Näkymättömiä mahdollisuuksien polkuja

Mahdollisuuksia on loputtomasti, jos vaan haluaa nähdä ne. Olen päätynyt omassa ajattelussani hyväksymään, että se mikä tapahtuu, tapahtuu. Voin tiettyyn rajaan asti itse vaikuttaa siihen, mihin omaa polkuani suuntaan ja silti en voi täysin kontrolloida sitä. Enkä toisaalta edes halua. Todella monet hyvät asiat, joita elämässäni on tapahtunut, ovat olleet sellaisia, että en olisi niitä... Continue Reading →

Uuden oppiminen ja omaan tapaan toimia kohdistuva muutos

Muutos voi olla ja aika usein onkin pelottavaa ja raskasta. On paljon helpompi pysyä muuttumattomana, sillä silloin voi pysytellä koko ajan tutulla polulla. Silläkin polulla voi olla kompastuskohtia ja vaikeuksia, mutta ne ovat jo ennalta tiedossa, joten niihin pystyy varautumaan ja niistä on oppinut jo selviämään. Ymmärrän halun pysyä samalla polulla oikein hyvin, koska en... Continue Reading →

Oletus yhteisestä kokemuksesta ja tulkinnasta

Voin ymmärtää suuren määrän asioita omien kokemusten kautta, mutta silti on hirveästi asioita, mitkä todennäköisesti pysyvätkin minulle täysin vieraina. Ei kenelläkään ole omakohtaista pääsyä kaikkiin mahdollisiin kokemusmaailmoihin, vaan osa on jo lähtökohtaisesti ulottumattomissa, koska ei kuulu viiteryhmään. Se minkä ymmärrän hyvin on, että sosiaaliset konventiot eivät ole mitään automaatioita, vaikka kuinka eläisimme samassa ympäristössä. Olen... Continue Reading →

Mitä viestiä haluan toisessa vahvistaa?

Otsikossa on kysymys mitä huomaan usein pohtivani. Törmään siihen yhä uudestaan sekä omaa toimintaani että vuorovaikutustilanteita analysoidessani. Mikä on se viesti mitä ajattelee ilmaisevansa ja miten se vastaanotetaan? Ne ovat usein kaksi täysin eri asiaa. Tähän liittyen minulla oli semmonen jännä ulkopuolinen tarkkailijakokemus eräällä improkurssilla harjoitteen purkukeskustelussa. Harjoite oli siis sellainen, että yksi improaja istuu... Continue Reading →

Näenkö hyvän myös itsessäni?

Olen pidempään miettinyt sitä, että jos kerran pystyn muuttamaan omaa ajattelua suuntaan, jossa etsin asioista ensin ne puolet miksi niistä voi innostua, uhkakuvien sijaan, niin miksi en pystyisi tekemään samaa itseeni kohdistuvassa ajattelussa. Huomaan sen, että jos se asia mistä puhun on oman itseni ulkopuolelle, on minun helpompi olla rakentava ja nähdä hyvä. Sen sijaan,... Continue Reading →

Tulkinnat – Suutunko nyt vai heti?

Toisen ilmaisusta automaattisesti havaintojen pohjalta tehdyt tulkinnat voivat parhaimmillaan olla hyvä apu improtessa sekä elämässä, mutta pahimmillaan tulee huomaamattaan luoneeksi (väärien) tulkintojen kyllästämän miinakentän. Sitä voi luulla tehneensä puhtaan havainnon siitä, mitä toinen sanallisesti tai sanattomasti viestii, mutta miten usein se oikeasti on totta? Itse ainakin teen huomaamattanikin niin paljon tulkintoja, etten niistä puoliakaan pysty... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