”Viiniä ja juustoa”-impromusikaalishow 5.9.2020 (Stella Polaris)

Improvisaatioteatteri Stella Polariksen 30-vuotisjuhlakauden startannut impromusikaalishow sai nimekseen yleisöehdotuksen mukaisesti "Viiniä ja juustoa". Musikaali koostui kolmesta aluksi toisiinsa liittymättömästä tarinasta, jotka sitten lopussa linkitetään toisiinsa. Näin saadaan perustelu sille, miksi nämä kolme erillistä tarinaa kerrottiin ja yhteinen lopetus kaikille tarinoille, sen sijaan, että jokainen tarina päätettäisiin erikseen. Tämä ratkaisu toimii etenkin musikaalikontekstissa hyvin, koska sitten... Continue Reading →

Stella Polaris 30v: Stella Polariksen tarina -kirjan julkistamistilaisuus 5.9.2020

30 vuotta Stella Polaris -improteatterin ja suomalaisen improvisaation historiaa on löytyy nyt yksien kansien välistä. Meri Parkkisen kirjoittaman "Stella Polariksen tarina - ja sen merkityksestä suomalaiselle improvisaatiolle" -kirjan julkkareita juhlittiin 5.9.2020 ja minullakin oli ilo tuohon tilaisuuteen osallistua. Kirjaan itselläni on sellainen yhteys, että minuakin on haastateltu siihen, liittyen improvisaatiosta ja improesityksistä kirjoittamiseen. Huh. Absurdi... Continue Reading →

Esitysteknisiä juttuja – striimit ja live-improilut

Keväällä striimattuja improesityksiä seuratessani tein tämmösen pienen koonnin katsojan ja yleisövuorovaikutuksen näkökulmasta. Tämä ei ole, eikä pyri olemaan, kaikenkattava listaus aiheesta. Tulen todennäköisesti täydentämään tekstiä myöhemmin, koska mulla oli myös joitain esityksen rakenteeseen ja siirtymiin liittyviä huomioita, joita olin luonnostellut. Kuitenkin, koska tämä teksti on viime keväästä saakka odottanut täydennystä, jota en ole jaksanut kirjoittaa,... Continue Reading →

Pakene tai jäädy – laulamisen aktivoima paniikki

Olen joutunut viime aikoina kohtaamaan omia pelkotilojani ja pohtimaan: "Miksi tämä sama reaktio toistuu?". Olen ollut nyt kolme viikkoa musaimprokurssilla ja jokaisella kerralla siellä on ollut pienempi tai isompi paniikin hetki. Kirjoitan kurssista erikseen omat postauksensa, mutta halusin hetken tutkia laulamisen nostattamaa pelon ja paniikkireaktioiden jatkumua. Vaikka voisi ajatella, että pelkotila on puhtaasti jonkun vanhan... Continue Reading →

Tulkittua todellisuutta – tapaus temppupyörä

Istun yksin Kiasman kahvilassa ikkunan vieressä pöydässä, jossa on vain kaksi tuolia. Katselen pihalla veden äärellä lintuja tarkkaavaisesti seuraavia leikki-ikäisiä, kahvin jäähtyessä valkoisessa posliinikupissa. Todellisuuteni on pieni ja tarkkarajainen kupla, joka laajenee ulos pihalle, ei sisään kahvilaan - en huomaa asiakkaiden tuloa tai poistumista kahvilasta. On usein helpompi toteuttaa improtessa omaa ideaa, koska sen näkee... Continue Reading →

On enemmän kuin okei pyytää useampi ehdotus – pohdintoja impron yleisövuorovaikutuksesta

Huomaan kirjoittamisen kynnyksen taas muutaman tovin tauon jälkeen nousseen niin korkeaksi, että on aika vaan kirjoittaa miettimättä sen kummempia. Joo eli tämä on juuri sitä. Kirjoittamista jostain mieleen pulpahtaneesta aiheesta, ilman sen suurempaa kritiikkiä tai editointia. Tervetuloa kehälle!  Myyttinen käsitys siitä, että pitäisi aina sanoa joo tai että pitää aina ja iänkaikkisesti ottaa ensimmäinen yleisöstä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