Marina Caldarone ja Maggie Lloyd-Williams ovat luoneet Actions – The Actor’s Thesaurus -kirjan selventämään Stanislavskin teorioista juontavaa ’actioning’-toimintatapaa. Kääntäisin actioningin tässä jonkin asian toiminnallistamiseksi tai näyteltäväksi tekemiseksi. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa jonkun lavatoiminnan pohjatekstiä eli miten ja miksi joku asia tehdään. Jos hahmosi tarjoaa kahvia jollekin, niin omassa kohtaus- tai toiminto analyysissä actioning voi auttaa löytämään syvemmän merkityksen hahmon toiminnalle. Vaikkapa yksinkertaisesti kahvia tarjoamalla hahmosi voi haluta osoittaa toiselle, että olet empaattinen ja välittävä ihminen. Toisaalta voihan kahvia tarjota myös manipuloivasti. Actions tarjoaa sanoja, jotka voivat auttaa näyttelemisen spontaaniuden ja merkityksellisyyden löytämisessä. On se näkyvä toiminto tai sanat ja actioning tarjoaa välineitä sen ymmärtämiseen, miten se toiminto toteutetaan hahmon kohtauksen sisäistä tai koko esityksen kaaren laajuista tavoitetta tukevalla tavalla. Tavoite on yleisesti ottaen tunnetavoite, joka hahmolla on aina erikseen määritelty jokaista muuta hahmoa kohtaan. Jotain hahmoa oma hahmosi voi haluta manipuloida ja toisen hurmata. Tavoitteessaan ei tarvitse onnistua ja yksittäiset tavoitteet voi myös vaihtua näytelmän aikana, kun tarina etenee. Tärkeintä on näyttelijänä tajuta se, että tavoitetta kohti pitää pyrkiä tosissaan ilman, että alkaa näyttelemällä näyttelemään. Se on haastavaa ja siinä prosessissa tämä kirja auttaa.

Actions on kirjana siis käytännössä englanninkielinen transitiiviverbien (toiminta kohdistuu johonkin objektiin tai näytellessä myös vastanäyttelijään) synonyymisanakirja näyttelijöille. Syy miksi tämä kirja hyvä englanniksi, eikä välttämättä suoraan kaipaa suomenkielistä versiota, liittyy synonyymien määrään. Suomeksi on paljon vähemmän transitiiviverbejä ja tunnesävyjen syvyyttä löydettävissä yhdellä sanalla, kuin englanniksi on. Siinä mielessä kielen rajat voivat olla näyttelemisen maailman rajat, koska pienemmät nyanssit voivat jäädä tavoittamatta, jos toiminnan laatu on itselle näyttelijänä liian abstraktilla tasolla.

Otetaan, vaikka verbi ’herättää’ / ’havahduttaa’ (waken), joka yksittäin voi olla vaikea tulkita tarkoittamaan, mitään muuta kuin esimerkiksi jonkun puistelemista hereille. Toki lisäyksillä se suomessakin saadaan tarkoittamaan esimerkiksi jonkin tunteen herättämistä toisessa. Hahmo voi vaikkapa haluta herättää vaikkapa kateutta tai taisteluhalu toisessa. Englanniksi asia on siinä mielessä yksikertaisempi, että sama saadaan ilmaistua yhdellä sanalle eli transitiiviverbillä. Kun katsotaan kirjasta, niin verbille waken löytyy useita synonyymeja:

”Waken   Activate, Animate, Arouse, Awaken, Enliven, Excite, Fire, Galvanise, Generate, Kindle, Provoke, Rouse, Stimulate, Stir”

Caldarone, M. & Lloyd-Williams, M. Actions, s. 139.

Jos näyttelijänä on ensimmäisenä miettinyt hahmonsa toimintaa analysoidessaan, että ’waken’ olisi se näkyvän toiminnan alla oleva toiseen hahmoon kohdistuva toiminta, niin voi olla, että se kokeiltaessa tuntuukin vaikealta näytellä. Siinä kohtaa voi sitten kokeilla tarkentaa tavoitettaan vaihtamalla sanan johonkin synonyymiin. Haluaako hahmo oikeasti ehkä enemmänkin kiihottaa (arouse), innostaa (excite) tai provosoida (provoke) toista hahmoa. Sen huomaa kyllä, kun se oikea transitiiviverbi löytyy juuri siihen kohtaan ja juuri tälle kyseenomaiselle hahmodynamiikalle ja versiolle näytelmästä.

Siinä kielen mahti spontaaniuden ja reagoinnin vapauttamisessa. Kun saa sanallistettua itselleen sen, mitä miten toimii toista hahmoa kohtaan kohtauksessa, niin se on helppo näytellä. Jos tavoitteenasi on ’todistaa/osoittaa rakkautesi’ toista kohtaan tässä kohtauksessa, niin sinulle aukeaa heti monenlaisia valintoja sen suhteen, miten tuo tavoitetta lähdet kohtauksessa toteuttamaan. Hahmolla voi, ja tulisikin, olla useita keinoja ja taktiikoita tuo tavoitteen tavoittelussa kohtauksen aikana: kehollisia ja asemoinnillisia (mihin ja miten asetut istumaan tai seisomaan tilassa, miten liikut siellä), ilmeitä ja eleitä tai äänenpainojen ja puhetavan vaihtelua. Tuon oikean kohdennetun tekemisen sanan tai sanojen valitseminen auttaa rajaamalla sitä mahdollisuuksien ympyrää, jos taktiikkasi valitset. Rakkauden osoittamisen yhteydessä tärkeä tarkennus voi olla myös se, minkä tyyppisestä rakkaudesta on kyse. Onko se kaverillista, äidillistä / isällistä, romanttista, ravitsevaa empaattista huolenpitoa vai fyysistä halua ja viehtymystä, sillä jokainen näistä tuottaa erilaisten toiminnallisten valintojen kentän.

Yleisesti kirjasta, että se on oikeasti synonyymisanakirja ja toimii sillä logiikalla. Alussa on lyhyesti ja selkeästi kuvattu tämän toimintatavan perusteet ja taustat, jonka jälkeen on aakkosellinen sekä tunne kategorioittain luokiteltu sanasto. Tunnekategorioittain luokiteltu sanasto on tosi hyödyllinen, kun lähtee etsimään haluttua tunneilmaisua kohtaukseen. Tämä on simppeli apuväline hyvin moniulotteisten ja harjaantumista vaativien näyttelijäntyöntaitojen opettelun ja käytännön näyttelemisen tueksi. Jos teet teatteria Stanislavskin tai Meisnerin menetelmin, niin ei muuta kuin kirja hyötykäyttöön tekstianalyysin yhteydessä, harjoituksissa ja mikssei esityskauden aikanakin. Yksinkertaisimillaan voi ajatella niitä ilmaisun inspiraatiosanoina, jotka auttavat sinua näyttelijänä pysymään kontaktissa vastanäyttelijöihisi ja toimimaan hahmosi tavoitteiden kannalta perustellulla ja merkityksellä tavalla.

P.S. Toivon tässä kohtaa, etten sekoittanut asiaa enempää kenenkään mielessä, koska voi olla, etten ollut terminologisesti niin tarkka joka kohdassa, kuin olisi tarpeen olla. Kieliopillinen termistö kaikessa kauneudessaan ei ole vahvuuteni, joten voi olla, että välillä menee puurot ja vellit sekaisin. Tämä on selkeä asia mielessäni, mutta tässä aihealueessa kieleni rajat saattavat hämärtää viestiä lukijalle.