Vastaus otsikon kysymykseen on ei. Ei ole pakko, eikä sitä kannata tehdä aina omalla kustannuksellaan ja pakon edessä. Mutta tänään jouduin kohtaamaan oman vastaukseni. Se nimittäin on kyllä. On pakko joustaa. Minähän joustan, vaikka asia esitettäisiin tylyllä ja syyllistävällä tavalla. Joustan, koska tajuan miltä minusta itsestäni vastaava tilanne tuntuisi. Joustan, jotta toiselle ei tulisi paha… Lue lisää Onko mun aina pakko joustaa?
En osaa tarkkaan määritellä, miksi niin on, mutta olen niitä ihmisiä, joiden on tosi vaikea kuvailla mitä osaavat. Osaan helpommin kertoa, mitä kaikkea en osaa. Osin se varmaan johtuu siitä, että oma hajautettu fokukseni asioiden suhteen on johtanut siihen, että tiedän monesta asiasta vähän ja osaan paljon kaikenlaista, mutta ei ole sellaista yhtä selkeää juttua,… Lue lisää Huijarisyndrooman purkutalkoot
Tämä menee nyt sattumanvaraisen lukemiston puolelle, sillä kirja ei suoraan liity tämän blogin aihealueisiin. Syy miksi tästä kirjasta kuitenkin kirjoitan on se, että tämä loppujen lopuksi se liittyy vähän kaikkeen eli perun edellisen virkkeeni saman tien. Onhan kirjassa puhe kuitenkin rakkaudesta ja kyllähän se on tärkeää myös teatterin ja draaman kannalta. Kiinnostavimmat kohtaukset näytelmissä ovat… Lue lisää Barbara L. Fredrickson – Love 2.0
Ivallista huumoria on todella karkeasti ajatellen kahdenlaista: itseen tai muihin kohdistuvaa. Ensimmäisessä kannat itse vastuun sanomastasi ja jälkimmäisessä pakotat huumorin hinnan toisen maksettavaksi. Miten usein sitä onkaan kuullu fraasin: ”Sehän oli vain vitsi”. Tarkoitti sitä tai ei, niin toinen loukkaantui ja huumorin laskun lisäksi hänelle tuli tunteidensa oikeutuksen kieltämisen myötä toistamiseen turpaan täysin pyytämättä. Tässä… Lue lisää Huumorin varjopuolella
Improvisaatio on aika jännä työkalu jatkuvasti verhot kiinni kulkevan ihmisen näkökulmasta. Impron parissa on muutaman kerran tapahtunut sellainen jännä kokonaisvaltainen kontaktin hetki toisen, käytännössä vieraan, ihmisen kanssa. Jotenkin vain molemmat ovat täysin avoimesti siinä hetkessä läsnä. Silloin tuntuu omaan kehoon ja mieleen virtaavan jotain ihan ihmeellistä energiaa. Ne ovat aivan älyttömän hienoja hetkiä. En valitettavasti… Lue lisää Suuren kontaktin mahdollisuus
Jos se todellisuus missä elää rakentuu sille oletukselle, että ei kyseenalaista syytä tehdä asioita, niin voiko se olla kestävällä pohjalla. Se mikä hajoaa tomuksi, kun kysyy miksi, tuskin on alunperinkään ollut vakaalle perustalle rakennettu. Toisaalta, jos välttämällä tuon kysymyksen esittämistä pystyy elämään siinä todellisuudessa, niin ehkä se riittää. Niin ainakin ajattelin vielä hetki sitten, mutta… Lue lisää Todellisuuden pohjalla
Yksi varhaisimmista muistoistani improamisesta esitystilanteessa on peräisin ala-asteajoilta. Silloisella opettajallamme oli tapana videoita silloin tällöin pitämiämme esitelmiä ja esityksiä, joten tästä tapauksesta on mahdollisesti videotodistusaineistoa edelleen olemassa. Tosin onneksi tekniikka vanhentuu sen verran nopeasti, että eihän kukaan enää videokasetteja pysty edes katsomaan. Eihän? Joka tapauksessa meillä oli tehtävänä opetella joku runo ja sitten lausua se… Lue lisää Ensimmäinen improttu esitykseni?
Siinä missä oman oppimisen mahdollistava ohjaus voi tarjota paljon hyvää, lienee kuitenkin syytä lausua myös muutama varoituksen sana. Kun tulet tietoiseksi jostain asiasta, sinun voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, enää sulkea silmiäsi siltä. Kerran tietoisesti nähty pysyy näkyvänä. Tiedäthän sen kuluneen “älä ajattele jääkarhuja”-vitsin, jonka jälkeen päädyt aina ajattelemaan jääkarhuja? Mitä kovemmin yrität vältellä… Lue lisää Fasilitoinnin varjoja – nähtyä ei saa näkemättömäksi
En tiedä miksi se, että ennakkokäsitykseni saavat vahvistuksen yhä edelleen yllättää minut. Olen impron kautta ja muutenkin elämässä pyrkinyt laajentamaan näkökenttääni ja antamaan ihmisille mahdollisuuden yllättää. Vaikka etukäteen pystyn kuvittelemaan, miten tilanne tulee menemään tiettyjen ihmisten kanssa työskennellessä, annan mahdollisuuden myös muille tapahtuman kuluille. Miksi siis näissä tilanteissa niin usein se ensin kuvittelemani vaihtoehto toteutuu?… Lue lisää Arjen draamakohtauksia
Sitä kun hetken tuntee itsensä rohkeaksi, niin silloin maailma yleensä lyö märällä rätillä naamaan ja todistaa toisin. Minulle tuli sellainen hetki viime viikolla improkurssilla eräässä harjoituksessa. Harjoituksessa sinänsä ei ollut mitään traumoja herättävää, mutta silti hajosin ihan täysin. Täydellinen romahdus tuli siinä kohtaa kun koko muu ryhmä kohdisti positiivista huomiota minuun itseeni. Ei hahmoon tai toimintaan, vaan… Lue lisää Mitä opin tänään?
Jätti sanattomaksi tämä veto. Vähän on opinnoissa modernia tanssia tullut kokeiltua, mutta suurempaa ymmärrystä ei tanssiin liittyen ole. Esirippua aukeaa -tilaisuudessa näkemäni näytteen perusteella päätin kuitenkin hommata lipun Ultraan. Ja siis olihan se, mutta mitä se oli..? Kokonaisuus ja sen yksittäiset osat olivat todella hämmentävällä tavalla äärettömän hienoja. Valaistus, musiikki ja liikkeet muovasivat katsojan eteen merkillisen… Lue lisää Ultra (Company Uusi Maailma)
En tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa, sillä eivät ne aiemmatkaan ole juuri konkretiaksi muuttuneet. Tunnistan sen, että teatterin saralla minua kiinnostaa yhä aktiivisempi rooli, mutta muun elämän aikataulujen mukaan on pakko edetä. Ihan kaikkeen ei voi lähteä mukaan, vaikka haluaisi, koska aikataulu ei anna myöten. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa teatteriharrastusta tavalla tai toisella, joten pääosin lyhyempiä… Lue lisää Vuodenvaihteen traditiot
Draamanörtti 