Elämä on päässyt yllättämään ja tarjoilemaan kriisin, johon ei osannut varautua, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. Niitä vaan ei ollut arjen kiireen keskellä aikaa tai halua huomata. Kun jaksaa vielä tämän päivä suorittaa täydellistä elämää, perheidylliä ja töitä, niin kyllä se siitä. Kaikki ovat tyytyväisiä vai oliko kukaan. Tuliko kukaan nähdyksi tarpeineen – sellaisena, kuin oli, ei sellaisena, kuin olisi pitänyt olla? Mitä jäi piiloon vihan ja katkeruuden alle? Jos ihminen on kadonnut itsensä, kenen elämää hän oikeastaan elää?

Tinder – yllätysmuna kertoo kirpeän humoristisesti ja inhimillisellä lämmöllä Oonan (Kirsi Sulonen) 38-vuotisen elämän suurimmasta kriisistä: parisuhteen päättymisestä eroon. Vakaus ja perusturva järkkyvät, kun puoliso kertoo löytäneensä uuden ja haluaa erota. Kuitenkin vielä kriisin keskellä tyyneys säilyy, koska lapsille haluaa antaa siistin eron. Näyttää tulevalle ex-aviopuolisolle, mitä tämä menettää olemalla niin aikuinen ja jalo ihminen eron hetkellä, että pakkohan sen on huomata virheensä. Eron keskellä Oona koettaa saada parhaalta ystävältään tukea, mutta aina on vähän huono hetki soittaa ja kriiseillä. Joku toinen päivä sitten. Ei se ole niin tärkeää, tietysti olen pahoillani, kun soitin sinulle kesken työpäivän, todetaan vielä pahan paniikkikohtauksen keskeltäkin. Ei ole tärkeää.

”Minkä ihmeen takia mä oon näin kiltti?”

Kun paras kaverikaan ei oikein jouda Oonan seuraksi, niin kuvaan astuu Tinder, tuo aikuisten ihmissuhdekarkkikauppa. Siellä on kaikkia makuja, mitä kuvitella saattaa. Tosin monessa karkissa on jotenkin jännä ja karvainen jälkimaku, osa purkautuu ruudulle limaisena muhjuna jo ennen kuin ehtii kysyä: ”Miten menee?”. Oonan matka Tinderin aloittelijasta kokeneeksi konkariksi on viihdyttävää seurattavaa, joka samalla kertoo todella paljon siitä millainen Oona eronsa hetkellä on ihmisenä ja millaiseksi hän tarinan edetessä kehittyy. Jokainen uusi kokemus opettaa Oonalle jotain paitsi miehistä, myös hänestä itsestään. Kuplivan naurun ja kipeiden itkujen alla on kehittymässä jotain kaunista. Jotain, mitä ei olisi Tinderistä voinut kuvitellakaan löytävänsä.

”No, mikäs Muumilaakson hahmo sinä olisit?”

Tinder – yllätysmuna tarjoaa hersyviä nauruja Tinderin maailmasta tuttujen pohdintojen parissa. Katsoja pääsee sekä näkemään tapahtuman että kuulemaan Oonan ajatuksia tapahtuma hetkellä. Kuten nettideittailuun kuuluu, niin aluksi viilataan kuvia ja profiilitekstiä. Mietitään, mitä tähän pitäisi itsestään kertoa ja mitkä olisivat edustavimmat kuvat. Hetkeä myöhemmin sitä sitten huomaakin jo pyyhkäisseensä vahingossa jonkun oikealle, vaikkei edes ehtinyt nähdä millainen tyyppi siellä oli. Mitä nyt tehdään? Tuleeko Tinder-miehelle paha mieli, jos häntä ei pyyhkäise oikealle tai jos pyyhkäisee vahingossa? Mistä täällä pitäisi edes puhua? Entäs sitten tapaamiset? Missä tavata ja missä merkeissä? Miten naisen tulisi toimia, kun yhtäkkiä huomaa, että ennen treffejä ja vielä treffeilläkin panettaa ihan hillittömästi? Saako naista edes panettaa ja saako sen myöntää silloinkin, jos treffikumppani vaikuttaa mukavalta ja ehkä vähän liian insinööriltä Missä menevät omat ja muiden rajat?”Kyllä kikkeli tarvii kasvot.”

Tinder – yllätysmuna on hersyvän hilpeä ja kipeän haikea tarina hukassa olemisesta ja elämän käännekohdista. Hetkestä, jolloin ei enää voi jatkaa samaa rataa kadottamatta itseään kokonaan, vaan kysyttävä itseltään: Mitä oikeasti haluan? Missä rajani kulkevat?

Silitys

Käsikirjoitus & näyttämöllä: Kirsi Sulonen
Ohjausapu: Annu Sankilampi
Dramaturgi/mentori: Aila Lavaste
Kuvat: Marianne Hautsalo
Musiikki: Kirsi sulonen
Tuotanto: Teatterikone 2020 / Laura Eteläaho