Vastaus otsikon kysymykseen on ei. Ei ole pakko, eikä sitä kannata tehdä aina omalla kustannuksellaan ja pakon edessä. Mutta tänään jouduin kohtaamaan oman vastaukseni. Se nimittäin on kyllä. On pakko joustaa. Minähän joustan, vaikka asia esitettäisiin tylyllä ja syyllistävällä tavalla. Joustan, koska tajuan miltä minusta itsestäni vastaava tilanne tuntuisi. Joustan, jotta toiselle ei tulisi paha… Lue lisää Onko mun aina pakko joustaa?
Draamakasvatuksen aineopintojen toinen lähijakso eli improvisaation jatkokurssi on nyt takana. Sinänsä harmi, että kurssi on ohi, koska oli taas kerran aivan älyttömän kivaa. Improssa on voimaa. Viikonlopun intensiivinen lähijakso Mika Terävän ohjaamalla kurssilla vei sekä tuttujen että vieraampien tekniikoiden pariin. Itselläni ei vielä ole sellaisia tekniikoita, joihin olisi ehtinyt kyllästyä tai erityisemmin harjaantua. Jotkut ovat… Lue lisää Improvisaation jatkokurssi (draamakasvatus)
Näin Suomen kamaralla vielä pysyttäessä videomateriaali lienee lähin vastine liveopetuksen seuraamiselle, joten päädyin nyt sitten tarkastelemaan Keith Johnstonen ohjaamistyyliä tätä kautta. Kirjallisuus on hyvä juttu, mutta tekstin avulla ei pääse käsiksi esimerkiksi opetustilanteiden dialogiin, mikä on mielestäni erittäin kiinnostavaa. Videoissakin toki editointivaiheessa voi jäädä paljon kiinnostavaa materiaalia pois, mutta se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella sitä… Lue lisää Impro transformations (DVD) – Keith Johnstone teaching series
Improhan on semmonen yleistyökalu, että siitä on hyötyä ja apua vähän kaikenlaiseen. Eikä kannata ajatella improa rajatusti pelkästään esittävänä improna, mitä näkee telkkarissa tai livenä, vaan yleisemmin hyväksyvän vuorovaikutuksen harjoitteluna. Itse näen improvisaation ja siihen liittyvät vuorovaikutustaidot sellaisina, joita pystyy soveltamaan todella moneen asiaan. Siksi minusta on tärkeää aina välillä korostaa, että ei se impro… Lue lisää Arkielämän improtaitoja oppimassa (IMPROVment / Jani Turku ja Simo Routarinne)
Otsikko sisältää aidon kysymyksen. Yksi itselleni vaikeimmista alueista improssa on kohtauksiin liittyminen tai toisen tekemisen keskeyttäminen harjoitteessa. Sen tunnistaminen milloin kaveri oikeasti tarvitsee apua on välillä sietämättömän vaikeaa. Eikä siinä tunnu auttavan edes se, että tunnistaa omat merkkinsä siitä koska on hukkumassa suohon. Niin käy itselleni usein varsinkin paljon puhumista vaativissa tehtävissä. Silloin tekstiin alkaa ujuttautua mukaan… Lue lisää Mistä tietää milloin toinen kaipaa apua?
