Tekijä: Veera

Tutkiva eksyjäsielu ja ukkosenjohdatin, jolla on open sydän, nörtin mieli, runoilijan kädet sekä äärettömän pehmeä kosketus kiekkoon. ♥ Oman elämänsä käpy ja klovni ♦

Kauas pilvet karkaavat – ensi-ilta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kauas pilvet karkaavat on kuin uni, jonka pehmeä harso laskeutuu ylle, mutta poistuu taas aamun koitteessa. Rytmin vaihtelut sekä valon ja varjon leikittely luovat useita kiintoisia maailmoja. Se miten pienellä näyttelijämäärällä voidaan luoda tuntu valtavista ihmisjoukoista, on vaikuttavaa. Myös uhkaavien tilanteiden jänniteitä on saatu kohotettua huomattavasti tarjoamalla katsojalle siluetti ja tilaa mielikuvitukselle. Valkea verho on yllättävän… Lue lisää Kauas pilvet karkaavat – ensi-ilta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Papin perheen ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Sanon tämän nyt heti alta pois, kun olen tätä mieltä ja tulen todennäköisesti aina olemaan tätä mieltä. Mikään näytelmä, jossa soi Lauri Tähkä tai jossa käytetään valomiekkoja, ei voi olla mitään muuta kuin loistava. Piste. Huutomerkki ja aamen. Ihan vain jotta tiedätte, millaisen ihmisen tekstiä olette nyt lukemassa. Ai hitto, että tällaisina iltoina rakastan teatteria.… Lue lisää Papin perheen ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Läsnäolo ja reagointi

Yksi omasta mielestäni keskeisimmistä asioista näyttelemisessä on läsnäolo. Se että elät aidosti mukana hetkessä, kuuntelet ympäristöäsi ja muita ihmisiä sekä vaikutut siitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Et mieti päivän ostoslistaa tai pohdi jo seuraavaa repliikkiäsi ja miten sen sanot, vaan kuuntelet mitä vastanäyttelijäsi sanoo ja miten hän sen sanoo. Tietysti käsikirjoitetussa teatterissa repliikit on syytä muistaa,… Lue lisää Läsnäolo ja reagointi

Veera

Diivoja ja Ansan pikapaikkausta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Viikonloppuna tuli käytyä teatterissa useampaan otteeseen. Jyväskylän Kaupunginteatterilla kävin jälleen kerran katsomassa Diivat ja Ansan, joista kumpaisenkin olen nähnyt jo useita kertoja syksyllä. Aloitetaan siis Diivoista. Komediallisesti esityksessä on tietysti monta herkullista kohtausta ja varsinkin Jackin (Niskanen) ja Docin (Lintukoski) edesottamuksia on ilo seurata.  Koen kuitenkin, että nämä ovat ne mihin arvioinneissa yleensä keskitytään eniten ja siksi tahdon… Lue lisää Diivoja ja Ansan pikapaikkausta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Kuka ei kuulu joukkoon

Yllätin itseni ja kävin tänään katsomassa teatteria, joka on suunnattu lähinnä lapsille. Eipä ole pitkään aikaan tuntunut näin pahasti siltä, että olen ihan väärässä paikassa.   Esitys oli visuaalisesti erittäin kiinnostava, mutta itse tarina… Olen täysin mielikuvituksen ja asioiden selittämättä jättämisen kannattaja, mutta selittämättä voi jättää vain ne asiat mitkä tietää. Ei niitä, mitä ei… Lue lisää Kuka ei kuulu joukkoon

Veera

Kohti uutta teatterivuotta

Ennen kuin omalta osaltani aloitan uuden teatterivuoden muistellaan hetki mennyttä vuotta. Viime vuonna on itkettänyt ja naurattanut sekä tullut pohdittua syvällisiä teatterin äärellä. Siinä missä aiempina vuosina olen nähnyt ehkä yhden esityksen useampaan kertaan, viime vuonna tuli parhaimmillaan (tai pahimmillaan, riippuu tautiluokituksesta) käytyä samassa esityksessä jopa 10 kertaa. Viime vuosi oli myös uusien aluevaltausten aikaa, sillä… Lue lisää Kohti uutta teatterivuotta

Veera

Vuodenvaihteen traditiot

En tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa, sillä eivät ne aiemmatkaan ole juuri konkretiaksi muuttuneet. Tunnistan sen, että teatterin saralla minua kiinnostaa yhä aktiivisempi rooli, mutta muun elämän aikataulujen mukaan on pakko edetä. Ihan kaikkeen ei voi lähteä mukaan, vaikka haluaisi, koska aikataulu ei anna myöten. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa teatteriharrastusta tavalla tai toisella, joten pääosin lyhyempiä… Lue lisää Vuodenvaihteen traditiot

