Draamaa on nyt elämän ja arjen puolella muutenkin ihan riittävästi, niin oli jotenkin raskas orientoitua yli kuukauden tauon jälkeen draamaopintoihin. Kyllä se fiilis aina haihtuu, kun paikalle pääsee ja näkee tutut ihmiset, mutta on se henkinen lähtemisen ja aloittamisen kynnys syksyn tässä vaiheessa yllättävän korkea. Oli ollut vähän huono päivä taustalla ja sitten ajatus siitä,… Lue lisää Työpajateatterin 1. lähijakso (Draamakasvatus)
Yhdistän nyt kurssin viimeiset kaksi kertaa samaan tekstiin. Viimeinen kurssikerta oli lähinnä kertausta kurssin aikana tehdystä ja valmistautumista kurssin valmistujaisesitykseen, joten sisällöllisesti se on aika samaa mistä olen jo kirjoittanut. Toiseksi viimeinen kerta keskittyi liikeimprovisaatioon. Lähinnä nyt ilman kontaktia eli vapaata liikkumista ilman että välttämättä tarvitsee olla kosketuksissa ja sitä kautta kontaktissa toisen improajan kanssa… Lue lisää Improvisaatio IV -kurssi – Liikeimproa ja kertausta (ImproKampus)
Satiinin kahinaa ja lemmen leiskuntaa ei jää puuttumaan Tampereen Teatterin Anna Kareninasta. Esitys on upeasti sykkivä kokonaisuus, jossa aika ja tila taipuvat, mutta eivät murru. Anna Kareninan (Pia Piltz) ja Levinin (Lari Halme) vuoropuhelulle rakentuva kerronta on todella viehättävän koukuttava ratkaisu. Heti tarinan alussa käynnistyy dialogi, jossa kaksi ihmistä, jotka eivät ole vielä kohdanneet toisiaan, keskustelevat elämästään kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Nämä kaksi tarinaa kietoutuu aluksi melko abstraktilla, mutta lopulta hyvin konkreettisella tavalla toisiinsa, vaikka mitään syytä ei vaikuttaisi olevan, miksi nämä kaksi ihmistä edes haluaisivat tavata toisensa. Toki yhdistäviä lenkkejä on, sillä kumpikin tuntee samoja ihmisiä, mutta elämän tyyliensä ja arvojensa puolesta kyseessä on kaksi hyvin eri tyyppistä ihmistä.… Lue lisää Anna Karenina (Tampereen Teatteri)
Voiko lapsettomuudelle nauraa? Ei ehkä itse asialle, mutta keinoille tavoitella omaa unelmaansa ja tavoille käsitellä asiaa voi lempeästi myös nauraa. Äärimmäisyyksiin menevät teot jonkun mystisen onnen tavoittelussa tuovat tarinaan paljon huumoria, mutta ei tämä varsinaisesti ole komediaa.… Lue lisää Sylityksin 20.10.2018 (Tampereen Teatteri)
Olen ehkä joskus lapsena miettinyt miltä My Little Ponyt näyttäisivät ihmisinä. Villeimmissäkään unissani en kyllä ihan tällaista versiota osannut visioida. Samaan aikaan ihastuttava ja todella häiritsevä näky. Neljä taitavaa tanssijaa puettuna hempeänsävyisiin trikoisiin, häntineen ja harjoineen, on jotain sellaista mikä vaan pitää nähdä ja kokea itse. Tarinassa, jos sellaista oikeastaan edes on, neljä yksisarvista on… Lue lisää Huonosti vartioitu tyttö 20.10.2018 (Helsinki Dance Company)
Teatteri Eurooppa Neljä astelee vakain askelin ja epäröimättä kylmän viileän absurdiuden ytimeen Kafkan alkuperäistekstistä sovitetussa musiikkinäytelmässä Oikeusjuttu. Lähtökohta on yksinkertainen, oikeusjuttu voi tulla milloin vaan ja kenelle vaan, mutta syytä vaan ei tunnu tietävän kukaan. Eikä kukaan moisesta oikeastaan edes välitä, kun näin se vaan menee tässä harmaassa maailmassa. Mekanistisuudessaan ja kylmyydessään riemukkaaksi farssiksi taipuvassa… Lue lisää Oikeusjuttu (Teatteri Eurooppa Neljä)
Ai vitsit miten siistiä. Oma suhteeni musiikki- ja ääni-improvisaatioon on vähän kahtiajakoinen. Välillä se on tosi tahmeaa ja ahdistavaakin. Sitten taas toisina hetkinä se on ihan parasta ikinä, jotain maagista äänileikkiä ja laulun iloa. Hirveän paljon se näyttää itselläni olevan kiinni sekä omasta asenteesta että ryhmän ilmapiiristä. Jos olen hirveän itsetietoinen ja jumiutunut oman kuoreni… Lue lisää Improvisaatio IV -kurssi – Musaimproa (ImproKampus)
