Vasta jäähyväiskiertueellaan ekaa kertaa Jyväskylään saapunut Outo homo on Juuso Kekkosen hyvin omakohtainen tarina ihmisyyden monimuotoisuudesta. Tämä ei ole sellainen esitys, että koko ajan naurattais. Paljon toki tuli naurettua ja samalla pohdittua aika syvällisestikin asioita. Huomasin edelleen pohtivani sitä miten helposti olettaa asioita tai miten helposti voi jotain toiselle todella tärkeää asiaa dissata melko julmallakin tavalla ihan pienellä teolla. Onhan se todella rankkaa tajuta, miten syvälle tasolle kahtiajako sukupuoliin on rakennettu. Ei voi olla tietyn maan kansalainen, jollei ihmistä heti syntymän hetkellä määritellä mieheksi tai naiseksi. Mitä se tieto lopulta ihmisestä kertoo ja miksi se määrittää niin monta asiaa elämässä ylipäätään?

Esityksessä on hieman alastomuutta ja siitä on varoitus myös esityksen esittelytekstissä. Joskus sellainen tuntuu tosi päälle liimatulta ja likaiselta, mutta tällä kertaa asia on mielestäni tosi ok. Riisutaan ihmisestä kaikki ulkoinen ja rakennetaan tyhjälle pohjalle uusi kuva. Kaari esityksessä on ihan selkeä ja sinänsä se alastomuus ei ole pääjuttu, vaan luonteva osa kerrontaa. Sitä ei alleviivata sen kummemmin, eikä jätetä toisaalta huomioimattakaan. Onhan se kiinnostavaa, miten paljon vaatteet ja ulkoinen olemus määrittelevät ihmistä katsojan silmissä. Halusin tai en, niin aivoni tekevät ulkoisista piirteistä tunnistuksia ihmisistä. Ne yrittävät sovittaa toista tunnistamiinsa muotteihin ja kun tämä ei yhteenkään niistä sovi, niin sitten iskee hämmennys.

Eihän biologinen sukupuoli, mikä ikinä se onkaan, ole ainoa ihmistä määrittävä tekijä. Kuitenkin kulttuurisesti tulee tehtyä tosi paljon oletuksia siltä pohjalta ja niitä oletuksiahan tässä esityksessä haastetaan. Samoin käsityksiä ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta pöyhitään ihan huolella. Tämä voi olla jollekin yllättävää ja miksei järkyttävääkin settiä. Itse olen näiden asioiden kanssa monella tapaa rauhan tehnyt jo vuosia sitten. Ei se ole minun tehtäväni toisia ihmisiä arvottaa tai määrittää onko heillä olla oikeus olemassa sellaisina kuin he ovat. Minulla saa olla oma tapani hahmottaa maailmaa, silti voin ymmärtää, että se ei ole ainoa mahdollinen. Joillekin asiat sen sijaan voivat olla mustavalkoisempia ja silloin pieni tai vähän suurempi herättely on paikallaan.

Yyksi sellainen yksittäinen iso ja tärkeä asia oli se, miten tärkeää on käyttää ihmisestä hänen oikeaa nimeä. Ei määrittää häntä sukupuolen tai minkään muun ulkoisen asian kautta, vaan puhutella ja nähdä hänet ihmisenä. Päästää irti tarpeesta määritellä asioita ja vaan kohdata toinen sellaisena kuin hän on. Kaikkea ei tarvitse omakohtaisesti kokeilla tai kokea, eikä tässä ole siitä kyse. Ei ole kyse siitä, että pitäisi romuttaa oma maailmankuvansa, vaan avata näkökulmia siihen, että muutakin voi olla olemassa. On ok olla sellainen kun on, eikä sitä ulkopuolinen voi puolestasi määritellä, millainen sinä ihmisenä saat olla.

Tämä on hyvä puheenvuoro ja todella tärkeä aihe varsinkin nuorille. Ulkopuolinen paine voi kääntyä aivan liian helposti siihen, että sitten koetetaan kieltää olennaisia osia omasta itsestään. Sen ei tarvitse olla mitään suurta ja radikaalia, mutta silti henkilökohtaisella tasolla merkittävää. Tämä on hyvä muistutus, että on vapaus valita kenelle asioista kertoo. Ei kaikki ole yhteistä tietoa, joka muiden kuuluu saada tietää. On todella hyvä, että tässä monologissa tuodaan esille se, että joskus itseään on suojeltava ja valittava tarkkaan se, miten ja missä voi asioista vapaasti puhua. Joskus on ok pitää tieto itsellään, vaikka siinä asiassa ei ole mitään väärää tai hävettävää. On kuitenkin selvä asia, että kaikki eivät tule ymmärtämään tai hyväksymään. On myös selvää että jonkin asian kertomisen vuoksi voi joutua jopa vainotuksi. Silloin on ok suojella itseään ja jättää kertomatta asioita.

Samoin olennaista tässä esityksessä on, että korostetaan vapaaehtoisuutta ja yhteistä sopimista. Ei tässä kannusteta ketään mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan kerrotaan että erilaisia tapoja elää tässä maailmassa on olemassa. Olennaista on se, että ketään ei pakoteta mihinkään. Ylipäätään sen hyväksyminen, että oma normi ei päde kaikkiin ihmisiin ja on silti aivan täysin ok, että itse toimii sen oman norminsa mukaan. Ei päätetä kenenkään puolesta mitään, vaan hyväksytään, että okei en itse ole kiinnostunut, mutta ei heilauta juuri minun elämääni, jos joku muu on.

Ytimessä tässä esityksessä on toisen ihmisen ja itsensä hyväksyminen, mikä on äärettömän hieno ja tärkeä asia.

Outo homo

Käsikirjoitus Juuso Kekkonen
Tuotanto Mira Eskelinen

Lavalla
Juuso Kekkonen