Veera

Teatterin joulu

Joulun aikaan myös teattereihin laskeutuu rauha ainakin hetkeksi. Tänä jouluna onkin sitten tullut vierailtua teatterin joulunalus tunnelmissa oikein tuplasti. Ensin vierailin Lahden Kaupunginteatterissa heidän pikkujoulujensa aikaan, mikä oli oikein mukava yllätys, kun harvemmin tulee Lahdessa liikuttua. Niinpä esityksen jälkeen jäinkin kuulostelemaan teatterin tunnelmia. Viime viikolla oli vuorossa Jyväskylän Kaupunginteatterin Jouluspesiaali, johon sitten menin ihan tarkoituksella. Tapahtuma oli kokoelma… Lue lisää Teatterin joulu

Veera

Lokerointia ja arvottamista

Teatteri tarjoaa hyvin monipuolisesti erilaisia elämyksiä. On kepeitä esityksiä, joissa huolet ja murheet unohtuvat naurun voimalla. On vakavampia teoksia, joissa kyyneleet virtaavat ja esityksen jälkeen olo on hyvällä tavalla tyhjä. On esityksiä, joiden jälkeen tulee mietittyä, että mitä ihmettä minä juuri näin. Sekä niitä esityksiä joiden jälkeen huomaa arvioivansa omaa elämäänsä ja maailmaa ihan eri… Lue lisää Lokerointia ja arvottamista

Veera

Moni Yakim – Creating a Character

Siirrytäänpä hetkeksi kirjallisuuden puolelle. Tämä teksti käsittelee Moni Yakimin teosta Creating a Character – A Physical Approach to Acting. Syy miksi päädyin tätä kirjaa lukemaan on se, että oma oletusasetukseni on lähteä tarkastelemaan asioita järjellä tai tunteella. Niinpä esimerkiksi hahmon fyysiset ilmentymismuodot ovat itselleni vieraampia. Kuitenkin, kun on tullut tarkkailtua vuosien saatossa eri näyttelijöiden työskentelyä, niin… Lue lisää Moni Yakim – Creating a Character

Veera

Tunne edellä 

Minulla on tapana käydä katsomassa kiinnostavia teatteriesityksiä yleensä useampaan kertaan. Yleensä annan uuden mahdollisuuden myös esityksille, jotka eivät ensimmäisellä kerralla vakuuttaneet. Enkä ole sitä vielä tähän päivään mennessä kertaakaan katunut. Kaikkia esityksiä en kuitenkaan kykene katsomaan useampaan kertaan. En vaikka ne olisivat aivan äärettömän upeasti toteutettuja ja tärkeitä teoksia. Varsinkin draaman puolella on paljon sellaisia… Lue lisää Tunne edellä 

Veera

Arvostelulaji

Teatterin seuraamiseen liittyy usein myös esitysten kritiikkien lukeminen ja/tai laatiminen. Itse en ole erityisen innostunut kriitikon tontille astumisesta, vaikka ajoittain varsin kriittinen ihminen olenkin. Esitysten arvostelujakin luen melko harvoin, sillä loppupeleissä minulle olennaisin on oma kokemukseni esityksestä. Arvostelun lukeminen ennen esityksen näkemistä on yleensä virhe, sillä se saattaa jättää omaan tajuntaan tiettyjä ennakko-odotuksia. Sitten jos olettaa kriitikin pohjalta menevänsä… Lue lisää Arvostelulaji

Veera

Itsensä ja pelkojensa yli

”Jos ihminen ei kasva, sen tilalle tulee pelko, joka tekee sen kasvun sitten ihan mah(d)ottomaksi.” (Ansa-musikaalin konsultti Erkki Ranto) Jos antaa pelon sanella sen mitä voi tai ei  voi tehdä, ei pysty kohta tekemään yhtään mitään. Pelätähän kun voi oikeastaan ihan mitä tahansa. Rohkeutta onkin se, kun pelostaan huolimatta uskaltaa tehdä asioita. Näin olen myös viimeisen vuoden… Lue lisää Itsensä ja pelkojensa yli

Veera

Katseenalaista

Teatterissa tuntuu olevan katsomossa sijoittumisen osalta olemassa kahdenlaisia katsojia. Niitä, jotka tahtovat istua mahdollisimman edessä, jotta näkevät mahdollisimman selvästi näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Sitten on niitä, jotka eivät suurella näyttämöllä juuri 6. riviä edempää suostu paikkoja ottamaan. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan, mutta käyn kyllä välillä tarkastelemassa esityksiä myös 10. rivin tuolta puolen. Näin erityisesti silloin kun haluan… Lue lisää Katseenalaista

Veera