UIT:n romanttinen musiikkikomedia Kaunis Veera on rantautunut muutamaksi viikoksi Riihivuoren Kesäteatteriin, joten olihan se nähtävä. Tuttu tarina on saanut komediallisen ja tuoreen musiikin säestämän uuden kuoren, joka viihdyttää ja saa tuntemaan yllättäviäkin tunteita. Veeran (Sofia Arasola) kasvattaneet Daaria (Sinikka Sokka) ja Salomo (Jussi Lampi) ovat hahmoja, joiden kanssa on kevyttä nauraa, sillä hahmoina he ovat rehellisesti sitä mitä ovat ja ylpeitä siitä. Omat arvot ovat tärkeitä, niitä kunnioitetaan ja koetetaan siirtää niitä seuraaville polville, mutta kaikki ei siirry.

Mainittava kuitenkin lienee, että tässäkin versiossa leikitään hyvin perinteisillä ja stereotypisillä hahmoilla, joten täysin ongelmatonta huumori ei välttämättä silti ole. Välillä herää katsojana ajatus, että onkohan tämä nyt enää ok huumorin aihe tai tarpeellinen stereotypian vahvistus, vaikka yleisöä naurattaisikin. Vaikea rajanveto, mutta ihan oleellinen asia pohdittavaksi, vaikka kepeästä kesäteatterista puhutaankin. 

Omapäinen ja kauniiksi kutsuttu Veera saa osakseen enemmän huomiota, kuin ehkä kaipaisikaan. Kauniin Veeran pauloihin sortuu mies, jos toinenkin, mikä johtaa varsin kiinnostaviin soidinrituaaleihin. Santarmin (Panu Vauhkonen) lemmentanssi oli niin hämmentävän hauska ja limaisen inhottava samaan aikaan, että ei voi muuta kuin ihastella sitä heittäytymistä ja koomista taituruutta, mitä siinä ilmeni. Kiitos ja hyi. Uhkaavan ja tulisen tanssin Veeralle tanssinut Zingali (Mikko Rantaniva) taas oli suoraviivaisessa miehisessä uhossaan todella viihdyttävä ja ajoin todella pelottavakin hahmo. Ehkä uhoa kuitenkin on enemmän, kuin tekoja ja hyvä niin. Sitten paikalle purjehtii Rikhard ja askeleet Veeran sydämeen sekä yhteiseen tanssiin alkavat löytyä. Romanttinen ydintarina on eheä ja vaikka esteitä rakkauden tiellä lappaa enemmän kuin tarpeeksi, niin kaikista selvitään.

Tarinan maailmassa rajat ovat selkeät. On heitä ja meitä sekä keisari, joka hallitsee kaikkea, vaikka sitten vaan kuvan muodossa. Tämä on miesten maailma, jossa lopulta valta ei ehkä olekaan siellä, missä luulisi. Siitä omassa överiydessään hulppean hieno todiste on ruhtinatar Tolkki (Sanna Kemppainen), joka ei kohtaloonsa alistu, vaan etsii sen mitä haluaa ja ottaa sen. Perinteiset roolit ovat vahvoja, mutta ovat taivutettavissa, kun löytyy oikea taivuttaja. Tanssi onkin tärkeä elementti esityksessä ja tarjoaa aivan valtavan ihania elämyksiä, jotka sekä koskettaa että naurattaa. Kun kaunis koreagrafia yhdistyy lauluun ja voimalliseen musiikkiin, ei kyyneliltäkään vältytä. Hämmennys oli valtava, kun väliajalle siirtyessä tajuaa aikaa kuluneen alta tunnin ja on jo kuitenkin nähnyt kokonaisen maailman syntyvän ja sykkivän elämää. Vauhtia ei siis puutu tämän tervahöyryn matkasta. Ihanan nautinnollinen ja viihdyttävä musiikin, tanssin ja teatterin ilotulitus odottaa häntä, joka matkalle mukaan lähtee.

KAUNIS VEERA

Työryhmä
Käsikirjoitus – Tatu Pekkarinen
Ohjaus – Sari Siikander
Dramatisointi ja musiikin sovitus –  Timo Kärkkäinen
Koreografia – Mikko Ahti
Tuottaja – Ulla Havulehto
Laulujen harjoituttaminen – Jesse Vierelä
Pukusuunnittelu ja toteutus – Elina Riikonen
Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu – Tiitta Stoor
Maskeeraus – Annika Seppälä
Lavastus ja tarpeisto – Tanja Harjunen
Näyttämömestari – Janne Leinonen
Äänisuunnittelu – Tommi Saarinen

Rooleissa
Veera – Sofia Arasola
Daaria –  Sinikka Sokka
Salomo – Jussi Lampi
Zingali – Mikko Rantaniva
Rikhard – Konsta Reuter
Santarmi, Holmi – Panu Vauhkonen
Ruhtinatar Tolkki – Sanna Kemppainen
Kulkuri – Sami Helenius

Tanssijat
Jutta Helenius
Sami Helenius
Sanna Salama
Helinä Kareinen
Emil Hallberg

Orkesteri
Jean S.