Pässi on fantastisen realistisessa ympäristössään avautuva tarina, jonka alateksti puhuu kovempaa kuin sanat. Kolmoisroolin Tinjana Damirina ja Jokke-pässinä tekevä Auvo Vihro on aivan upean muuntautumiskykyinen näyttelijä. Kolme roolia, kolme hahmoa, joista jokainen on mitä suurimmassa määrin toisten armoilla. Pikkutyttö Tinja herää pinkkeine reppuineen henkiin ja valottaa omalla pikkuvanhalla tyylillään, sitä pienen tytön sisäisen maailman ristiriitaisuutta.… Lue lisää Pässi (Tampereen Työväen Teatteri)
Impro IV -kurssilla tutkiskeltiin viikko sitten alustavasti ääni-improvisaatiota seuraavaa viikkoa varten ja lähdettiin kokeilemaan erilaisia pitkiä tekniikoita. Luvassa oli semmonen tiivis kurkkaus useampaan pitkän impron tekniikkaan, mutta ei tehty koko illan juttuja, vaan kokeiltiin sanotaanko keskimittaisia tarinoita. No pitkän ja lyhyen improvisaation alaraja taitaa mennä määritelmästä riippuen jossain 10-20 minuutin välillä eli intentio luoda pidempi kokonaisuus… Lue lisää Improvisaatio IV -kurssi – Ääntä ja pitkiä tekniikoita (ImproKampus)
Visiittini Lahden Kaupungiteatterin syksyn ohjelmiston pariin huipentui lauantai-iltana Puhalluksen ensi-iltaan. Näytelmä tarjoaa juuri sitä mitä lupaakin. Tämä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä oleva, nopeita hoksottimia vaativa älykäs tarina. Nautittavan tyylipuhdas aikansa kuva ja pilke silmäkulmassa etenevä veijarikomedia, jonka rosoisen pinnan alla elää Robin Hoodin sydän. Tämä on mainio esimerkki siitä, että heti kun saavut… Lue lisää Puhallus – Ensi-ilta (Lahden Kaupunginteatteri)
Impro IV -kurssi alkaa jo olla loppusuoralla ja pari viikkoa sitten päästiin free improv -formaatin pariin. Jos sitä nyt formaatiksi voi kutsua, kun rakenteellisestihan se on ainakin näennäisen vapaa. Suomeksihan tämä olisi vapaata improvisaatiota, mutta kuten monessa muussakin, niin näennäisen sekavuuden takaa löytyy logiikkaa ja vapauden takaa myös rakennetta. Vaikka tässä ei sellaista kerronnaltaan ehjää… Lue lisää Improvisaatio IV -kurssi – Vapaata improa (ImproKampus)
Syksyn toinen draamakasvatuksen aineopintojen lähijakso oli vokologi Terhi Meriläisen opettama ääni ja ilmaisu -kurssi. Ääni on semmonen asia, minkä olettaa toimivan, eikä siihen tule arjessa hirveästi kiinnitettyä huomiota ennen kuin siinä on joku ongelma. Itselläni ei ole kokemusta muista ääniongelmista kuin sellaisista, jotka ovat lähtökohtaisesti henkisen puolen haasteita, jotka aiheutuvat esim. jännityksestä. Sen tunnistan toki,… Lue lisää Ääni ja ilmaisu lähijakso (draamakasvatus)
Oma kiinnostukseni Lars Norénin tekstejä kohtaan heräsi viime keväänä Turun improfestareilla, jossa ruotsalaisten improvisoijien opastuksella tehtiin Norén henkisiä improvisoituja kohtauksia. Sen vuoksi, kun kuulin että Lahdessa esitetään Norénin Hiljaista musiikkia, niin heräsi valtava palo päästä se näkemään. Tämä nyt pohjustukseksi siksi, että mua viehätti valtavasti siinä improvisaatiotyylissä se, että paljon olennaistakin asiaa jätetään sanomatta ja… Lue lisää Hiljaista musiikkia (Lahden Kaupunginteatteri)
Tainaron on hyönteisten ja erilaisten kasvirihmastojen synkkä valtakunta, jossa valot loistavat hetken kirkkaina sammuakseen taas ja kadotakseen jonnekin rihmastojen alle. Tainaron on kaikessa outoudessaan varsin selkeä, joskin traagisen kylmä maailma, jos siis asiaa tarkastelee inhimillisestä näkökulmasta. Ainoastaan muutos on varmaa. Luonnon kiertokulku on ketään säästämätön ja julmakin. Asiat, jotka tapahtuvat, tapahtuvat siksi, että niiden kuuluukin… Lue lisää Tainaron (Kansallisteatteri)
Olen aika usein improkohtauksissa se, joka ei hirveästi määrittele tai tuota paljon eteenpäin vievää materiaalia. Voin sinänsä puhua paljon, mutta usein se on semmosta puhetta mikä ei suoraan esimerkiksi johda toimintaa tai sen kummemmin välttämättä edes syvemälle hahmoihin tai ympäristöön. Sisällöllisesti kuulumisten vaihtoa ja smalltalkia. Sitäkin kautta tulee hyviä juttuja ja joskus sieltä löytyy vain… Lue lisää Improajan monet keinot: kun absurdiuskohtaus iskee
Draamanörtti 