David Mamet – Bambi vs. Godzilla – on the nature, purpose and practice of the movie business.

Tämä teos poikkeaa nyt hitusen niistä muista joita lukulistoiltani löytyy, sillä se käsittelee pääasiassa elokuvateollisuutta ja sen ongelmakohtia. Elokuvateollisuuteen liittyvät olennaisena osana myös näyttelijät ja näytteleminen, mutta päähuomio ei ole siellä puolen. Enemmänkin teoksessa ryöpytetään Hollywood-elokuvien tuotantoprosesseja ja elokuvien tuottamiseen liittyviä arvovalintoja. Raha ratkaisee, se kai ei yllätä ketään.

Kuten muut Mamet’n kirjat myös tässä kirjassa on kriittinen ja melko kärkäs sävy. Floppien ja huonojen toimintatapojen ohella Mamet nostaa tekstissään esiin myös hänen mielestään onnistuneita elokuvia sekä niiden ominaisuuksia. Nämä ovatkin ehkä kirjan mielenkiintoisinta antia minun näkökulmastani.

Tietysti minua kiinnostaa myös se, millä perusteella käsikirjoituksia valitaan ja millaisen prosessin ne käyvät läpi, ennen kuin elokuva on valmis. Elokuvabisneksen raadollinen puoli ei kuitenkaan tavallaan ole mitään uutta. Esimerkiksi Craig Fergusonin American on Purpose kirjan luettuani ja hänen haastattelujaan kuunneltuaan, minulle kävi hyvinkin selväksi miksi kirjoittaja/ohjaaja saattaa päätyä vihaamaan valmista elokuvaa.

Myöskään Mamet’n kirjassa kuvattu näyttelijöiden koe-esiintymisprosessien kuvaus ei sinänsä paljasta mitään uutta, mutta se on mielenkiintoista luettavaa. Ihan jo valitun näkökulman vuoksi. Harvemmin tulee mietittyä, mitä pöydän päättävällä puolella olevien henkilöiden mielessä pyörii tuon prosessin aikana. Yhä edelleen huomaan vain olevani vahvemmin sitä mieltä, että tuollaiset tilaisuudet eivät ole minua varten. Toisaalta tulee myös mietittyä mitä järkeä niissä edes on. Eihän siinä lyhyessä hetkessä pysty hakijan sopivuutta rooliin pysty arvioimaan. Siksi ymmärrän myös sen, miksi harrastajateatterin kentälläkin ohjaajat tuppaavat suosimaan tuntemiaan näyttelijöitä. Tuntemattoman valinta on kuitenkin aina riski, tutussa riskit ovat jo jollain tasolla tunnettuja.

Lukijana tulee hieman yllätyksenä, kun kirjan varsinainen teksti loppuu jo reilusti ennen viimeistä sivua. Kirjassa on nimittäin todella paljon liitteitä, joissa kerrotaan kaikista kirjassa mainituista elokuvista hieman lisää. Valitut elokuvat ovat hyvin laaja kattaus mykkäfilmeistä aina 2000-luvun alun filmeihin. Monista listalla olevista elokuvista en ole aiemmin edes kuullut. Osan toki olen nähnyt ja ymmärsin heti, miksi ne oli kirjassa nostettu esiin. Mielenkiinnosta kuitenkin päädyin osaa kirjoittajan onnistuneina pitämistä elokuvista katsomaan.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