Nauhoitusharjoituksia ja -pohdintoja vol 1.

Mainitsin edellisessä tekstissä, että pohdin yksilöharjoitteiden saattamista puhuttuun muotoon. Ihan jo oman improharjoitteluni tueksi, koska en ole löytänyt sellaisia äänitteitä tai videomatskua, mitä olen jo useamman vuoden haikaillut. Niinpä, kun sitä ei ole tai se on hyvin piilotettua, niin teen sitten ite. Mikä lykky, ettei mua enää erityisemmin häiritse oman ääneni kuuleminen, koska muuten tästä vois tulla turha harjoitus.

Tämä oli vain tämmönen pieni palautus ja päivittely siihen, että asioita kyllä tapahtuukin. Kokeilin ensin ihan normaalisti huonetilassa äänittämistä, mutta se kolkko kaiku vähän häiritsi. Sitten kokeilin vähän erilaisia juttuja kaiun vaimentamiseen tai minimoimiseen. Jossain sellaisessa vaiheessa, kun istun tietokoneen ääressä peiton ja parin tyynyn kanssa yksin mikkiin hölöttäen, tuli vähän semmonen fiilis, että onkohan tämä sitten järkevää. Onnekseni en erityisemmin enää välitä asioiden järkevyyden etukäteisarvioinnistakaan. Oli tai ei, niin teen silti.

Sen jälkeen, kun oli nauhoitteen äänenlaadun kanssa vähän leikkinyt, niin sitten rupesin pohtimaan sisältöjen järkevyyttä. Tai tämä on itse asiassa vale: mietin sitä jo puhuessani. Otin nimittäin ekaksi esimerkiksi Viola Spolin kirjasta löytyvän tilakävelyharjoitteen, jota puhumalla äänitystä testasin. Siinä tuli todettua se, että äänitteeseen ehkä kannattaisi käsikirjoittaa tätä tarkoitusta varten pieni johdanto eli se, mitä livenä ohjatessani puhuisin ääneen ryhmälle, ennen kuin aloitetaan harjoite.

Ylipäätään ehkä olisi hyvä olla käsikirjoituksen runko selkeämpänä mielessä ja aukikirjoitettuna. Se ei ehkä ole kaikkein järkevintä, vaikka toimiikin, että käännän tekstiä englannista suomeksi samalla, kun mielikuvittelen tauotukset ja sen ajan mitä livenä ohjatessa eri vaiheille antaisin. Eli harjoiteohjauksen kässärin, mikä minun tapauksessani tarkoittanee kuitenkin asioiden järjestyksen sisältävää listaa, eikä varsinaisesti aukikirjoitettuja reploja, kirjoittaminen olisi paikallaan. Mitä tapahtuu, missä on fokus ja mimmosia mielikuvia tai asioita harjoitteessa nostetaan esiin.

Sitten, koska tein äänitysharjoittelua julkaistusta kirjasta löytyvällä harjoitteella, rupesin miettimään harjoitteiden tekijänoikeussuojaa. Onko sellaista? Siis ymmärrän, että se täsmällinen sanamuoto ja mikä on painettu tai muutoin julkituotu nauttii suojaa, enkä suorasanaisesti toki julkaistavaan äänitteeseen käyttäisi kenenkään valmiita tekstejä. Lähinnä mietin: onko olemassa esim. improharjoitteita, joiden perusrakenteella on joku suoja eli vaikka sitä sais liveohjauksessa vetää, niin sitä ei saa äänittää ja julkistaa? Siis noin, jos ei puhuta ihan selkeästi trademarkatuista ja lisensoiduista formaateista, kuten Johnstonen TheatreSports™ yms. vaan yksittäisistä improharjoitteista ja niiden rakenteesta. Siis niistä jutuista, mitä tyyliin kaikki opettaa, jotka myös joku (tai jotkut) on saattanut oppimassaan tai opettamassaan muodossa ylöskirjata.

En usko, en ainakaan niiden harjoitteiden osalta, mitä itse nyt ajattelin, koska ne ovat niin perimätiedon päälle rakentuvaa kamaa. Impron yleistietoa.

Mietin silti.

Sitäkin.

Nyt on kuitenkin niin hieno aurinkoinen sää, että mietin lähinnä parvekkeelle siirtymistä, tämän kahvikupin kanssa, joten termos ja palataan astialle!

Ninni näkymätön tyttö -muumimuki pöydällä kaiuttimen edessä

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s