”Nyt hiljaa hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä”, mutta millainen yö Kademummassa on? Kolme iloista rosvoa kuuluu niihin satuihin, jotka lapsena todennäköisesti osasin ulkoa ja aikuisena en muista juuri muuta kuin sen laulun tai no osan siitäkin. Vaan lieneekö ihmekään, kun siitä taitaa olla parikymmentä vuotta, kun olen tämän tarinan viimeksi kuullut tai lukenut. Kuopion Kaupunginteatterin Kolme iloista rosvoa on värikylläinen vilkaisu melko eriskummallisten hahmojen kaupunkiin, jossa on paikka kaikille ja kaikki paikoilllaan. No melkein, sillä kolme kauhistuttavaa rosvoa uhkaa kaupungin rauhaa öiseen aikaan. Kasper, Jesper ja Joonatan ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle ja päätyneet oman nälkänsä sekä leijonansa nälän tyydyttääkseen vierailemaan öisin paikallisissa liikkeissä ja ottamaan sen mitä tarvitsevat.  Yhdellä reissulla mukaan kuitenkin tarttuu vähän liian suuri saalis, joka on lopulta pakko palauttaa sinne mistä se löytyikin. On siis joitain asioita, joita ei kannata ryöstää, koska niitä ei voi pitää, mutta jos vaan ihan rehellisesti pyytää voi yllättyä siitä mitä saa.

Kolmessa iloisessa rosvossa parasta on se oma pieni kaupunkiyhteisönsä, jonka lauluihin sekä arkeen ja juhlaan saa hetkeksi paeta sadutonta maailmaa. Puvustuksen ja lavastuksen värit ja yksityiskohdat houkuttavat syvemmälle sadun maailmaan, jossa lopulta kuitenkin kaikille käy hyvin ja paha saa palkkansa. Pahuus tai tuhmuus on tässä tarinassa aika kevyttä ja pakon sanelemaa, joten siksi loppuratkaisu on niin palkitseva, koska se ei ole taikatemppu, joka nollaa kaiken. Se on osoitus siitä, että joskus toisia mahdollisuuksia saa ja kannattaa antaa, eikä tuomita ihmisiä edes yrittämättä ymmärtää miksi he toimivat niin kuin toimivat. Kolmessa iloisessa rosvossa on melko syvällisiäkin ajatuksia upotettuna silmäkarkkiin ja mukaansa tempaavaan tarinaan, mikä saa tämän tarinan kestämään aikaa ja viihdyttämään aina vain uusia sukupolvia. Tarinan pääkolmikon ohella omaa mieltä ilahdutti eniten parturin yliampuva tyyli ja musiikkimaku.

Kolme iloista rosvoa oli ihanan nostalginen kokemus, jossa oli virkistävän raikas omaleimainen otteensa, joka sopii sekä lapsille että lapsenmielisille.

Thorbjørn Egner

KOLME ILOISTA ROSVOA

Musiikki, sävellys ja sanat Thorbjørn Egner
Suomennos Aila Meriluoto
Ohjaus Olli-Matti Oinonen
Lavastus Marjatta Kuivasto
Puvustus Taina Natunen
Musiikin sovitus Petri Tiainen
Koreografi Harriet Jeffery
Maskien suunnittelu Sanna Virkkula
Musiikin harjoitus ja johto Anna Elina Lehikoinen
Sirkusasiantuntija Emilia Tengvall-Matero
Valosuunnittelu Juho Itkonen
Äänisuunnittelu Kati Koslonen
Oikeuksia valvoo Nordic Drama Corner

Rooleissa
Kasper Karri Lämpsä
Jesper Mikko Paananen
Joonatan Ilkka Pentti
Leijona Sari Harju
Poliisimestari Paavali Ari-Kyösti Seppo
Rouva Paavali Lotta Vaattovaara
Vanha Topias Seppo Pääkkönen
Sohvi-neiti Lina Patrikainen
Parturi F. Liszti Mikko Rantaniva
Leipurimestari / amerikkalainen papukaija / kissa Johanna Kuuva
Makkaramestari Jukka Väinölä
Kamomilla Sari Happonen
Tommi Lasse Forsgren, vier.
Raitiotievaununkuljettaja A. Jytkynen Katri-Maria Peltola
Eläintenmyyjä Silius Riina Björkbacka

Mukana myös
Annamari Eerola, Karoliina Kalliolahti, Selma Kekäläinen ja Ella Vähäpassi sekä Kuopion sirkuksesta Hannu Juntunen ja Jukka-Pekka Matero

Orkesteri
Artturi Ahlstedt, Jesse-Joonas Kemppainen, Anna Elina Lehikoinen (orkesterin johto), Lilja Ojala, Kristian Pyykkö, Ossi Ruoho, Marko Salmela ja Jutta Virtanen