Matka pimeydestä valoon ja takaisin
Tämä on vaikea teksti kirjoittaa kuivin silmin. En onnistunut. Florian Zellerin kirjoittama Poika on tarina, joka resonoi ainakin itselläni tosi syvällä tasolla ja vaikka se on vaikea katsoa loppuun, niin sitä ei kannata jättää kesken. Tarinan keskushenkilö Niko (Paavo Kinnunen) on vanhempiensa eron jälkeen muuttunut huolestuttavaan suuntaan. Koulu ei kiinnosta, eikä oikein mikään muukaan. Huolestunut... Continue Reading →
Maineesta ja kunniasta tubettajana haaveileva Pernilla Gynt (Pinja Hahtola) ei kaihda keinoja saavuttaa tavoitteensa. Yhtään kiveä ei jää kääntämättä, eikä hölmöinkään haaste toteuttamatta, kun dramaattisuuteen taipuvainen Pernilla koettaa saada kanavalleen lisää seuraajia. Siitä huolimatta, että Pernilla tekee täsmälleen samoja asioita, kuin muutkin suositut tubettajat, seuraajamäärät eivät vaan millään nouse. Paitsi kerran ja sekin taisi olla... Continue Reading →
Huijauksen anatomia aukeaa Ryhmäteatterin uudessa Usko, toivo, huijaus -esityksessä. Karismaattinen motivaatiopuhuja ja digiguru Yazz Donau (Santtu Karvonen), jolla on outo pakkomielle saada vankimielisairaalan lääkäri Hannu Vasama (Robin Svartström) keynote-puhujaksi tapahtumaansa, onnistuu luikertelemaan tavallisen perheen elämään heikolla hetkellä. Ei perheen elämä ehkä ruusuilla tanssimista ole aiemminkaan ollut tai vanhempien riidat kevyitä, mutta Sissin (Minna Suuronen) menettäessä... Continue Reading →
Olipa kerran kahden ihmisen ympärille luotu tarina täydellisestä ydinperheestä, jossa vanhempien urat ovat mallillaan ja ihanilla lapsilla soveliaat harrastukset. Kotona huonekalut sopivat täydellisesti yhteen. Idyllissä asuvilla ihmisillä on jokainen hius ojennuksessa, paidat silitetty, riitelytyyli aikuismaisen sovitteleva ja hymyt leveitä. Kaikki on juuri niin täydellistä, kuin ulkopuolelta houkuttelevan näköisessä elämässä täytyy olla. On luotu oma epätodellinen... Continue Reading →
Kokoan tänne vähin erin erilaisia ääni- ja musiikki-improvisaatiotekniikoita, joita olen itse päässyt kokeilemaan. On olemassa lukemattomia eri variaatioita ja vaihtoehtoja, miten ääni- ja/tai musaimproa opetetaan ja tehdään, joten oman tyylinsä tehdä löytää parhaiten kokeilemalla. Äänen parissa toimiessa on aina hyvä aloittaa jonkinlaisella äänen lämmittelyllä. Äänenhuolto ja -avaustekniikoita löytyy paljon netistä, enkä ole missään mielessä niiden... Continue Reading →
Improvisoidussa rikosnäytelmässä Kannelmäki Noir Stella Polariksen impronäyttelijät sukeltavat paikallisen rikollisuuden maailmaan. Nordic Noir -tyylilajissa toteutettu rikostarina sijoitetaan yleisön avustuksella sille paikkakunnalle, jossa esitys pidetään. Tällä kertaa, fiktiivisen todellisessa, Kannelmäessä on tapahtunut henkirikos, mutta näytelmän alussa ei vielä tiedetä kuka on uhri tai missä rikos on tapahtunut tai edes sitä, mikä on näytelmän nimi. Nämä tiedot... Continue Reading →
