Amélie on omantakeinen, oman aikansa kuuloinen, kasvu- ja rakkaustarina, jossa onni voi löytyä yllättävistä osoitteista itsekullekin. Amélie on fantastisen mielikuvituksellinen ja melko ujo hahmo, jolla riittää lämpöä kaikille ympärillään.

Amélien lapsuus ei ole ihan niitä tavanomaisimpia, kuten eivät ole hänen vanhempansakaan. Äidiltä, jonka elämä päättyy traagisesti Notre Damessa, Amélie saa perinnökseen oppitunteja, joista parhaiten pienen Amélien mieleen jää Zenonin paradoksi (liikkeen dikotomia-paradoksi). Mielenkiintoisesti pukeutuvalta, Isältään – jonka elämä vaimonsa kuoleman jälkeen tuntuu oudon kietoutuneelta puutarhatonttuunsa -Amélie ei saa juuri mitään. Ei edes kosketusta tai suoraa vastausta kysymyksiinsä.

Aikuisen Amélien seikkailut Pariisissa kuljettavat mukanaan sekä aikuista Amélieta että pikku-Amélieta, joiden näyttelijät tekevät upean koskettavat roolityöt saman hahmon eri ikäisinä versioina. Yksinäisen lapsuuden viettänyt Amélie elää aikuisena omassa haavemaailmassaan, jossa hän tekee salaa mukavia asioita ihmisille. Osansa hyvänteosta saavat niin ventovieraat, kuin ystävätkin. Amélie on hyvänteossaan hyvin tarkkasilmäinen ja periksiantamaton. Kadonneet tai vielä löytämättömät asiat löytävät perille Amélien avulla.

Vaan, mitä tapahtuu, kun todellinen maailma saapuu ryminällä haavemaailman rajojen sisään. Mitä tehdä, kun onni etsiikin Amélieta? Minne voi piiloutua? Haluaako edes enää piiloutua vai tahtoisiko oikeastaan tulla jo löydetyksi?

Joukkovoimaa

Kulissin Améliessa riemukkainta antia on runsas ja sujuva ensemble-työskentely sekä livebändin tahdissa svengaava musiikki ja tanssi. Yhteistyössä on voimaa ja lauluosuudet kajahtavat komeasti Laajavuoren laajaan katsomoon. Lauluvoimaa löytyy sekä yksittäisistä laulajista että upean soinnukkaista kuoro-osuuksista.

Myös ison ryhmän liikkeisiin on saatu monimuotoista ja välillä hyvin tarkkaankin yhteistä liikettä. Yksittäisistä ryhmän liikkeen kauneuden ja toimivuuden osoittavista kohdista mieleen on jäänyt toisen puoliajan kohtaus, jossa Nino etsii Amélieta. Siinä on ryhmän liikkeen ja hyvin valittujen rekvisiittojen avulla on saatu luotua, päähenkilöiden tarinan taustalle, illuusio liikkuvasta karusellista lavalle. Siinä on ihanasti läsnä sekä pyörivä että kohoileva liike, joita karusellista löytyy.

Tämä on niitä esityksiä, joista joka katsontakerralla voi bongata uusia juttuja, koska lavalla on monissa kohtauksissa paljon samanaikaisia tapahtumia. Rauhallisempien pariin hahmoon keskittyvien kohtausten ohella joukkokohtaukset tarjoavat paljon herkullisia pieniä yksityiskohtia ja hahmoja, joita bongata. Kaikkea olisikin hyvin vaikea yhdellä kertaa havaita, kun liikutaan hyvin laajalla alalla ja vähintään kahdessa tasossa. Kaiken lisäksi tässä on osin tuplaroolitus, joten eri näytöksissä voi nähdä hyvinkin erilaisen Amélien, kun osa näyttelijöistä vaihtuu.

Amélie on syntisen ihana ja höpsön hauska musikaalielämys, jota katsoo hyvää mieltä hykerrellen ja hymy huulillaan.

Teknisiä haasteita

Harmillisinta tässä kyseenomaisessa näytöksessä (10.7.2022) olivat ajoittaiset vakavat ääniongelmat. Mm. maalari Dufayelin taustatarina jäi – mikin ollessa mykkänä ensimmäisellä puoliajalla – täysin kuulematta. Samoin, kuin duettonsa Amélien kanssa, josta yleisöön saakka kuului vain Amélien osuudet. Itse istuin sen verran edessä, että jotain kuulin, mutta taaemmas ei todennäköisesti kuulunut mitään, sillä tietysti näyttelijän äänenkäyttö oli sovitettu mikille, eikä ulkoilmaolosuhteisiin ilman mikkiä.

