Kahden pitkän miehen musaimprokurssi 2020 – osa 1 – Meren yllä on tähtien vyö… (sanoitus, riimit ja runot)

Pitkän pitkä improkurssitauko päättyi alkusyksystä, kun, toisella aloituskierroksella oleva, Kahden pitkän miehen vuoden 2020 musaimprokurssi alkoi. Keväällä, tiedätte-kyllä-mistä-syystä, alkuunsa keskeytynyt kurssi koki uuden tulemisen ilot kesän haipuessa kohti syksyä. Hyvä niin, sillä toisin kuin keväällä, nyt ehdin mukaan kurssille, kun oman ryhmän treenit ovat vielä kesätauolla, jolta toivon mukaan päästään vielä palaamaan yhdessä pöjäilyn jalon... Continue Reading →

Esityksistä ja kursseista kirjoittaminen: Aikapaineet

Joskus silloin, kun aloitin kirjoittamaan enemmänkin esitystekstejä, olin hirveän tarkka siitä, että jokaisen tekstin pitää ilmestyä "kohtuullisessa ajassa". Mieluiten heti tai vähintään parin päivän viiveellä. Silloin se oli vielä mahdollistakin, koska useimmat tekstit syntyivät tunteen palon ja hetken hurmoksen tuotteina samana iltana tai heti seuraavana päivänä. Toisaalta se on yleensä mahdollista nykyäänkin, jos olen nähnyt... Continue Reading →

”Viiniä ja juustoa”-impromusikaalishow 5.9.2020 (Stella Polaris)

Improvisaatioteatteri Stella Polariksen 30-vuotisjuhlakauden startannut impromusikaalishow sai nimekseen yleisöehdotuksen mukaisesti "Viiniä ja juustoa". Musikaali koostui kolmesta aluksi toisiinsa liittymättömästä tarinasta, jotka sitten lopussa linkitetään toisiinsa. Näin saadaan perustelu sille, miksi nämä kolme erillistä tarinaa kerrottiin ja yhteinen lopetus kaikille tarinoille, sen sijaan, että jokainen tarina päätettäisiin erikseen. Tämä ratkaisu toimii etenkin musikaalikontekstissa hyvin, koska sitten... Continue Reading →

Stella Polaris 30v: Stella Polariksen tarina -kirjan julkistamistilaisuus 5.9.2020

30 vuotta Stella Polaris -improteatterin ja suomalaisen improvisaation historiaa on löytyy nyt yksien kansien välistä. Meri Parkkisen kirjoittaman "Stella Polariksen tarina - ja sen merkityksestä suomalaiselle improvisaatiolle" -kirjan julkkareita juhlittiin 5.9.2020 ja minullakin oli ilo tuohon tilaisuuteen osallistua. Kirjaan itselläni on sellainen yhteys, että minuakin on haastateltu siihen, liittyen improvisaatiosta ja improesityksistä kirjoittamiseen. Huh. Absurdi... Continue Reading →

Milloin tarinan saa kertoa?

Missä vaiheessa tarinan voi kertoa? Suvantovaiheessa, kun kaikki on ihan ok? Sitten vasta, kun vaikeudet on selätetty ja tarina on riittävän inspiroiva iltapäivälehtien sivuille? Vai voiko puhua jo silloin, kun kaikki on ihan yhtä syvältä, kuin itsekin kokee olevansa. Kun itsetunto on palasina, eikä tiedä millä sen kokoaisi taas eheämmäksi, koska ei saa kontaktia oikein... Continue Reading →

Esitysteknisiä juttuja – striimit ja live-improilut

Keväällä striimattuja improesityksiä seuratessani tein tämmösen pienen koonnin katsojan ja yleisövuorovaikutuksen näkökulmasta. Tämä ei ole, eikä pyri olemaan, kaikenkattava listaus aiheesta. Tulen todennäköisesti täydentämään tekstiä myöhemmin, koska mulla oli myös joitain esityksen rakenteeseen ja siirtymiin liittyviä huomioita, joita olin luonnostellut. Kuitenkin, koska tämä teksti on viime keväästä saakka odottanut täydennystä, jota en ole jaksanut kirjoittaa,... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