Ääni ja ilmaisu lähijakso (draamakasvatus)

Syksyn toinen draamakasvatuksen aineopintojen lähijakso oli vokologi Terhi Meriläisen opettama ääni ja ilmaisu -kurssi. Ääni on semmonen asia, minkä olettaa toimivan, eikä siihen tule arjessa hirveästi kiinnitettyä huomiota ennen kuin siinä on joku ongelma. Itselläni ei ole kokemusta muista ääniongelmista kuin sellaisista, jotka ovat lähtökohtaisesti henkisen puolen haasteita, jotka aiheutuvat esim. jännityksestä. Sen tunnistan toki,... Continue Reading →

Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 3: demoesitys (Stella Polaris)

Tämä kurssi on siinä mielessä vähän poikkeuksellinen moniin muihin kursseihin verrattuna, että kurssin sisälle on varattu aikaa myös pieneen ystäville ja tutuille pidettävään demoesitykseen. Yleisönä on myös toinen puoli kurssiryhmästä, koska ryhmä jaettiin esitystä varten kahteen esiintyvään ryhmään. Mikä on järkevää ihan jo sen vuoksi, että meitä oli ryhmässä 18 esiintymässä, mikä on tosi paljon.... Continue Reading →

Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 2: ääni-improa (Stella Polaris)

Ääni-improvisaatio oli tällä kurssilla se monia ehkä eniten jännittänyt osa-alue. Siirtymää kahdesta "tavallisen" impron päivästä keskiviikon ääni- ja lauluimprovisaatioon pedattiin tosi kauniisti kurssin ohjaajien (Elina Stirkkinen ja Jouni Kannisto) toimesta jo edeltävänä päivänä. Samoin koko päivän ajan Jouni ohjauksessaan toi esille sen, että ei ole oikeata ja väärää, vaan on vaan ääntä ja valintoja. Olennaisempaa... Continue Reading →

Miksi me kuiskitaan?

On monta kertaa huvittanut, kun olen huomannut kuiskaavani puuttuvan tiedon toisella puolen isoa salia seisovalle ihmiselle. Miksi mä kuiskaan vaikkapa oman nimeni nimiharjoitteessa, kun joku sitä kysyy?  Miksi en vaan sano tarvittavaa tietoa ääneen, kun kaikkihan joka tapauksessa kuulivat jo kysymyksen..? Enkä ole edes millään muotoa ainoa, joka tekee niin. Muutkin kuiskivat ihan samalla lailla... Continue Reading →

Moni Yakim – Creating a Character

Siirrytäänpä hetkeksi kirjallisuuden puolelle. Tämä teksti käsittelee Moni Yakimin teosta Creating a Character - A Physical Approach to Acting. Syy miksi päädyin tätä kirjaa lukemaan on se, että oma oletusasetukseni on lähteä tarkastelemaan asioita järjellä tai tunteella. Niinpä esimerkiksi hahmon fyysiset ilmentymismuodot ovat itselleni vieraampia. Kuitenkin, kun on tullut tarkkailtua vuosien saatossa eri näyttelijöiden työskentelyä, niin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