Mikä tässä on niin vaikeaa? Ihan oikeasti en vaan tajua miksi olen puu -improharjoitus on minulle aivan käsittämättömän vaikea. Siis miksi en pysty tähän? Tämä oli ehkä tuhannes kerta, kun törmään tähän harjoitteeseen ja edelleen se on ihan samalla tavalla hankala. Miksi??? Okei rauhotutaanpa hieman. Siis olen puu -harjoitteessa yksi menee ringin keskelle (tai lavalle) ja sanoo… Lue lisää Olen puu
Improvisaatio on aika jännä työkalu jatkuvasti verhot kiinni kulkevan ihmisen näkökulmasta. Impron parissa on muutaman kerran tapahtunut sellainen jännä kokonaisvaltainen kontaktin hetki toisen, käytännössä vieraan, ihmisen kanssa. Jotenkin vain molemmat ovat täysin avoimesti siinä hetkessä läsnä. Silloin tuntuu omaan kehoon ja mieleen virtaavan jotain ihan ihmeellistä energiaa. Ne ovat aivan älyttömän hienoja hetkiä. En valitettavasti… Lue lisää Suuren kontaktin mahdollisuus
On viimein tullut aika luoda katsaus kirjaan, mistä tämä kaikki draamailu oikeastaan sai alkunsa. Simo Routarinteen kirja Improvisoi! on nimittäin ihan ensimmäinen improvisaatioon liittyvä kirja, jonka olen lukenut. Se on myös yksi lempikirjoistani ja yksi niistä harvoista kirjoista, joiden pariin huomaan palaavani kerta toisensa jälkeen. Kymmenkunta vuotta se on ollut hyllyllä turvassa tai kulkenut matkassani… Lue lisää Simo Routarinne – Improvisoi!
Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”
Tässä on täydentyvä listaus kohtaamistani improvisaation lämmittelyharjoitteista. Kaikkia tässä listassa mainittuja olen jossain muodossa itse kokeillut. Merkkailin lähteet niihin harjoituksiin, joista tiedän löytyvän lisätietoa kirjallisuudesta tai netistä. Niissä harjoitteissa, joista tiedän useamman sovellusversion tai nimen samalle / samaa logiikka noudattavalle harjoitteelle, pyrin mainitsemaan kaikki nimet ja tuntemani versiot. Kaikkia mahdollisia versioita en toki tunne, koska… Lue lisää Lämppäriharjoituksia
Voihan sitä aina kaikkea omasta mielestään hienoa oppia ja leijailla omalla zenpilvellään ympäriinsä. Loppujen lopuksi fakta on, että kävin improkurssilla, joten mites se improvisaatio..? Tuli sellainen fiilis, että selostan vain jotain yleisinhimillisiä havaintojani ja vuodatan jotain henkilökohtaista muutostarinaa, vaikka improsta tässä piti olla puhe. Tai no tarvitseeko olla tai tartteeko näitä kahta edes erottaa, mutta… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 4 – ”Eihän se edes tiedä onko se koira vai ankka”
Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”
Jos et jaksa lukea pitkiä kirjoja, niin tässä on ratkaisu. Ihan hupsu kirjanen tai vihkohan tämä taitaa olla, mutta hirveän keskeisiä huomioita. Kyllä ne samat löytyvät monesta muustakin kirjasta, mutta tämä on eka improkirja, jota luin ääneen laulaen. Outoa, mutta totta. Lauloin siis yksikseni kirjan lopun tekstit. En tiedä miksi sanat ”Reset button” triggeröivät tuollaisen… Lue lisää Jill Bernard – Small Cute Book of Improv
Toisen improkurssin antia purkaessani tajusin jatkuvasti kelaavani samalla tämän improtyöpajan aikaisia kokemuksia. Ne limittyvät ja linkittyvät varmasti hyvin luontevista syistä. Moni siellä kohdattu juttu on nyt kirkastunut huomattavasti, koska olen pohtinut toisella kurssilla oppimaani aktiivisesti. Niinpä tarkastelin aiempaa tekstiä aiheesta uudelleen ja tajusin, että olen tehnyt tälle työpajalle tekstimuodossa melkoisesti vääryyttä. On aika korjata asia.… Lue lisää Stella Polariksen sanattoman impron työpaja Turun improfestareilla (2017) – Jälkikirjoitus
Olin viime viikolla tuokiokyhäelmöitsijä Simo Routarinteen ohjaamalla impron jatkokurssilla. Vaikka kurssi oli henkisesti todella raskas, niin koen että tuo emotionaalinen paine on ollut tarpeen, sillä sen voimalla on mielestä avautunut monta ongelmakohtaa. Yksi mikä omaa ajatteluani auttoi kurssilla todella paljon, oli sen ymmärtäminen, että ei haittaa, jos kohtaus menee välillä pilalle. Että voi joskus mennä… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 2 – ”Onko tämä joku salaliitto?!”
Draamanörtti 