35-vuotista taivaltaan juhlistava, improvisaatioteatteri Stella Polaris marsittaa syksyn mittaa Aleksanterin teatterin lavalle klassikkoformaatteja. Ensimmäisenä, tuparien kunniaksi, tarjolla oli todellinen välähdys menneestä, sillä lavalla nähtiin ensimmäisellä puoliajalla Keith Johnstonen legendaariset Teatterikisat (Theatresports™¹). Teatterikisat on, aikoinaan showpainin hengessä syntynyt, leikilliseen kisailuun perustuva improvisaatioformaatti, jossa kaksi joukkuetta (Stella Polaris vs. Suite ry:n hallitus) haastaa toisiaan – leikisti tosissaan – erilaisiin impromittelöihin. Näitä esityksiä, arvovaltainen ja hyvin vakava, tuomaristo pisteyttää mielensä mukaan.

Minkäänlaista – varsinkaan näkyvää – vilppiä saati lahjontaa ei luonnollisestikaan kielletä.

Viralliseen formaatiin asettuvan ensimmäisen puoliajan jälkeen siirryttiin Suomi-impron historiasta nykyisyyteen. Toisella puoliajalla tarjolla oli samaan pistelaskuun menevää, mutta tuomaritonta, haasteimproilua vaihtuvien improryhmien ja improvisoijien kanssa. Haasteensa, Stella Polariksen illan toiselle kokoonpanolle, saapuivat esittämään Ex Tempore -improvisaatioryhmä, Tanssiteatteri Tsuumi, Mintun sekä Villen Minttu ja Red Nose Companyn klovnit.

Lämppäreillä liikkeelle

Illan isäntänä toimi Micke Rejström, jonka tehtävä oli huolehtia tämän leikillisen kisailuillan juonnoista sekä välillä takaisin sovittuun tapahtumakulkuun palauttamisesta. Teatterikisojen myötä palataan hyvin kauas Stella Polariksen historiaan, ihan alkuaikoihin saakka, joten arkistojen pölyisimmästä nurkasta kaivettu oli esiin myös yleisön kanssa juhlallisesti lausuttava improvala. Jonka perimätieto kertoo kuuluneen Stellan esitysten vakioaloituksiin 1990-luvun puolella. Hauskaa historian siipien havinaa kuulla sekin, miten tosissaan leikkien on improa aikoinaan lähestytty.

Joukkueiden sisäänjuontamisen ja illan kulun kuvailun jälkeen jälkeen lämppäiltiin sekä esiintyvät joukkueet (Stella Polaris ja Suite ry:n hallitus) että yleisö yksinkertaisten impropelien avulla. Ensimmäisenä perinteinen kirjainrajoitus kohtaus. Nähtiin siis jatkuva kahden hengen kohtaus, jossa valittua kirjainta ei saa repliikissään sanoa tai hahmon esittäjä vaihtuu.

Tämä oli hauska ja kevyt aloitus illalle. Yleisöä osallistavana hengennostatuksena tämä tekniikka ei välttämättä täysimääräisesti toiminut, koska pelissä otetut repliikilliset riskit olivat yllättävänkin pieniä kokeneille improvisoijille. Jokainen tunnisti oman mokansa jo ennen, kuin oli ehtinyt tehdä sen tai pysähtyi heti, kun oli mokaamassa. Eli ei tarvinnut yleisöstä buuaamalla kertoa, kun joku ässän kässäriin suhautti. Jokainen oli itse itsensä ankarin tuomari, kuten niin usein onkin.

Ehkä parempi niin. Voi olla, että leikkiin kuuluva buuaskulttuuri on melkoisen kaukana siitä yleisöosallisuudesta, mihin Suomi-improssa ja teatterikatsomoissa on totuttu.

Toisana lämppärinä nähtiin perinteinen improkone, jossa jokainen improvisoija saa äänen ja liikkeen kautta liittyä osaksi annetusta sanasta inspiroitunutta konetta. Tämä on aina hauska ja mielikuvitusta kutkutteleva tekniikkaa, jossa syntyy mielenkiintoisia harmonioita, kun jokainen täydentää kuvaa vain yhden liikkeen ja äänen verran.

