Tekijä: Veera

Tutkiva eksyjäsielu ja ukkosenjohdatin, jolla on open sydän, nörtin mieli, runoilijan kädet sekä äärettömän pehmeä kosketus kiekkoon. ♥ Oman elämänsä käpy ja klovni ♦

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol. 3

Täydennetään tämä ”Routarinne-trilogia” vielä kolmannella, kun tarinaa kerrankin tuntuu riittävän. Keskitytään tällä kertaa kahteen ensimmäisessä tekstissä esiteltyyn ajatukseen eli ruuveja löysemmälle ja rimaa alemmas. Nämä olivat itselleni jotenkin hirveän helpottavia ajatuksia, sillä huomaamattaankin sitä tulee tehtyä asioista liian vaikeita itselleen. Improvisaatiohan on parhaimmillaan jonkinlaista yhteistä tajunnanvirtaa kahden tai useamman improvisoijan kesken. Tähän virtauksen tilaan ei kuitenkaan… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol. 3

Veera

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2

Minulla olisi tuossa pari kesäteatteriesitystä sekä kirjaa kirjoitusjonossa odottelemassa, mutta aivot pursuavat vielä ideoita ja energiaa viime viikon jäljiltä, joten kaikki muu saa nyt odottaa. Palataan siis hieman vielä viime viikkoon. Tässä tekstissä keskityn edellisessä tekstissä mainituista siihen kolmanteen pointtiin, jonka Simo Routarinteen opetuksesta matkaani poimin eli ”mene kohti vaaraa”. Sen voisi ehkä ajatella kehotuksena… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2

Veera

Sekoitellaan tyylejä

Tässä nyt on strukturoitujen draamakasvatusopintojen jälkeen menty eräänlaisella karkkikauppaperiaatteella koulutusten osalta. Olen valinnut yhden jutun tuolta, toisen täältä ja kehitellyt niistä juuri itseäni kiinnostavan sekoituksen. Huomasin vain aika nopeasti, että näennäisesti toisiinsa mitenkään liittymättömät asiat kuitenkin nivoutuvat lopulta yhteen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ennen kaikkea kaikki vaikuttaa minuun itseeni sekä ilmaisuuni. Tässä jutussa käsitelen siis… Lue lisää Sekoitellaan tyylejä

Veera

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista

Joskus harvoin sitä tapaa sellaisen opettajan, jota ei osaa kuvailla muuten kuin sanalla ihana. Päällimmäinen tunne hänen ohjauksessaan olleessaan ja sen jälkeen on jotain pehmeää valoisaa iloa, jota ei oikeastaan edes kykene sanoin kuvaamaan. Ihan jo pelkästään hänen kuuntelemisestaan ja läsnäolostaan tulee itselle niin hyvä ja turvallinen olo, että eihän siinä voi muuta kuin oppia. Sitä vaan on siinä silmät, korvat ja suu auki: kerro hyvä ihminen lisää, tuohan on hienointa mitä olen pitkään aikaan kuullut.… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista

Veera

Festarifiiliksiä ja pohdintoja positiivisuudesta

Viime viikolla järjestettiin Turussa improfestarit, jossa myös itse kävin osallistujana vierailemassa. Oli kyllä todella mukavat festarit koleasta säästä huolimatta. Henkilökohtaisesti hienointa oli kun festareilla pääsi improamaan uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta taas laajentamaan omaa osaamistaan ja ymmärrystään. Samalla tuli tehtyä hieman havaintoja itsestäni ja tavastani improta. Ensinnäkin tyrmääminen on edelleen aivan liian helppoa. Tulee niin… Lue lisää Festarifiiliksiä ja pohdintoja positiivisuudesta

Veera

Ja yleisö osoitti suosiota seisaaltaan…

En ole seisaaltaan esitettävien suosionosoitusten (standing ovation) fani. En osta sitä ajatusta, että seisomaan nouseminen maagisesti lisäisi arvostukseni määrää tai merkitystä. Muistan parin vuoden takaa, kun olin hakemassa konsertin jälkeen takkia narikasta ja kuulin kahden naisen keskustelevan illan konsertista. Toinen heistä totesi närkästyneenä, miten noloa hänestä oli, kun kaikki yleisössä eivät olleet nousseet ylös taputtamaan. Muistan… Lue lisää Ja yleisö osoitti suosiota seisaaltaan…

Veera

Keith Johnstone – Impro

Kyseessä on monella tapaa hyvin mielenkiintoinen kirja, jonka lukemista ei voi muuta kuin suositella. Tämä ei ole ensimmäinen kontaktini Keith Johnstonen työhön improvisaation parissa, vaan opintoja varten olin hänen työtään jo sivunnut. Myönnän nyt heti ensi alkuun, että luin tätä kirjaa enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti. Niinpä tässä kohtaa alkavat alussa esitellyt asiat jo sekoittua pahasti muiden… Lue lisää Keith Johnstone – Impro

