Paljon melua ja jotain vähän mätää on tämän kertaisen mielikuvitusmatkamme kohteessa, Moskovassa, jonne on juuri saapunut odottamaton vieras. Saatana saapuu Moskovaan -esitys on synkkäsävyinen ja karnevalistinen ihmiselämän ja -mielen tutkimusmatka. Esitys houkuttelee katsojan, voimakkeiden kuvien ja kaaoksen sekaisten katkelmien kautta, pysähtymään hetkeksi filosofisten pohdintojen äärelle. Tutkailemaan todistuksia puolesta ja vastaan sen suhteen, onko Jeesus koskaan elänyt ja mahtaako itse saatanakaan olla edes olemassa.

Jeesuksen olemassaoloa käsittelevään keskusteluun osallistuu myös erä ohikulkija, muuan professori Woland (Esa Latva-Äijö). Pistäväsilmäinen mies, jolla sattumoisin on juuri oikeat paperit käsissään, jo ennen kuin toiset ehtivät niitä pyytää nähtäviksi. Kertoopa hän myös lounastaneensa jo aikaa sitten kuolleen filosofin Immanuel Kantin kanssa ja olleensa myös Pontius Pilatuksen parvekkeella, kun tämä puhui Jeesukselle. Hän myös aivan varma, toisin kuin keskustelijat, joiden keskusteluun hän suvaitsi tuppautua mukaan, että Jeesus on todella elänyt ja paholainen on kuin onkin todella olemassa.

Varmemmaksi vakuudeksi keskustelijat ja katsojat pääsevät kurkistamaan alkutarinan lähteille, päänsärkyä potevan, Pontius Pilatuksen (Jukka Leisti) residenssiin, jossa käsitellään erään Jesua Ha-Notsrin (Pia Piltz) tulevaa tuomiota. Näin tarina etenee risteillen menneisyyden ja nykyisyyden, mitä mielikuvituksellisimmalla rajamailla, tarinoiden risteymäkohdissa vuoroin hiljaa eteenpäin lipuen ja rajuilman raivolla salamaa iskien.

Älkääkä tuijottako minua, kuin vähä-älyistä. Minä olen runoilija!

Bezdomnyi

Vähänpä tiesivät penkille filosofoimaan istuessaan kirjailijaliiton puheenjohtaja Berlioz (Ritva Jalonen) sekä runoilija Bezdomnyi (Ville Majamaa), mihin heidän tiensä vielä johtaisi. Sen sijaan, polyglotiksi ja hetkeä myöhemmin kielitaidottomaksi julistautuva, professori Woland tuntuu tietävän tulevat tapahtumat suorastaan pelottavalla tarkkuudella. Ennustaen arvon herra Berliozin ja runoilijan kohtalon niin tarkasti, että voisi epäillä hänen olevan jotenkin näiden kummien tapahtumien taustalla.

Wolandin seurueen: ruutupukuisen miehen, Korovjevin, (Matti Hakulinen) ja mystisen mustan kissan, Begemotin, (Elisa Piispanen) ilmestyessä kuvaan, on jo täysin selvää, ettei kyse ole ihan tavanomaisesta kohtaamisesta. Hetkeä myöhemmin filosofointi unohtuu, sillä pelottavan ennusteen käydessä toteen, käynnistyy myös epätoivoinen kujanjuoksu, joka ei johda sinne, minne on pyrkimässä. Se, miksi runoilijamme jahtaa Wolandia ympäri Moskovaa vähissä vaatteissa, ikoni kaulassaan ja kynttilä kädessään, herättää myös psykiatrin kiinnostuksen. Niinpä runoilija päätyykin hoitolaitokseen, jossa majailee myös kirjailija, joka tituleeraa itseään vaatimattomasti Mestariksi. Vaikkei heti arvaisi, niin näiden kahden pakkohoitoon päätyneen kirjoittajan välillä on yhteys, yhteinen tuttava ja yhteen kietoutuva tarina.