Paluu menneisyyteen

Theatresports™², tai suomalaisittain Teatterikisat, on siis se, mistä on lähdetty aikoinaan Stellan osalta liikkeellä. Keith Johnstonen hullunkuriset ja kurittomat improkisat ovat olleet se muoto, millä esittävää improvisaatiota on tehty Suomi-impron ottaessa ensiaskeleitaan. Siitä muistona esiteltiin myös Stella Polariksen aikoinaan tätä tarkoitusta varten teettämät Teatterikisa-takit, joita Stellan esiintyjät tänä iltana käyttivät saapuessaan. Olipahan päivän pääpalkintokin samaisen takin parhaiten säilynyt versio, joka illan jälkeen löytäisi sijoituspaikkansa Teatterimuseosta.

Ilta teatterikisoissa kului siis erilaisten haastetekniikoiden parissa. Kumpikin joukkue (Stella Polaris ja Suite ry:n hallitus) saa haastaa toisen joukkueen johonkin improtekniikkaan tai kohtaukseen, jolle on annettu joku määrittely (asia tai teema, joka kohtaukseen tulee sisällyttää). Jollen nyt täysin jotain tekniikkaa unohtanut, niin ensimmäisellä puoliajalla nähtiin seuraavat haasteet:

1. Kohtaus, jossa tapahtuu kuolema – joko konkreettinen tai metaforinen.
2. ”Love is in the air” eli kohtaus, jossa on rakkautta jossain muodossa.
3. Tekniikasta aloitus eli joko valoimproajan tai musaimproajien tarjoamasta aloituksesta inspiroituva kohtaus.
4. Minuutin mittaiset kohtaukset.

Teatterikisathan on vähän tämmönen kilpailuksi naamioitu improhengen ylistys. Eli, vaikka muka kisaillaan tosissaan, niin ei ole kahta kysymystäkään siitä, etteikö vastustajajoukkuetta impron hengessä autettaisi aina, kun tilaa ja tarvetta on.

Tekniikasta aloitus kohtauksessa Suite ry:n hallituksen joukkue (Gerberokset) valitsi aloituksekseen – musiikin tai valojen sijaan – vastustajajoukkue Stellan (Lotinat) tekemän äänimaiseman. Stellan joukkue tarjosi vastustajilleen haastavan ja hieman abstraktinkin äänimaiseman. Toisaalta, Stellan improajat tarjosivat myös paljon lavalla nähtyä improvisointia tukevaa äänimaastoa ja jopa dialogia. Niinpä se Suiten joukkueen kohtaus lähti ihan toisenlaiseen lentoon, kuin mitä se pelkkänä liikeimprovisaatio kohtauksena olisi lähtenyt.

Tarjottu äänimaisema ja sinne ripoteltu dialogi houkutti esiin myös lavalla nähtyjen elottomien esineiden ja, päähenkilön suihkusessiota seuranneen, kissan ajatuksia. Tämä on yksi impron ilahduttavista piirteistä, kun hahmon ei tarvitsekaan ollan ihmishahmo, vaan myös saippua voi saada äänen ja tulla kohdatuksi kohtauksessa hahmona. Sitä saippuaa ei tarvitse edes kuvittaa, vaan se on miiminen esine toisen kädessä, joka saa äänensä sivussa olevalta improvisoijalta.

Tämä molemmin puolinen tuki ja inspiroiminen oli yksi illan hienoista piirteistä. Ensimmäisen puoliskon päättikin huikea Stellan joukkueen musikaalin päätösnumero, johon Suiten joukkueesta löytyi taustatanssijat ja näin saatiin suuren luokan musikaali-iloittelu aikaan. Sitä heittäytymistä, mitä molemmin puolin nähtiin oli ilo seurata.