Veera

Yhden aikakauden loppu

Jotkut näyttelijät jättävät jo hyvin lyhyen esiintymisen kautta lähtemättömän vaikutuksen mieleeni. Heti ensi kerrasta heidän esiintymisensä piirtää johonkin sisimpään jäljen, joka on siellä valmiina aktivoitumaan, kun samaan näyttelijään törmää uudelleen. Tällaisen lähtemättömän vaikutuksen minuun teki muuan nuori näyttelijä Hotelli Paradisossa (Helsingin Kaupunginteatteri), jota onnekkaan sattuman kautta pääsin katsomaan. Vaikka jälki oli jäänyt mieleeni, en tuolloin kyennyt vielä tekemään nähtyä kokonaan… Lue lisää Yhden aikakauden loppu

Veera

Diivat (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #onelasttime

Palataan hieman ajassa taaksepäin. Toissa lauantaina oli  aika jättää hyvästit Jyväskylän Kaupunginteatterin ihanille Diivoille. Myönnän, että kyseinen näytelmä tuli nähtyä useampaan kertaan kuin laki tai yleinen käsitys teatterissakäyntien määrästä sallii. Ja tiedättekö mitä, ei hävetä yhtään 🙂 Tämä oli itselleni pieni tutkimusmatka komedian pariin ja siihen mitä esityksen elinkaaren eri vaiheissa tapahtuu. Se mikä tässä… Lue lisää Diivat (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #onelasttime

Veera

Kulisseihin kadonnut

Ikävä myöntää, mutta tuli huomattua itsestä aika huonoja asioita erään näytelmäprojektin parissa työskennellessä. Huomasin, että vihreä taitaa sittenkin olla minun värini. Niin kammottaviin sfääreihin itseinhoinen huomionhakuinen katkeruuteni nimittäin ajoittain pääsi. Siinä missä pystyin olemaan iloinen toisten esiintymisestään saamista kehuista, huomasin kuitenkin muuttuvani hetki hetkeltä katkerammaksi. Katkerammaksi siitä, ettei edes hippusta huomiosta, kiitoksesta tai edes kritiikistä… Lue lisää Kulisseihin kadonnut

Veera

Arjen draamakohtauksia

En tiedä miksi se, että ennakkokäsitykseni saavat vahvistuksen yhä edelleen yllättää minut. Olen impron kautta ja muutenkin elämässä pyrkinyt laajentamaan näkökenttääni ja antamaan ihmisille mahdollisuuden yllättää. Vaikka etukäteen pystyn kuvittelemaan, miten tilanne tulee menemään tiettyjen ihmisten kanssa työskennellessä, annan mahdollisuuden myös muille tapahtuman kuluille. Miksi siis näissä tilanteissa niin usein se ensin kuvittelemani vaihtoehto toteutuu?… Lue lisää Arjen draamakohtauksia

Veera

Draamavuoteni

Siitä on melko tasan vuosi, kun päädyin suuntamaan todenteolla draaman maailmaan. Silloin vain tuli viimein sellainen fiilis, että ”jos ei nyt niin milloin sitten”. Valmishan sitä ei ihmisenä tule olemaan koskaan, joten mitä hemmettiä minä jahkailen, jos kerran haluan jotain tehdä, niin miksi en sitten tee sitä. Pitkään mielessä kypsytellyt ajatukset vaihtuivat tekoihin ja paljonhan tässä… Lue lisää Draamavuoteni

Veera

Ulkomaalainen (Tampereen Teatteri)

Pikkusormen kun antaa, niin kyllähän teatteri vie koko käden. Ei edes järkyttävä tuuli ja räntää sekä vettä vihmonut keli estänyt minua haparoimasta tietäni Frenckell-näyttämölle Ulkomaalaisen pariin. Asetelma on hyvin perinteinen väärinkäsityksiin perustuvalle komedialle. Charlie (Ville Majamaa) saapuu ystävänsä Froggyn (Tomi Alatalo) kanssa majataloon, jossa valheiden kudelma alkaa rakentua. Täysin ahdistunut ja omaan asemaansa tyytynyt Charlie… Lue lisää Ulkomaalainen (Tampereen Teatteri)

Veera

Jekyll & Hyde (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #throwback

”Hulluutta huumaa, kiihkeyttä kuumaa”. Sitä kaikkea ja paljon muuta oli ja on Jekyll & Hyde -musikaali. Ne katsojat, joiden kanssa tästä Jyväskylän Kaupunginteatterissa viime esityskaudella (Syksy 2015- kevät 2016) pyörineestä synkästä musikaalista keskustelin, sanoivat usein, että tämä on naisten musikaali. Tarkoittaen siis, että show’ta vievät tarinan upeat naiset Lucy (Maria Lund) ja Emma (Saara Jokiaho).… Lue lisää Jekyll & Hyde (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #throwback

Veera

Meisner-kurssi (2017) (tukkateatteri)

Silloin harvoin, kun Suomessa Meisner-kurssi järjestetään, niin voitte olla varmoja, että draamanörtti on kärppänä paikalla. Viime viikonloppuna tuli siis pyörähdettyä Tampereen puolella Tukkateatterin järjestämällä Meisner-kurssilla. Bongasin ilmoituksen Suomen Harrastajateatteriliiton koulutuskalenterista ja siitä lähtien sitten laskeskelinkin vain päiviä kurssin alkuun. Jännitti kuitenkin ihan järkyttävästi ja vielä Tampereelle päästyäni harkitsin vakavasti karkuun lähtemistä. Varsinkin, kun navigaattori ei meinannut… Lue lisää Meisner-kurssi (2017) (tukkateatteri)

Veera