Sellaista elämä välillä on, että tekniikka saattaa pettää. Siitäkin selvittiin ja toisella puoliajalla suurimman osan ajasta kaikkien hahmojen äänet kuuluivat, kuten pitääkin.

Ja, se, mitä ei kuullut, niin ei sitten.

Tarinan pääjuoni (Amélien tarina) kulki jouhevasti koko esityksen ajan eteenpäin, joten niin harmittavaa, kuin yksittäinen tarinalinalinjan pohjan putoaminen olikin, ei se kokonaisuutta himmentänyt. Mainitsen asian kuitenkin, koska harva asia harmittaa katsojana esityksessä enempää, kuin se, jos repliikeistä ja lauluista ei saa selvää.

Hienosti siitä kuitenkin selvittiin ja esitys rullasi eteenpäin, kuten oli tarkoituskin, eikä teknisiin ongelmiin jääty jumiin. Se joustavuus, jolla selvitään yllättävistä haasteista, on aploodien arvoinen juttu. Hyvä te 🙂

Työryhmä

Libretto: Craig Lucas
Sävellys: Daniel Messé
Sanoitus: Nathan Tysen ja Daniel Messé
Ohjaus: Erika Hast
Musiikin ohjaus: Nina Salonen
Solistien laulun ohjaus: Kaisa Halmemies
Koreografia: Anne Joutsimäki
Lavastussuunnittelu: Erika Hast ja Anne Palmu
Lavasteiden rakennus: Panu Nättiaho, Aarni Auerniitty ja Markus Leino
Lavastuksen apukädet: Ari Puttonen, Janne Maunu ja JJ
Puvustus: Anne Haapala
Puvustuksen apukädet: Amanda Ahonurmi, Pauliina Ruhanen ja Mira Öling
Tarpeisto: Tanja Tarkiainen
Tarpeiston apukädet: Amanda Ahonurmi, Netta Reunanen, Nita Niemelä, Mira Heinonen ja Sinikka Tarkiainen
Maskeerauksen suunnittelu: Heta Vaattovaara
Maskeeraus: Tuija Kytölä, Ronja Montonen ja Heta Vaattovaara
Valosuunnittelu ja ajo: Sara Loppi
Äänitekniikka: Roope Strengell
Äänten ajo: Ossi Ilmonen ja Josias Myllyaho

Rooleissa

Nuori Amélie Poulain: Elma Järvinen / Edith Linja
Amélie Poulain: Laura Huttunen / Tanja Oittinen
Nino Quincampoix: Aarni Auerniitty
Raphael Poulain / Bretodeau / Collignonin isä: Jari Vähkyrä
Amandine Poulain / Elton John / Collignonin äiti: Heidi Laasanen
Pörri / Lucien Villeparisis / Hyvännäköinen hömelö: Teemu Kalliokoski / Juuso Porras
Suzanne Sacripant: Riina Leppiniemi / Monika Wolfmayr
Gina Wells: Niina Havu / Tea Pajukanta
Georgette Cornuel: Taru Norrena
Philomene de Noirpois / Sylvie Legrandin: Niina Kupari / Anna Leino
Hipolito Jeunet / Adrien Wells / Salaperäinen mies: Juha Puskala
Joseph Cottard: Tero Yli-Hallila
Collignon / Julien Dufayel: Jani Jokivirta
Puutarhatonttu / Nainen: Ronja Pakkanen
Sokea kerjäläinen: Matilda Perämäki
Uutisankkuri / Junankuuluttaja: Noora Kyytinen
Miimikot: Linnea Moisio, Susanna Palosaari ja Enna Pihlman
Ensemble: Maiju Ihalainen, Venla Leppänen, Jonna Mikkonen, Aino-Elina Paananen, Rauha Riskilä ja Salka Rauvola

Bändi

Kitara: Severi Soisalo
Basso: Riku Montonen
Rummut ja perkussiot: Niilo Hintikka
Viulu: Josefiina Fagerlund / Kati Rautaoja
Harmonikka: Ronja Pehkonen
Koskettimet: Nina Salonen