Perinteisen tilastokatsauksen ja vuosisummauksen aika. Viime vuosi oli blogin osalta hiljentymisen ja metateksteilyn vuosi. Osin pakotetustikin teatterikevät ja -kesä jäivät väliin, joten esitystekstien osalta on ollut tosi hiljaista. Osin sen takia, etten ole entiseen tapaa esityksiä voinut käydä katsomassa ja toisaalta myös sen takia, että motivaatio ja kirjoittamisen ilo olivat ajoittain hukassa.

Huomasin keväällä, että esityksistä kirjoittamisesta oli tullut paineenalaista toimintaa ja puolittainen pakko. ”Jos katson, on pakko kirjoittaa” oli ajatus, joka toistui ja olin sen itse mieleeni asettanut. Koska viime vuosi oli myös hajoilemisen ja aiempien vuosien jättämän henkisen painolastin purkamisen vuosi, niin tämä oli yksi asia, joka mun täytyi vaan hyväksyä. En pystynyt kirjoittamaan. Yritin pakottaa itseni kirjoittamaan, vaikka mieli selkeästi kaipasi lepoa sanoista, aikatauluista sekä kaikenlaisesta manipuloinnista ja pakottamisesta. Kevään ajan kipuilin oman vaativuuteni kanssa ja syksyllä oli jo helpompi päästää irti kirjoittamisen pakosta. Kirjoitin ne tekstit, mitkä syntyivät pakottamatta ja annoin muiden jäädä vain kokemuksina muistiin. Siitä tuli hyvä mieli, koska itseltäni saatu lupa olla kirjoittamatta poisti turhaa painetta, mitä olin itselleni luonut.

Huomaan, että mulla on edelleen yksi kurssitekstisaaga päättämättä viime syksyltä. Se on auttamattomasti todella myöhässä julkaisun osalta, koska kaikki on tapahtunut jo elokuussa, silti aion viimeisen osan siitäkin tarinasta vielä kirjoittaa. Siellä on jotain olennaista, mitä olen itsestäni ja muiden reaktioista omaan ilmaisuuni oppinut, joten haluan sen vielä tekstinä maailmalle vapauttaa. En kuitenkaan ota siitä sen suurempaa projektia tai paineita, vaan se teksti tulee viimeisteltyä, kun sen aika on.

Lukuja

Viime vuosi näytti lukujen valossa siltä, että vanhat tekstit pitivät pintansa luetuimpina teksteinä. Vuonna 2020 julkaistuista teksteistä ainoastaan ”Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa” -esityksestä kertonut teksti ylsi top 5 listalle. Hauska huomio liittyy myös tuohon listan kärjessä vuodesta toiseen pysyttelevään ”Valta ja vuorovaikutus” -kirjaa käsittelevään tekstiin, sillä etenkin vuonna 2020 suuri osa sen klikkauksista tuli eri oppilaitosten verkkosivujen ja oppimisalustojen kautta. Se lienee siis päätynyt muutamankin opettajan kursseille lisämateriaaliksi tai lukuvinkiksi. Erityisesti liikennettä tuli yhdeltä Aalto-yliopiston kurssilta, joten kaikille sen kurssin eri toteutuksiin osallistuneille opiskelijoille tahdon ilmaista vilpittömät pahoitteluni siitä, etten ole yhtään pahoillani, kun olette tuon tekstin joutuneet lukemaan tai ainakin auki klikkaamaan. Olen yhä sitä mieltä, että se on erinomaisen hyödyllinen ja hyvä kirja luettavaksi ihan kenelle vaan.

Lopuksi tehdään vielä pieni vertailu eri vuosien välillä, koska numeroita on kiva katsella. Alla olevasta taulukosta voidaan huomata, että vuosittain kirjoitamieni tekstien määrä on vähentynyt huippuvuodesta 2018, kun tekstien keskimääräinen pituus on vuodesta toiseen pidentynyt. Blogin ensimmäinen vuosi 2016 ei ole ollut kokonainen vuosi ja silloin koko homma on hakenut vielä muotoaan ja vasta vuonna 2017 oma ääni alkoi löytyä. Vuosi 2018 on ollut vuosi, jolloin määrällisesti on tullut kirjoitettua eniten tekstejä, koska silloin olen myös käynyt eniten erilaisia kursseja ja nähnyt paljon esityksiä. Vuonna 2019 kirjoittamisen tahti on määrälliseti vähän hiipunut, mutta toisaalta tekstien keskimääräinen pituus on vähän kasvanut, joten se ei erityisen merkittävästi poikkea edeltävistä vuosista. Vuosi 2020 sitten taas on ihan selkeä poikkeus. Koko vuoden aikana olen kirjoittanut alle puolet vuosien 2017 ja 2018 kirjoitusmääristä eli vain 64 tekstiä. Toki tekstien keskipituuskin on kasvanut edeltäviin vuosiin verrattuna, mutta sanamäärällisesti tekstiä on silti 10000 sanaa vähemmän, kuin vuonna 2017, jolloin lyhyempien tekstien vuoksi se on jakaantui suurempaan määrään tekstejä. Pohdinnan ja rönsyilyn osuus on kasvanut teksteissä vuosi vuodelta.

Sellaiselta siis näyttää blogin vuosi lukujen valossa ja ihan tottahan se on, että viime vuonna kirjoitin melko harvoin blogiin. Rajatusti (teatteri)avoimen maailman ohella siihen muutokseen vaikutti myös se, että olen kirjoittanut viime vuonna muitakin tekstejä. Olen keskittänyt enemmän voimavaroja kirjaprojektieni edistämiseen, joten vaikka se ei aina näy julkaistuina teksteinä, niin kirjoittamista tapahtuu koko ajan. Se vain muuttaa välillä muotoaan.

Tämän postauksen tein oikeastaan siksi, että tutkijanörtti minussa tykkää välillä katsella lukuja, vaikka loppujen lopuksi blogin ja kaiken kirjoittamisen osalta tärkeämpiä ovat ihan muut asiat. Jossain kohtaa koetin mitata kirjaprojektien edistymistä sana- ja sivumäärillä, mutta tajusin aika nopeasti, että ne ovat vääriä mittareita. Määrää tärkeämpää on kertoa ne tarinat, jotka pitääkin saada kerrotuksi. Niin koen myös viime vuonna tapahtuneen. Olisin voinut kirjoittaa monesta muustakin asiasta tekstin ja valitsin olla tekemättä niin. Valitsin kirjoittaa ne tekstit, jotka julkaisin, koska ne tarinat halusin kertoa ja jakaa muille.

Tämä juuri alkanut vuosi taas on vielä kirjoittamaton tarina. Tyhjä sivu täynnä mahdollisuuksia ja varmasti myös haasteita. Lähden siihen kuitenkin levollisemmin mielin, kuin moneen vuoteen, koska olen saanut takaisin joustavuuttani päästämällä irti asioista, jotka eivät enää tai eivät ole koskaan tehneet hyvää minulle. Olen vuosikausia kertonut itselleni tarinaa siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja olla, jotta olisi ihmisenä kelvollinen. Se on kuitenkin vaan tarina ja minulla on valta muuttaa sitä. Sen myös aion tehdä, vaikkei muutos aina niin helppoa tai suoraviivaista olekaan.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille!