Jyväskylän Kesän ohjelmistosta löytyy aina helmiä. Tänä vuonna ehdottomasti omaksi kohokohdaksi nousi saksalaisen Famielie Flöz naamioteatterin vierailu kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Kolmen näyttelijän ryhmä taikoi lavalle hahmoja sellaisella intensiteetillä ja sykkeellä, että välillä olisi voinut vannoa näyttelijöitä olevan suurempi ensemble.

Heti ensimmäisen naamion esittelystä saakka olin aivan lumoutunut. Siinä kohtaa, kun naamio ”syttyy” eli muuttuu eläväksi hahmoksi on jotain todella maagista. Olin niin esityksen imussa, että en edes halutessani kykenisi esitystä sen suuremmin arvioimaan. Mikä on aivan huippua. Jos minulla esityksen jälkeen on sellainen tunne, että se oli aivan mahtava, mutta en juurikaan muista yksityiskohtia esityksestä, niin olen todella onnellinen. Silloinhan se tapahtumien sarja ja maailma joka esityksessä on rakennettu on ollut niin kiinnostava, ettei ole jäänyt aikaa pohtia yksityiskohtia. Jotain tietysti aina jää tietoiseen mieleen tallettavaksi asti. Se kehollisen ilmaisun laatu ja tarkkuus oli jotain todella hämmentävää.

Naamioilla/hahmoilla oli jokaisella ihan selkeästi tunnistava oma tapansa elää ja kulkea lavalla. Ja siis naamiothan olivat aivan nerokkaasti toteutettuja. Se tunneilmaisun kirjo, mitä fiksatulla ilmeellä varustetulla naamiolla pystyy luomaan on aivan valtava. Valaistus komppasi todella upeasti naamioiden muotoja. Valojen ja varjojen kautta saatiin kauniilla tavalla voimistettua sitä näyttelijän kehollista tunneilmaisua myös naamion kautta. Sopivassa valaistuksessa olit aivan varma, että naamio juuri vaihtoi ilmettään. Äsken hymyilleen naamion ilme oli muuttunut tuskan irvistykseksi. Ajatuksena ehkä hieman pelottavaakin.

Erityisesti voisin mainita nauttineeni esityksen hieman surumielisemmästä ja synkemmästä puolesta. Taistelukohtaus oli huikea. Samoin balettikohtaus oli sen verran hieno tunteiden vuoristorata, että se täytyy ihan erikseen mainita. Siinä klassinen Joutsenlampibaletin musiikki johdatti tapahtumien kulkua upeasti. Muutenkin musiikilla oli tärkeä rooli sanattoman ilmaisun tukemisessa ja voimistamisessa. Varsinkin ihan ensimmäisen naamion taustamusiikki oli aivan nappivalinta.

Lisää tietoa esityksestä löytyy mm. Familie Flözin nettisivuilta ja Jyväskylän Kesässähän on tänä iltana (6.7.2017) luvassa vielä toinen saman ryhmän esitys (Hotel Paradiso). Jos naamioteatteri kiinnostaa, niin sinne kannattaa varmasti mennä.

http://www.floez.net/index.php/start.en.html

Kannattaa vilkaista myös esityksen traileri Vimeosta

Teatro Delusio

A Familie Flöz production with Theaterhaus Stuttgart

A PLAY BY: Paco González, Björn Leese, Hajo Schüler, Michael Vogel

WITH: Andrès Angulo / Björn Leese / Dana Schmidt, Daniel Matheus / Johannes Stubenvoll / Michael Vogel, Sebastian Kautz / Thomas van Ouwerkerk / Hajo Schüler

PREMIERE: 18 February 2004, Glashaus Arena Berlin, Germany

DIRECTION: Michael Vogel
MASKS: Hajo Schüler
SET DESIGN: Michael Vogel
COSTUMES: Eliseu R. Weide
SOUND DESIGN: Dirk Schröder
LIGHT DESIGN: Reinhard Hubert
SOUND TECHNICIANS: Florian Mönks, Thomas Wacker
LIGHTING TECHNICIANS: Sylvain Faye, Max Rux
GRAPHICS: Silke Meyer
PRODUCTION MANAGEMENT: Gianni Bettucci
PRODUCTION ASSISTANCE: Dana Schmidt