Kun aloitin tätä blogia, niin mulla ei ollut ryhmää, missä improvisoida. Kävin erilaisilla kursseilla ja koetin keksiä tapoja, miten voin treenata yksin niitä juttuja ja taitoja, mitä halusin oppia. Musta oli tympeä ajatus, etten voisi treenata ja improta vain, koska en löytänyt itselleni improryhmää, kun tajusin monien harjoitteiden olevan ihan yksinkin treenattavissa. Moni taito (esim. miimi) hyötyisi toistosta ja jatkuvasta harjoittelusta. Mutta huomasin pian, että itse olisin tarvinnut siihen ulkopuolisen ohjaajan äänen tuekseni. Yksin oli vaikea toimia, kun olisi pitänyt samaan aikaan tehdä harjoite ja ohjata se itselleen. Enkä minä ainakaan pysty sellaiseen mielen jakamiseen, koska haluan keskittyä täysin tekemiseen miettimättä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Alkuaikojen jälkeen olen edelleen käynyt kursseilla, mutta löysin myös vakioryhmän, jossa improta, joten tarve treenata yksin hellitti vähän. Kuitenkin tämä eristyksen ja kokoontumisrajoitusten vuosi on vienyt ajatukseni taas impropolkuni alkupuolelle ja ajatuksiin yksin treenaamisesta. Kuluneen vuoden aikana mielessäni on herännyt toistuvasti halu tehdä jotain sellaista materiaalia, josta kokisin itselleni yksittäisenä ihmisenä ja improvisoijana olevan hyötyä silloin, kun ei ole mahdollista treenata muiden kanssa. Itse ainakin huomaan nyt, kun ei ole niin säännöllisesti päässyt treenaamaan, että improvisointilihakset alkavat surkastua. Pelkkä meditointi ja yleinen mielikuvittelu ei enää riitä ylläpitämään mielen joustavuutta ja improkuntoa, vaan lajinomaista treeniäkin tarvitaan. Se, mitä itse kaipasin aluksi ja edelleen, ovat ajasta riippumattomat ja milloin tahansa käytössä olevat itseopiskelumateriaalit, joilla voisi treenata silloin, kun ei ole muita ihmisiä saatavilla tai haluaa vaan treenata yksin lisää.

Oikeastaan perusidea impron yksilöharjoittelusta on mieleeni tainnut syntyä jo silloin, kun luin Viola Spolinin kirjaa Theater Games for the Lone Actor. Tosin kyseinen teos oikeastaan suosittelee, että kannattaa hankkia muita ihmisiä improkaveriksi, mutta jos nyt unohdetaan se sosiaalinen aspekti, niin improssa on paljon, mitä voi treenata yksinkin. Siinä, mitä nyt kaavailen, fokuksessa olisi improtaitojen ylläpito, mielen, mielikuvituksen sekä kehollisen ja tilallisen hahmotuksen aktivointi ja treenaus yksin tai kotioloissa ylipäätään.

Joissain pitämissäni impro-ohjauksissa olen yksilöharjoitteluun soveltuvia tekniikoita jo hyödyntänytkin. Nyt sitten olisi tarkoitus perata tuntemistani harjoitteista ja tekniikoista ne, jotka soveltuvat ääni- tai video-ohjauksessa yksin tehtäviksi. Jos mietitte jumppa- tai meditaatiovideoita ja -äänitteitä, niin semmosia olis suunnitteilla, mutta sisältönä olisi improharjoitteita.

Semmonen idis.

Jätän sen nyt hetkeksi hautumaan.