Saatana saapuu Moskovaan -livestriimaus oli oivaa lääkettä akuutin teatteri-ikävän hoitoon, sillä ruudun läpi kotisohvalle siirtyi aimo annos suuren näyttämön ja teatterin taikaa. Synkkäsävyinen ja visuaalisesti tyylikkään vakava sekä ajoin leikkisä Moskova johdattaa yleisön sujuvan selkeän sekavasti syvälle Mihail Bulgakovin romaaniin perustuvaan todellisuuteen, jossa meno yltyy välillä aivan päättömäksi. Vuoroin verkkaisesti ja kiihkeän karnevalistisesti ilakoiden etenevä tarina venyttää ja ylittää ihmismielen rajoja, johtaen tolkkunsa jo kadottaneet iäisen elämän sekä kuoleman kysymysten äärelle.

Helvetin eksentrikot! Tunteita! Tunteita! … Saatanan halailijat!

Rimski

Erinomaisen herkullisia roolisuorituksia ja hahmoja on esityksessä useita ja ensemble tekee myös tasaisen vahvaa työtä päähenkilöiden metkuja tukien sekä hullun myllyn voimaa vahvistaen. Yksilöistä etenkin eleettömän tyylikkäästi tarinaan purjehtiva Woland pääsee hetkessä kohteensa ihon alle ja mielen synkimpiin sopukoihin, eikä irrota otettaan ennen kuin on saanut haluamansa. Myös hänen mielikuvituksellisen mielenvikainen seurueensa, Korovjev ja Begemot, tuottavat paljon ilahduttavan hämmentäviä ja överin iloittelevia hetkiä. Samaten vahvaa ja monipuolista osaamistaan pääsee esittelemään Margaritan ja Jesuan roolissa Pia Piltz. Etenkin Margaritan koko lavan täyttävä energia sekä hetkessä heräävä herkkyys liikuttavat mannerlaattoja myös katsojan sydämessä.

Mitä helvettiä? On erinomaisen osuva kysymys tämän esityksen kohdalla. Viehättävän karu ja koko kolmituntisen kestonsa imussaan pitävä esitys toimii erinomaisesti striimattuna. Veikkaanpa sen olevan vielä monin verroin väkevämpi elämys teatterisalin pimeässä nautittuna. Vaikkakin taitavalla kameratyöskentelyllä kruunatun livestriimin ehdoton etu oli se, miten lähelle katsoja pääsee hahmoja kriittisillä hetkillä. Erinoimaisesti ajoitetuilla ja tarkkaan harkituilla kuvakulmilla katsojaa hellivää striimiä oli ilo seurata kotikatsomosta käsin.

---

Saatana saapuu Moskovaan

Työryhmä

Perustuu Mihail Bulgakovin romaaniin

Sovitus ja ohjaus Antti Mikkola
Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu Mari Pajula
Valo- ja videosuunnittelu Tiiti Hynninen
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho
Peruukkien, kampausten ja maskien suunnittelu Jonna Lindström

Suomen Teatteriopiston opiskelijat:

Ryhmä 1: Anton Hård, Noora Lahtinen, Peppi Manninen, Topi Mikkola, Mikko Pirttijoki, Sini Puusti, Peppina Rosén, Eeva Simola

Ryhmä 2: Jenny Haapalainen, Pekko Hirvonen, Anton Hård, Nadja Mikkola, Tommi Määttä, Ida Pajunen, Riikka Setälä, Satu Silén

Näyttelijät

Esa Latva-Äijö Woland
Jukka Leisti Pontius Pilatus
Antti Tiensuu Mestari
Pia Piltz Margarita / Jesua Ha-Notsri
Ritva Jalonen Berlioz / Rouva Bosoi
Ville Majamaa Bezdomnyi / Leevi Matteus
Elisa Piispanen Begemot
Matti Hakulinen Korovjev
Eeva Hakulinen Azazello / Rotantappaja
Elina Rintala Bengalski / Zegrivov / Hoitaja
Arttu Ratinen Stjopa Lihodejev / Miliisikapteeni / Arkadi Apollonovits
Kirsimarja Järvinen Varenuha / Dvubratski
Mari Turunen Professori Stravinski / Beskudnikov / Afranius / Rouva Apollonovits
Ola Tuominen Rimski / Zeldybin / Kaifas