Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Mulla jää aina välillä tekstejä roikkumaan. Elämä tulee väliin tai jotenkin ei tunnu olevan sopivaa hetkeä kirjoittaa teksti loppuun. Sitten tulee sopiva hetki. Sitten kirjoittaa tekstin loppuun ja miettii: voiko tätä näin reilut pari kuukautta tapahtuneen jälkeen enää edes julkaista. Sitten toteaa: kyllä voi ja painaa julkaisunappulaa. Oletuksia ja yllätyksiä Yksi kiinnostava alue statustyöskentelyssä, etenkin… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Korttipakat on esitelty, joten mennään vähän syvemmälle statuksiin. Statuksissahan ei sinänsä ole oikeaa tai väärää, vaan on erilaisia valintoja. Kaikki mahdolliset statukset, korkeasta matalaan ja siltä väliltä, ovat käyttökelpoisia sekä esiintyessä että elämässä. Esimerkiksi suhteellisen samantasoinen perusstatusilmaisun taso tai mukavuusalue on yleensä tie kestävimpään ystävyyteen. Samankaltaisuus vetää puoleensa, vaikka poikkeuksiakin tietysti on. Sitten, jos se… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Pysytään statuskorteissa, mutta vaihdetaan pakkaa. On siis olemassa toinenkin (englanninkielinen tämäkin) korttipakka, joka auttaa tutkimaan vähän laajemmin statuksia ja valtaa vuorovaikutuksessa. Tässä pakassa statusilmaisu / statuskäyttäytyminen on vain yksi komponentti. Toisaalta, myös toisesta pakasta tutut tunteet on jätetty pakan ulkopuolelle, joten se on vapaa valinta, millaisia tunteita hetkessä herää. Jos haluaa tutustua näihin Simo Routarinteen… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 1 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

No niin! Nyt on luvassa puhetta statuksista. Yllättävää, eikö totta? 😉 Statukset ja statusilmaisu on yksi sellainen vuorovaikutuksen ja improvisaation osa-alue, joka on mulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Se on sellaista tietotaitoa, mikä auttaa sekä arjen vuorovaikutuksessa että luo lavalle kiinnostavia hahmoja ja jännitteitä. Tämä tuli huomattua myös tällä viikonlopun mittaisella statusimprovisaatioon keskittyneellä kurssilla. Kyllähän siitä… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 1 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Ohjauspuhe – klovneria vs. improvisaatio

Tämä ei oikeasti ole vastakkainasetteluteksti, vaan havaintoteksti. Syy miksi valitsin klovnerian ja improvisaation vertailuun ohjauspuheen suhteen johtuu siitä, että huomaan niissä yhden merkittävän ydineron: klovneriassa ohjauspuhe on sekä suorasanaisesti positiivista että kääntäen positiivista (sanallisesti ilmaistun negatiivisuuden kumoavaa) kun taas improvisaatiossa (parhaimmillaan) on vain suoraa positiivista ohjausta Edellä mainittu ei tosin ole totta ihan kaikissa tapauksissa,… Lue lisää Ohjauspuhe – klovneria vs. improvisaatio

Statustanssahtelua ja telepatiaa

Tämä on vähän yli kolme vuotta vanha teksti, joka silloin jäi syystä tai toisesta luonnoskansioon pölyttymään. Nyt kun on taas hyvä kirjoitusblokki päällä, niin tartutaan sitten tähän tekstiin. Paljon tässä on sellaista, minkä tunnistan edelleen itsessäni ja muissa. Otsikkoa meinasin oikoluvun yhteydessä muuttaa, mutta antaapa olla alkuperäisenä. Siispä ’Statustanssahtelua ja telepatiaa’ olkaa hyvät!  Improon ja… Lue lisää Statustanssahtelua ja telepatiaa

Ohjatako pulassa olevaa vai ei?

Tämä on vanha teksti, jota en kriittisyystuskissani saanut ikinä julkaisuvalmiiksi viimeisteltyä. Tuntui vaan, että tämän pitäis olla parempi, koska aihe on minulle tärkeä. Jossain kohtaa sitten vaan on todettava, etten ikinä tule tekemään tästä kaiken kattavaa ja ”täydellistä” tai edes ”hyvää” tekstiä. Tämä tulee homehtumaan bittiavaruudessa, kunnes poistan sen vanhentuneena tai sitten teen, kuten nyt… Lue lisää Ohjatako pulassa olevaa vai ei?

Kuulumis- ja esittelykierrokset

Olen se ihminen, joka ei yleensä ensimmäisenä tarjoa kokemuksiaan, kun vuorossa on kuulumiskierros tai jonkun kurssin esittelykierros. En aloita, enkä välttämättä ota vuoroa, jos ei ole ihan pakko tai jos ei mennä järjestyksessä, eikä kukaan huomaa, jos olen hiljaa. Olen useinkin ollut piirissä se viimeinen, jonka sitten muiden tuijotus pakottaa jakamaan jotain. Eikä se oikeastaan… Lue lisää Kuulumis- ja esittelykierrokset

Proseminaarityö (Draamakasvatus)

Tästä draamakasvatuksen aineopinnot päättäneestä kirjallisesta työstä en olekaan kirjoittanut vielä sanaakaan. Siis tänne, varsinainen työ on toki jo aikaa sitten palautettu ja arvioitu. Eli olen varsin pätevä tyyppi draaman saralla nykyään. Proseminaarikurssi on mahdollista suorittaa joko verkkokurssina tai itsenäisenä opinnäytetyönä. Itse valitsin itsenäisen työn, joten en osaa tuota verkkokurssia sen tarkemmin kommentoida. Sanoisin kuitenkin, että… Lue lisää Proseminaarityö (Draamakasvatus)

Paluuviite vuoteen 2018

Viime vuosi oli niin täynnä kaikenlaisia kokemuksia teatterin, draaman ja impron saralla, että vaikea tehdä mitään, edes jollain tasolla kattavaa, tiivistä summausta. Niinpä teenkin nyt ihan tämän hetkisen fiiliksen pohjalta melko sattumanvaraisen katsauksen vuoden 2018 tapahtumiin ja tarjoamaan oppiin. Vuonna 2018 jätin ihan tietoisesti esiintymisorientoituneen teatteriharrastuksen jäihin, koska ei vaan ollut erityisempää kipinää käsikirjoitetun teatterin… Lue lisää Paluuviite vuoteen 2018

Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista

Tämä teksti käsittelee kritiikkiä ja sen määrittelyä. Taannoin improkurssilla käydyssä alkukeskustelussa nostettiin mukaan keskusteluun myös kritiikki ja oman tai toisten suoritusten ruotiminen purkukeskusteluissa. Joo, olen sitä mieltä että itselleen ja toisille kannattaa ehdottomasti olla armollinen ja turhaa kriittisyyttä on hyvä vähentää. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tie tuohon armollisuuteen löytyisi kieltämällä opiskelijoilta itsensä ruoskinta… Lue lisää Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista

Näkymättömiä mahdollisuuksien polkuja

Mahdollisuuksia on loputtomasti, jos vaan haluaa nähdä ne. Olen päätynyt omassa ajattelussani hyväksymään, että se mikä tapahtuu, tapahtuu. Voin tiettyyn rajaan asti itse vaikuttaa siihen, mihin omaa polkuani suuntaan ja silti en voi täysin kontrolloida sitä. Enkä toisaalta edes halua. Todella monet hyvät asiat, joita elämässäni on tapahtunut, ovat olleet sellaisia, että en olisi niitä… Lue lisää Näkymättömiä mahdollisuuksien polkuja