Klovnikaksikko Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama) käy nyt taistoon tuulimyllyjä vastaan Don Quijoten ja hänen Sancho Panzan rooleissa. Tämä kirjallisuuden klassikon uudelleen pöllyytys jättää omaleimaisen jälkensä, joka samalla sitoo teoksen historiaansa ja toisaalta kohottaa sen ajan tuolle puolen. Se on se juttu, mistä Red Nose Companyn esityksissä erityisesti nautin, että esitykset rakentuvat kontaktiin... Continue Reading →
Lievää blokkia nyt muiden tekstien viimeistelyssä, joten sukelletaan hetkeksi tunnemuistin puolelle. Impro on siitä hassu laji, että välillä se on kevyttä ja kivaa yhteistä tekemistä ja sitten joskus osutaan periaatteessa kevyeltä vaikuttavalla harjoitteella kipeästi ihmisen mielen kipukohtiin. Muutama viikko sitten oli taas vaihteeksi sellainen kerta, että heti alussa tärähti jossain syvällä. Olin vähän väsynyt huonosti... Continue Reading →
Alison Goldien The Improv Book on sellainen kirja, jonka kohdalla arvoin hetken laitanko kirjan improkirjallisuuden alle vai draamakasvatuksen kirjojen puolelle, koska tässä on sellainen hieman opetussuunnitelmamainen lähetysmistapa asioihin. No improkirjaksi tämä on nimetty ja improa tämä kuitenkin käsittelee, joten improkirja se siis on. Tämä kirja edustaa omalla lukulistallani vielä hieman harvinaisempaa modernia brittiläistä improkirjallisuutta. Impron... Continue Reading →
Sama tarina monesta lähteestä kuultuna, mutta onko niistä missäkään koko totuus? Harriet on tarina vuonna 1918 tapahtuneen jääkärimajuri Olof Laguksen (Pyry Nikkilä) epäselväksi ja selvittämättä jääneestä kuolemasta. Miksi tapahtumaa ei sukulaisten pyynnöistä huolimatta tutkittu, vaikka kertomuksissa oli epäselvyyksiä ja ilmeisesti myös todella karkeita vääristelyjä. Selvittämättä jäänyt kuolema onkin inspiroinut monta kirjoittajaa. Esityksessä lavalle tuodaan nähtäväksi... Continue Reading →
Musaimpro ja ihana leppoisa ja rento Hannu ❤ Eihän tästä voi muuta kuin tykätä. Mennään nyt vähän käänteisessä järjestyksessä eli otan heti alkuun sen jutun, missä oli haasteita ja jatketaan sitten kaikella sillä, mikä oli kivaa ja innostavaa. Musiikki-impro on yksi niistä impron osa-alueista, joihin minulla ja monella muullakin on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta tykkää... Continue Reading →
Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta... Continue Reading →