Selkeästi Stellan vahvuudet löytyivätkin tänä iltana musiikin ja vakavien kohtausten kautta syntyvän huumorin puolelta. Valoimproajan antamasta tilanteesta inspiroitunut vuoren jumalaa puhutellut kohtaus oli upean monikerroksinen ja vaikuttava elämys. Ikuisen nuoruuden pyytäjä sai vahinkopotkun vuoksi osakseen ikuisen raihnaisuuden.

Samoin ilahduttavaa on myös seurata sitä, miten improvisoijat käsittelevät niitä perinteisimpiä yleisöltä saatuja ehdotuksia. Kohtauksen tapahtumapaikkana (julkinen) vessa on yksi perinteisimmistä, joka lähes keikalla, kuin keikalla ehdotetaan. Stellan improvisoijat tarttuivat haasteeseen ja aloittivat rakkautta sisältävän treffikohtauksensa julkisesta vessasta.

Siitä tuli absurdin ihana kohtaus, jossa tekniikkana oli kolmipäinen asiantuntija, missä toista hahmoista näytteli kolmen improvisoijan muodostama yhteenääneen puhuva kollektiivi. Toinen hahmoista taas oli yksittäisen improvisoijan esittämä eli siinä syntyy jo omanlaisensa ilahduttava dynamiikka improtekniikan vuoksi. Pekka sai kyllä osakseen melkoista nostatusta treffikumppaniltaan, joka ei itse niin syömisestä ollut kiinnostunut, mutta mielellään kyllä katelisi, kun Pekka syö.

Suiten joukkueen vahvuuksiksi nostaisin vahvan yhdessä rakentamisen ja rohkean heittäytymisen absurdimpiinkin maailmoihin. Kuolemaa sisältänyt kohtaus ei mennyt helpon kautta, vaan siellä murskattiin unelmia oikein monessa polvessa ja ajassa. Se draama, mitä saadaan synnytettyä tilanteesta, jossa isä kertoo teinille, ettei heillä ole varaa autoa hankkia. Syy on yksinkertainen, ei ole rahaa, mutta siitä saadaan luotua ylisukupolvisen trauman sisältävä kohtaus, joka on paitsi tunnistettava, myös hauska.

Samaten rakkautta sisältävässä kohtauksessa nähty Suiten rakkausduetto oli improteknisesti hyvin perinteinen ja totuttua kaavaa noudattava. Se vahva esitystekniikan tekninen ymmärrys mahdollistaa läsnäolevan ja voimallisen eläytymisen hahmojen tarinan kertomiseen laulun kautta. Saksien ja ämpärin kohtaaminen ja rakastuminen nautittavaa seurattavaa, koska se oli hyvin tunnistettavaa.

Se laulu meni juuri siihen suuntaan, mihin odottikin. Fiskarsin sakset ja ilmainen ämpäri kohtasivat, kun toinen esine siirrettiin siihen tilaan, jossa toinen oli. Ämpärin laulamana syntynyt kertosäe oli hyvin yksinkertainen ja toimiva: ”Olen Tokmanni”. Se on hirvittävän rentouttavaa seurata improvisaatiota, missä yksinkertaisista elementeistä luodaan ilahduttava kokemus.

Impron nykyisyyden sävyt

Muusikot, jotka eivät olleetkaan vielä osaansa yleisön rakkaudesta ottivat lavan haltuun heti toisen puoliajan alussa. Sisääntulomusa löysi genrekseen vanhan kunnon death metalin, joka Stellan muusikoiden käsittelyssä taipui yllättävien soitinten ilotteluksi.

Toisella puoliajalla Stellan kolmehenkinen joukkue (Miiko, Kaisa ja Annika) kohtasi yhden joukkueen sijaan vaihtuvien haastajien kavalkadin. Vaikka tuomarit teatterikisojen päätyttyä poistuivatkin, jatkui pisteenlasku samaan pottiin myös toisella puoliajalla. Muuta maailmaa edustavat joukkueet haasteineen olivat:

1. Ex Tempore – Suomen keski-ikäisin improryhmä
   • Pitkä näytelmä 5 minuutissa
2. Tanssiteatteri Tsuumi
   • Kehonosa-tutkielma
3. Minttu (sekä Ville)
   • Laulettu gibberish-soolo yleisöltä saadulla oikealla kielellä
4. Red Nose Companyn klovnit
   • Lappualias

