Rohkeus vs. nöyssöys: osallistumisesta kieltäytyminen

Olen pitkään pohtinut sitä, miten itse hahmotan tapani kieltäytyä joistain impro- tai draamaharjoitteista. Siis sehän olen monesti minä, joka ryhmässä jonkun harjoitteen kohdalla astuu sivuun ja kieltäytyy osallistumasta. Toki muutkin sitä tekevät välillä, mutta vain itsestäni voin sanoa, että se toistuu eri ryhmissä ja eri harjoitteissa. Voi olla, etten aina osaa siinä hetkessä selittää, miksi… Lue lisää Rohkeus vs. nöyssöys: osallistumisesta kieltäytyminen

Lähikokemuksia: Circling päiväimmersio 30.11.2024 – Osa 3 (Helsinki Circling Studio / Olotila Moyo)

Mietin tätä sipulimaista kerroksellisuuttani, missä johonkin kerrokseen asti pääsee ja se riittää yleensä ihmisille. Mutta senkin kerroksen alla on vielä kokonaisia maailmoita, joista kenelläkään ei ole aavistustakaan. Eikä kukaan osaa kysyä, en edes minä aina tajua, että itse asiassa olen tarjonnut syvälliseltä vaikuttavan pintavastauksen ja pinnan alla on jotain olennaisempaa, mikä jää huomaamatta. Tämä koko… Lue lisää Lähikokemuksia: Circling päiväimmersio 30.11.2024 – Osa 3 (Helsinki Circling Studio / Olotila Moyo)

Lähikokemuksia: Circling päiväimmersio 30.11.2024 – Osa 2 (Helsinki Circling Studio / Olotila Moyo)

Päivä jakautui kahteen osaan. Aluksi tehtiin lyhyempiä harjoituksia ja siitä siirryttiin sitten pidempiin ja syvemmin yhteen ihmiseen keskittyviin tekniikoihin. Aamupäivän päätteeksi ehdittiin tehdä yhden kerran tekniikka, jossa toinen kertoo siitä ”millaista on olla hän juuri nyt”. Parin tehtävä on antaa huomiota ja kysellä mahdollisesti avoimia kysymyksiä, kun siltä tuntuu. Fokus kuitenkin on siinä ihmisessä, joka… Lue lisää Lähikokemuksia: Circling päiväimmersio 30.11.2024 – Osa 2 (Helsinki Circling Studio / Olotila Moyo)

Lähikokemuksia: Circling päiväimmersio 30.11.2024 – Osa 1 (Helsinki Circling Studio / Olotila Moyo)

Circling, ja mitä se oikeastaan on. Siinäpä aloitus, mihin minulla ei ole vastausta. Circling avautuu minulle tämän päivän mittaisen sukelluksen myötä itsensä sisältävänä käsitteenä. Huomaan tämän olevan nyt toistuva teema omassa ajattelussani, että pyydän muilta määritelmiä käyttämilleen käsitteile. Pyydän heitä tarkentamaan, mitä he tarkoittavat käsitteillä, jotka eivät ole tarkkarajaisia tai helppoja määritellä. Saman tein heti… Lue lisää Lähikokemuksia: Circling päiväimmersio 30.11.2024 – Osa 1 (Helsinki Circling Studio / Olotila Moyo)

Läpäistä vai häpäistä?

Tuli tänä aamuna tällainen sanoina sointuva miete mieleen improon ja vuorovaikutukseen liittyen. Olenkin nyt aamun leikkinyt sanakirjoilla ja hakukoneilla miettien, mikä tulokulmani tähän asiaan olisi. Alkuperäinen, unienjälkeinen ajatukseni oli: voidaanko vuorovaikutuksessa viestin läpäisyä lisätä vähentämällä sanallista tai toiminnallista (koettua) häpäisyä? Lähdin nyt sitten lähestymään asiaa, sattuman perinteitä noudattaen, termien ’läpäisy’ ja ’häpäisy’ tutkimisen kautta. Kokeissa… Lue lisää Läpäistä vai häpäistä?

Kokemuksia verkkotyöpajasta: Introduction to Circling®

Jokaiselle tekstille – ja miksei ajatuksellekin – on oma kanavansa, jossa sen julkaisu tuntuu luontevimmalta. Mietin hetken, mihin tämä sopisi. Kun en ole ihan hirvittävän aktiivisesti tätä blogia enää käyttänyt reflektiokanavana, ajatus siitä, että tekisin nyt niin tuntui vähän jännältä. Ehkä jopa oudolta. Tällä johdannolla johdattelen tekstiä Circlingin pariin. Circling tässä nyt viittaa mm. Circling… Lue lisää Kokemuksia verkkotyöpajasta: Introduction to Circling®

Meditoin, siis itken

Mulla oli pitkä tauko meditoinnista. Parisen vuotta. Kesällä vaikeista tunteista selon saadakseni aloitin uudestaan ja voi jestas, miten paljon itken meditoidessani. Se ei ole aktiivista itkua. Siihen ei liity varsinaisesti surua tai mitään sellaista tunnetta. Vaan se tapahtuu metta-meditaatiossa, kun ajattelen rakkaudella muita ihmisiä. Ensin vain sellaisten ihmisten kohdalla, joihin minulle ristiriitainen suhde ja myöhemmin… Lue lisää Meditoin, siis itken

Esittämättömyyspäiväkirja (hiljaisuus) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus

