Köyhät ritarit on varsinainen esitysbuffet, jonka menusta yleisö saa sekoittaa itselleen sopivan yhdistelmän. Toimimalla nopeasti voi varmistaa, että ainakin se (mini)näytelmä, joka nimen perusteella kiinnosti eniten tulee nähdyksi. Sillä mitään takuita ei ole, että kaikki näytelmät ehditään nähdä loppuun saakka. Kun ajastimeen asetetut 60 minuuttia ovat täynnä, esitys päättyy, vaikka joku näytelmistä olisi vielä kesken. Tässä esityksessä se oli näytelmä 23, joka oli viimeisenä listalla ja jäi hieman kesken.

Esityskonsepti on mukavan erilainen ja yllättävä, kun etukäteen ei voi, kuin arvailla millainen tarina kunkin otsikon taakse kätkeytyy. Tarinat ovatkin sekä toteutukseltaan että sisällöiltään kiinnostavan erilaisia. Kalvosulkeisia, musiikkia, vaikeita valintoja, loppua huutava muotinäytös ja ihmisten aitoja tarinoita köyhyydestä sekä sieltä nousemisen sudenkuopista. Byrokratia, kun ei ihmistä yksilönä näe tai tilannettaan ymmärrä, vaan piiloutuu prosessin taakse.

Esitystilaan saavutaan esiintyjien opastamina ja paikkansa saa valita vapaasti kahteen suuntaan avautuvan näyttämön kummalta tahansa puolen. Koko esiintyjäjoukkoa, suurimmassa osassa näytelmissä, hyödyntävä esitys avautuu upeasti molempiin katsomoihin. Lavastus on hauskan runsas valikoima erilaisia pienen budjetin helmiä. Erityisesti ilahdutti piirtoheitinten käyttö esitysteknisenä välineenä, mikroskoopin korvikkeena, varjo-/nukketeatterin näyttämönä sekä valaistuselementtinä.

Tyylillisesti yhtenäiset esiintyjät toimivat yhdessä, kuin kone. Joku kuittaa nopeasti yleisön ehdotuksen, muut vahvistavat ja sovitut henkilöt tekevät tarvittavat muutokset lavalla nopeasti ja tehokkaasti. Siirtymät näytelmien välillä ovat selkeitä, sillä jokainen näytelmä alkaa sanoista ”olkaa hyvä” ja päättyy, kun joku sanoo ”loppu”. Sitten kannattaakin olla nopea ja huutaa joku vielä näkemättömistä numeroista. Sen ihmeempää ei osallistaminen tämän esityksen kontekstissa ole, joten sitä ei tarvitse turhaan hermoilla.

Ainoa ehkä sellainen harmittava näin nopeasti etenevässä konseptissa on se, että ajattelun aikaa ei hirveästi jää. Yleisössä ei ehdi prosessoida kunnolla edellistä näytelmää, kun jo mennään seuraavaan. Toisaalta, ehkä joskus tietoisuuden herättäminen, ajatuksen itujen kylväminen, riittää. Esityksen jälkeen huomaa, että kyllä sieltä yllättävän paljon ajateltavaa mukaan tarttui, vaikkei sitä vauhdissa ehtinyt huomataan.

Köyhät ritarit on taidolla toteutettua teatteria, jossa kone jauhaa ja ihminen koettaa parhaan kykynsä mukaan sopia muottiin ja täyttää kaikki – osin epäoikeudenmukaiset ja kohtuuttomatkin vaatimukset -, joita hänelle asetetaan. Sillä kaikkihan me voidaan vaan nousta köyhyydestä, kun vaan mennään parempipalkkaisiin töihin ja oikein tsempataan. Tai ehkäpä sittenkin joudumme myöntämään, ettemme me kaikki ole samalla viivalla. Joskus pitää olla sietämättömän sitkeä, jotta saa sen avun ja palvelun, joka jo lain mukaan ihmiselle kuuluis.

Erinomaisen suositeltava teatterikokemus kenelle tahansa.

Köyhät ritarit

Ohjaaja
Noora Nessi Kääriäinen

Ohjauksen dialogisti
Tuukka Remes

Ohjaajan assistentti
Sofia Karplund

Käsikirjoitus
Noora Nessi Kääriäinen
Tuukka Remes

Tuottaja
Olavi Partanen

Äänisuunnittelu
Aleksi Paalimäki

Valosuunnittelu
Tuomas Vainionpää

Lavastus- ja rekvisiitta
Jouni Kekkonen
Konsta Leskelä

Puvustus
Johanna Köykkä
Taija Risti

Graafinen suunnittelu
Tuukka Remes

Käsikirjoituksen assistentti
Janos Honkonen

Apulaisvalosuunnittelija
Marian Kubanda

Ensemble

Milla Alvari
Akseli Hakkarainen
Sean Hynes
Marjanna Kaate
Maija Kaunismaa
Onerva Kivirauma
Essi Lahti
Juki Rekko

Lipunmyyjä-esiintyjien ensemble
Josefiina Kurum
Johanna Köykkä

Teknikko-esiintyjien ensemble
Janos Honkonen
Marian Kubanda
Konsta Leskelä