Toisella puoliajalla päästiin siis tutustumaan pitkään improon, musa- ja liikeimproon sekä ihan silkkaan pelleilyyn. Tälläkin kertaan joukkuerajat ylittiin monessa tekniikassa ja päädyttiinpä yhdessä kohtaa pisteiden jakoon, kun Stellan gibberish-laulusoolossa suuren osan työstä teki myös Kaisan laulua tulkinnut Tanssiteatteri Tsuumin tanssija. Siinä ansaitusti pisteet menivät puoliksi Stellan ja Muun maailman kesken. Samaten, Mintun sekä Villen, Mintun gospel-tyylilajissa lauletussa gibberish-laulussa nähtiin ihastuttavaa heittäytymistä kaikista improryhmistä riemukkaan gospel-kuoron muodossa. Sanojen ei tarvitse olla ymmärrettävää kieltä, jotta tunne ja tunnelmat välittyvät.

Toinen puoliaika olikin kaiken kaikkiaan ihana tekniikoiden ja erilaisten improtyylien cocktail, joka tarjosi moniaistillista nautittavaa. Ihanaa oli myös nähdä se, miten improvisaatio voi, paitsi viihdyttää, myös koskettaa. Tanssiteatteri Tsuumin liikeimprotutkielma oli valtavan herkistävää nähtävää. Kun siihen vielä houkuteltiin Stellan Miiko mukaan, niin siihen syntyi todella monitasoisesti koskettava tarina.

Samaten pitkän impron haastetekniikkana nähtiin hyvin erilaiset lyhyeen aikaan pakatut pitkän impron periaatteita noudattavat tarinat. Ex temporeen tarinassa mentiin vahvasti komedia edellä ja kerrottiin tekijöitä itseäänkin yllättäviin suuntiin mennyt tarina, jossa aikuinen lapsi sai kohdata huvipuistossa paljastuneen totuuden jälkeen isänsä. Ihmisen, jonka hän oli ikänsä tuntenut, mutta jota ei isäkseen tiennyt. Stellan pitkän impron tulkinnassa taas taikurikouluun mielivä nuori taikurin alku lauloi tiensä vaikeuksien kautta viimeiseen taikataisteluun. Improteknisesti formaatit (pitkä tarina ja musikaali) ovat hyvin hallussa, jotta tarvittavat elementit voidaan tarjota myös tiiviissä paketissa.

Kun viimeisen haasteen pääsevät esittämään Rad Nose Companyn klovnit, niin senhän tietää, että siinä kohtaa kaikki säännöt menettävät merkityksensä. Tarjolla olikin hyvin epäreilusti asetettua kisailua ja yleisöä palkitsevaa arvailua. Klovnimielentilan ja improvisaatioteatterin yhdistelmä on kiinnostavaa seurattavaa. Tietyssä mielessä klovneria on improa, mutta siinä pelleilyn kautta sellaisia piirteitä, mitkä ovat ehkä lähempänä alun Teatterikisojen kilpailevaa improa, kuin modernimpaan yhteiseen rakentamiseen perustuvaa improa. Klovnille ilmeisen naurun poimiminen myös improteknisesti tyrmäyksen kautta on sallitumpaa. Klovnit elävät omassa erityisessä improvisoidussa, melko hierarkkisessa, todellisuudessaan, joka on sekin omalla tavallaan tavattoman ilahduttava.

Red Nose Company on modernin klovnerian ehdottomia huippuja Suomessa, joten sitä juontajaakin haastanutta pelleilyä oli kyllä ilo seurata.

Lopuksi

Reilun 2,5 tuntisen improiloitteluillan päätteeksi tehtiin vielä lopputekniikkana yleisöäkin osallistanut kuoroteos. Stellan, Iiron ohjaamassa vapaassa ääni-improssa kaikki illan aikana esiintyneet improvisoijat ja jokainen yleisön osa pääsivät mukaan tuottamaan yhteistä kuoroteosta. Se oli kiva yhteinen ja yhdistävä lopetus yhdessä aloitetulle matkalle impron ääreen.

