisteet yhdistyvät, mutta missä ja miten? Yhtenevällä puvustuksella myös vahvistetaan kuvaa maailmasta, jossa yhdenmukaisuus ja ryhmään kuuluminen on tärkeää, mutta pieniä yksilöllisiä eroja näkyy myös pinnalla. Tässä dystooppisessa ja melko kliinisen kylmässä maailmassa ihmisiltä jää paljon huomaamatta. Paahdetaan eteenpäin ja puhutaan Kaarinasta, kun pitäisi pysähtyä huomaamaan ne ihmiset, jotka tällä hetkellä ovat lähellä ja myös omat tunteensa. Huomaammeko kenen kanssa olemme vai odotammeko koko ajan jotain muuta saapuvaksi tai tapahtuvaksi? Suoritammeko omaa rutiiniamme ja puhumme jostain ulkopuolisesta, kuulematta omaa tai kenenkään muun ääntä? Onko mentävää yksin metsään kuullakseen ajatuksensa ja tarpeensa?

Kartta on ajatuksia puhutteleva esitys, joka herättää paljon enemmän kysymyksiä, kuin mihin tarjoaa vastauksia, kuten elämä yleensäkin. Pitäisikö meidän etsiä Kaarinaa?

Kartta

Ohjaus ja käsikirjoitus Minna Nurmelin
Lavastus Maiju Loukola
Pukusuunnittelu Auli Turtiainen
Valosuunnittelu Aslak Sandström
Videosuunnittelu Ida Järvinen ja Matias Koivuniemi
Äänisuunnittelu Jani Peltola
Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen
Mediataideteokset Camilo Sanchez, Liisi Soroush ja Alex van Giersbergen (Konvolv-osuuskunta)

Rooleissa
Maria Kuusiluoma, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen, Sari Puumalainen ja Kreeta Salminen