Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tuima annos seniorienergiaa on tarjolla tässä synkeän humoristisessa, paikallistason maailmanlopun diskossa. Päiväsäteet-näytelmän pirtsakan nimen takaa paljastuu joukko erilaisia ihmisiä, jotka ovat omista syistään päätyneet samaan paikkaan. Yhteisöllisyys ei ole ihan huipussaan Päivänsäteen-vanhainkodissa, jossa huonenaapurin kuolema on aivan arkipäiväinen tapahtuma, josta keskustellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuka saa muuttaa hänen huoneeseensa. Tämän hoitolaitoksen asukkaiden arki on hyvin... Continue Reading →

Musta Saara (Kansallisteatteri)

Musta Saara on huikea matka sekä todella toimivaan musiikkiteatteriin että teatterityyliin, joka kommentoi ajan ilmiöitä. Täytyy sanoa, että jos se ei ole vielä käynyt ilmi, niin jokin Brechtiläiseen teatteriin liittyvässä neljännen seinän illuusion rikkomisessa mm. puhumalla suoraan yleisölle viehättää minua ihan valtavasti. Esityksessä leikitellään teatteri-illuusion rikkomisella ja sillä miten näytelmästä voi näyttelijänä astua ulos kommentoimaan... Continue Reading →

Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista

Tämä teksti käsittelee kritiikkiä ja sen määrittelyä. Taannoin improkurssilla käydyssä alkukeskustelussa nostettiin mukaan keskusteluun myös kritiikki ja oman tai toisten suoritusten ruotiminen purkukeskusteluissa. Joo, olen sitä mieltä että itselleen ja toisille kannattaa ehdottomasti olla armollinen ja turhaa kriittisyyttä on hyvä vähentää. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tie tuohon armollisuuteen löytyisi kieltämällä opiskelijoilta itsensä ruoskinta... Continue Reading →

Näytelmä joka menee pieleen (Turun Kaupunginteatteri)

Näytelmä joka menee pieleen on näytelmä näytelmän sisällä ja kukaan ei roolistaan luovu, ennen kuin viimeinenkin katsoja poistuu. Turun Kaupunginteatterin versiossa päästään kyllä vikkelästi tämän absurdin hulluttelun vauhtiin ja kohta ollaankin niin syvällä hyvin näytellyn huonon näyttelemisen ytimessä. Näytelmän sisällä yleisöä viehättää harrastajaproduktio, jonka harrastajamaisuus on kohotettu kolmanteen potenssiin ja yli. Taitohan tässä on siinä,... Continue Reading →

Työpajateatterin 2. lähijakso (Draamakasvatus)

Esitysviikonloppu oli aloitukseltaan aika raskas. En nyt ala sen kummemmin erittelemään syitä, mutta olin ihan tosi ahdistunut, väsynyt ja vaan toimintakyvytön ekan osan perjantai-illlasta. Oli vaan ihan surkea fiilis, koska oli ikäviä juttuja tapahtunut aiemmin päivällä. Aloituspiirissä tajusin, että en edes jaksa ajatella asiaa ja toisaalta se tunnekuohu oli vielä liian voimakas, jotta olisin pystynyt... Continue Reading →

Improa ohjaamassa – Syksyn aloittelu

Olen kirjoittanut tosi laiskasti nyt syksyllä pitämistäni impro-ohjauksista, koska olen ylipäätään kirjoittanut aika vähän. Aihetta olisi, mutta keskittyminen ja energia eivät aina riitä viimeistelemään tekstejä. Keskeneräisiä luonnoksia on vaikka kuinka monta tuolla arkistoissa. Lähetään nyt liikkeelle siitä ekasta ohjauksesta, mutta sitä ennen vähän yleistä pohdintaa ohjaamisesta. Yritän muiden ohjauksessa hillitä sisäistä pedagogiani ja impronörttiyttäni sen... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