Jokainen meistä osaa improvisoida. Sitähän me teemme ihan joka päivä. Toisaalta, on myös se esittävän improvisaation puoli, jossa sisällöt virtaavat hetkessä, mutta taustalla on paljon rakenteellista ja improtekniikoiden kehittämää taitoa, joka luo maagisia todellisuuksia. Improvisaation taidot, myös esittävät, ovat kaikkien opittavissa, mutta perusasioiden todellinen mestaritason osaaminen vaatii vuosien harjoituksen. Siksi on niin ilahduttavaa nähdä, miten kauniisti improvisaatio taipuu taiteeksi taitavien tekijöiden mielten ja kehojen yhteistyönä. Kun impro saa näkyä, jokaisesta mokasta tulee tunnelmaa kohottavaa taidetta.

Lyhyesti sanottuna tämä oli maaginen ja ilahduttava ilta improvisaation parissa. Harvoin sitä yhdellä lipulla näin monipuolista ja monimuotoista impron ilotulitusta pääsee todistamaan. Tarjolla oli huikeaa improvisoitua musisointia, valojen käyttöä ja lavatekniikkaa. Yhteisen teatterileikin ilon voimallinen taidonnäyte. Ilta, joka nauratti ja kosketti tavoilla, joita ei kukaan olisi ennalta osannut arvata tai käsikirjoittaa.

P.S. Syksyn 2025 aikana on Stellan juhlavuoden kunniaksi mahdollisuus nähdä todella monipuolisesti erilaisia improsaation tyylilajeja ja formaatteja. Mikään niistä ei vaadi aiempaa ymmärrystä teatteri-improsta, vaan niistä voi nauttia ihan puhtaasti vaikuttavana hetken teatterina. Sillä yksi asia, mikä impron edelläkävijäryhmän Stella Polariksen esityksissä on taattua, on impron ilo.

Taiten tehty improvisaatio tarjoaa katsojalleen sellaista hetkessä heräävää huumorin lajia, jota ei oikeastaan monestakaan muusta esittävän taiteen lajista voi löytää. Kun mokakin on mahdollisuus, niin teatterin taikaa voi luoda kaikesta.

Theatresports™ / Teatterikisat

Juontaja
Mikael Rejström

Muusikot
Hannu Risku
Topi Korhonen
Iiro Ollila

Valoimprovisaatio
Marianne Lagus

Ääni-improvisaatio
Eero Nieminen

Tuomarit
Tytti Oittinen
Eero Saarinen
Sara Palmer

Lavalla

Stella Polariksen näyttelijät

Teijo Eloranta
Sari Havas
Niina Sillanpää
Elina Stirkkinen
Kaisa Kokko-Palmer
Annika Poijärvi
Miiko Toiviainen

Suite Ry:n hallituksen joukkue

Jose Martin (Improholistit)
Jenna Julkunen-Liimatta (Improholistit)
Harri Huttunen (Snorkkeli)
Jarno Muro (Läsnäolopakko)
Teemu Meriläinen (Uniikki Unikorni)

Ex Tempore -improryhmä

Kiti Kokkonen
Misa Palander
Jussi Puhakka

Minttu sekä Ville -improduo

Minttu Mustakallio

Tanssiteatteri Tsuumi

Samuli Nordberg
Salla Korja
Leena Nordberg
Topi Korhonen

Red Nose Company

Hannibal (Niina Sillanpää)
Babylon (Minna Puolanto)
Joke the Behaviour (Tatu Siivonen)

---

1. Knoppina mainittakoon, että Theatresports™ on niitä harvoja improformaatteja, jotka on suojattu. Eli, jos improkisailu aidossa Johstonen hengessä kiinnostaa omaa ryhmää, niin sille on haettava esitysoikeuksia International Theatresports Institutelta. ↩︎
2. Theatresports™-formaattia on hieman avattu Theatresports™ -opasta käsittelevässä tekstissä. ↩︎