Improvisaation jatkokurssi kesä 2018 – osa 3 (Helsingin seudun kesäyliopisto)

Tämä teksti on ehkä vähän tämmönen välipohdinta. Huomaan, että minulla on selkeästi ainakin yksi teksti tähän kesän kurssiin liittyen jonka haluan kirjoittaa, mutta se vielä hakee muotoaan. Olen tosiaan ehtinyt käydä aika monella improkurssilla viimeisten parin vuoden aikana, joten se on ihan selvä asia, että tuttuja tekniikoita tulee lähes joka kurssilla vastaan. Lämppäreissä on usein... Continue Reading →

Improvisaation jatkokurssi kesä 2018 – osa 2 (Helsingin seudun kesäyliopisto)

Toinen teksti elokuiselta improkurssilta olisi sitten tässä. Tämä viiden päivän intensiivinen katsaus improvisaatioon Simo Routarinteen ohjauksessa toi mukanaan myös paljon tuttua. Käsitteellisesti puhuttiin hyvin tutuista asioista, kuten statukset ja vaikuttuminen, mutta ne ovat aika laajoja käsitteitä. Toisaalta tuli huomattua, että taidot ja aiemmat oivallukset pääsevät kyllä ruostumaan, jos niitä ei aktiivisesti pääse harjoittamaan. Se tuli... Continue Reading →

Foorumiteatteri (draamakasvatus)

Tämän kevään viimeinen draamakasvatuksen aineopintojakso on nyt takana. Kiitokset ihanille Helsingin ryhmäläisille, oli huippua päästä tutustumaan viimein myös teihinkin  ♡ Nyt ei tosiaankaan ollut säästetty, ainakaan sisällöltään, keveintä kurssia viimeiseksi.  Augusto Boalin kehittämä foorumiteatteri on aika raskasta sekä tekijän että yleisön näkökulmasta Se on kuitenkin hyvällä tavalla raskasta. Tekijänä aihe on usein tosi raskas, vaatii... Continue Reading →

Improa ohjaamassa – statukset pelissä

Ihka ensimmäinen kerta impron ohjaamista on nyt takana. Ei pitänyt lykätä sitä näin pitkään, mutta siinä meni vähän juttuja solmuun ja syysväsymyskin alkoi painaa. Nyt kuitenkin pääsin viimein kokeilemaan käytännössä, millaista ohjaaminen improssa voisi olla. Se oli tosi kivaa ja ihan älyttömän raskasta, voi tosin olla että kognitiiviset muskelit ovat vähän treenin puutteessa päässeet rapistumaan.... Continue Reading →

Uteliaisuuden polulla

Välillä tulee hetkiä jolloin toivoisi omaavansa jonkun piirteen joltain toiselta ihmiseltä. Miettii että kumpa itsekin olisin noin rohkea, avoin, hyväksyvä jne. Mitä itseltään puuttuvaa ominaisuutta näkee jonkun ilmentävän. Ennen sellaisessa kohdassa vallitseva tunne oli kateus, joka on kuitenkin vähin erin korvautunut uteliaisuudella. Uteliaisuudella siitä miten voisin itse oppia tuon asian? Yksi voimakas uteliaisuuden kokemus nousi tällä... Continue Reading →

Vaikuttavuuden äärellä

Vuorovaikutus improssa (tai elämässä ylipäätään) ei ole pelkkiä sanoja. Aluksi on helpompi reagoida vain sanoihin, koska tilanne on uusi ja jännittävä, eikä tilaa sanattoman viestinnän tietoiselle havainnoinnille välttämättä ole. Toisaalta sitä saattaa keskittyä liiaksi siihen mitä itse tekee ja sanoo, jolloin toisen tarkka huomiointi ei ole mahdollista. Kun toinen ei vaikutu Teimme eräällä kurssilla kahden... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