Ei sitä maanantaina vielä arvannut, että tämä esityskausi oli tässä. Näin se kuitenkin oli. Viimeiset kaksi esitystä jouduttiin sairastapausten vuoksi perumaan ja näin ollen esityskauden loppu oli aika koruton. Hiljaisuus laskeutui, eikä mitään enää ollut jäljellä. En ihan näin ajatellut tämän loppuvan, vaikka tietysti aina on se mahdollisuus, että esityksiä joudutaan perumaan. Koska se oli… Lue lisää Esittämättömyyspäiväkirja (hiljaisuus) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus

Sivuosamentaliteetti ja sairastumiset

Ei ole ensimmäinen kerta, kun ajattelen ajatuksen: ”minähän olen vain sivuosassa, joten jos ääni kulkee ja olen suunnilleen tolpillaan, niin voidaan esittää”. Nyt ainakin pari näytöstä Herkosta ja kadonneen ajan arvoituksesta jää esittämättä sairastapauksen vuoksi. Ei tosin minun sairastapaukseni, vaikka tälläkin hetkellä, tätä tekstiä kirjoittaessa, nenä vuotaa, korvat on tukossa ja yskiminen on rasittanut kurkkua… Lue lisää Sivuosamentaliteetti ja sairastumiset

”Se on aivan normaalia”

Kuinka moni on kuullut otsikon empaattisen lausahduksen joskus, kun on jakanut jotain, minkä ehkä itse ajattelee olevan outoa tai erikoista itsessään? Monet asiathan ovat ihan aidosti normaaleja, osa ihmisyyttä, vaikka siltä ei itsestä juuri sillä hetkellä tuntuisi. Tunteet ovat ihan normaali osa ihmiselämää. Sekin on normaalia, ettei aikuinen(kaan) ihminen välttämättä aina niin aikuismaiseen tunteidenkäsittelyyn pysty,… Lue lisää ”Se on aivan normaalia”

Telepatian mahdottomuudesta

Yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä opeista improvisoidessa on minulle ollut se, ettei ihminen oikeasti tiedä, mitä olettaa tietävänsä. Tämä koskee erityisesti toisten ihmisten ajatuksia. Yksinkertaisimillaan tämä näkyy missä tahansa yhteiseen tarinan rakentamiseen pohjautuvassa tekniikassa ja sana-assosiaatioissa. Erinomaisen ilmiselvä se on myös improvisoidussa kohtauksessa, jossa kumpikin olettaa, että toinen tajuaa tilanteen samalla tavalla. Kohtaus menee, miten menee… Lue lisää Telepatian mahdottomuudesta

Nauhoitusharjoituksia ja -pohdintoja vol 1.

Mainitsin edellisessä tekstissä, että pohdin yksilöharjoitteiden saattamista puhuttuun muotoon. Ihan jo oman improharjoitteluni tueksi, koska en ole löytänyt sellaisia äänitteitä tai videomatskua, mitä olen jo useamman vuoden haikaillut. Niinpä, kun sitä ei ole tai se on hyvin piilotettua, niin teen sitten ite. Mikä lykky, ettei mua enää erityisemmin häiritse oman ääneni kuuleminen, koska muuten tästä… Lue lisää Nauhoitusharjoituksia ja -pohdintoja vol 1.

Oppinut luovuttamaan – ei hyövää ees yrittää…

Pieni tunnustus: olen luuseri elikkäs luovuttaja. Olen tottunut luovuttamaan taistelutta ja vetäytymään, jos joku muu haluaa jotain samaa, kuin minäkin. ”Tehköön / pitäköön koko idean”, ajattelen aivan liian usein. Viimeksi vartti sitten ajattelin niin ja olin valmis polttamaan (kuvainnollisesti, materiaalit ovat digitaalisia) puolivalmiin improkirjakässärin sekä potentiaalisille kustantajille laaditun synopsiksen ja muut materiaalit, joita en ole… Lue lisää Oppinut luovuttamaan – ei hyövää ees yrittää…

Vuosikatsaus 2020

Perinteisen tilastokatsauksen ja vuosisummauksen aika. Viime vuosi oli blogin osalta hiljentymisen ja metateksteilyn vuosi. Osin pakotetustikin teatterikevät ja -kesä jäivät väliin, joten esitystekstien osalta on ollut tosi hiljaista. Osin sen takia, etten ole entiseen tapaa esityksiä voinut käydä katsomassa ja toisaalta myös sen takia, että motivaatio ja kirjoittamisen ilo olivat ajoittain hukassa. Huomasin keväällä, että… Lue lisää Vuosikatsaus 2020

Peilikuvia: huonon impron askelmerkit

Peilimaasta päivää! Tänään tutustutaan maailmaan iloisen mokaamisen kääntöpuolella elikkäs semmosiin juttuihin, millä voipi estää improvisaation tapahtumisen tai ainakin tehdä siitä tarpeettoman vaikeaa ja nihkeän nahkeaa. Tässä on nyt kätevän käytännöllisessä listamuodossa tarjolla upeaa lisäarvosisältöä, jonka vinkeillä voit estää itseäsi ja kaikkia muita nauttimasta flow-tilasta, hyväksyvästä ilmapiiristä ja kaikenlaisista impron iloista. Älä vaikutu, mistään, ikinä. Sano… Lue lisää Peilikuvia: huonon impron askelmerkit