On aika improvisoida tarina. Tällä kertaa tarinan lähtökohdat ovat nämä: tarinassa pitää olla yksi runobotilla toteutettu haiku kappaleiden välissä ja kappaleiden tulee jollain tapaa, edes kevyesti, liittyä tuohon haikuun ja rakentaa eheä tarinakokonaisuus. Haikujen sisältämät vapaavalintaiset sanat on haettu kielitoimiston sanakirjasta (http://saaressa.blogspot.com/2016/02/satunnaissanoja-kielitoimiston.html). Sanavirrasta poimitut sanat on sitten syötetty runobottiin (https://www.yostaja.fi/runorobotti), joka on luonut taidetta, jollaista... Continue Reading →
Kenn Adams – How to Improvise a Full-Length Play
Kenn Adamsin kirja How to Improvise a Full-Length Play on kattava kuvaus siitä, mitä osia on dramaattisesti kiinnostavan tarinan improvisoinnissa. Periaatteessa kaikki mitä kirjassa esitetään on helppoa ja yksinkertaiseen muotoon tiivistettyä, käytännössä todella pitkällistä treeniä vaativaa materiaalia. Onhan se ihan oma taitopalettinsa, mikä pitkien tarinoiden improvisoijien pitää hallita. Hallinnalla tässä tarkoitetaan sitä, että taitojen pitää... Continue Reading →
Krypta (Company Uusi Maailma)
Hidas, piinallisen hidas alku. En tiedä mitä olen tullut katsomaan. Aavistus ei paljasta mitään. Odotan jotain alkavaksi, vaikken tiedä mitä odotan. Näytöllä pyörii kuvia. Muotoja, joissa on jotain tuttua ja outoa. Valo heijastuu vain pienille aloille. Kahdet jalat jättävät pinnoille jälkensä, välillä kohoten irti lattiasta, lähemmäs kattoa. Muoto on voimakas, jännittynyt siinä haisee hiki ja... Continue Reading →
Appivanhempien ABC (Linnateatteri)
Kahden miehen kiertävä show tarjoaa humoristisen kurkistuksen appivanhempien maailmaan. Tässä kohotetussa todellisuudessa ei mikään klisee ole liian kulunut, jotteiko sitä voisi vähän pöyhiä. Tarvittaessa keksitään myös omia kliseitä ja kirjainlyhenteitä niitä kuvaamaan. Miten kohdata ja käsitellä appivanhempia tai vävy ja miniä ehdokkaita? Onko siihen olemassa jotain salaista kaavaa? Esityksessä roolit kääntyvät usein ja naurun kohde... Continue Reading →
Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä 10.5.2019 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Olen nähnyt tämän monologinäytelmän monta kertaa, koska siinä on paljon hyvää ja kaunista. Silloin, kun Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä näytelmää pari vuotta sitten esitettiin ensimmäistä kertaa, ihastuin esitykseen ja kävin sen katsomassa useamman kerran. Monologia esittäneen Jorma Böökin eläköitymisen kynnyksellä uudelleen ohjelmistoon palannut esitys oli tietysti pakko päästä näkemään vielä kerran. Ihan ensimmäisenähän tässä... Continue Reading →
Mietteitä menneestä: Draamaopettaja taiteilijana (Draaman perusopinnot)
Muistelmatekstien sarjassa vuorossa kymmenes ja viimeinen osa, joka sisältää myös yllättävän katkoksen viimeisen päivän päiväkirjamerkinnässä. En ehkä ikinä kirjoittanut toisen päivän kokemuksia päiväkirjamuodossa sen pidemmälle. En muista. Muistan kyllä, että vuodatin aiheesta vähän liikaakin varsinaiseen lopputehtävään ja kyllä se myös myöhemmässä pohdinnassa näkyy, miksi en kenties ikinä päiväkirjapohdintaa tuon pidemmälle jatkanut. Tämä jakso oli lopulta... Continue Reading →
