Mitä viestiä haluan toisessa vahvistaa?

Otsikossa on kysymys mitä huomaan usein pohtivani. Törmään siihen yhä uudestaan sekä omaa toimintaani että vuorovaikutustilanteita analysoidessani. Mikä on se viesti mitä ajattelee ilmaisevansa ja miten se vastaanotetaan? Ne ovat usein kaksi täysin eri asiaa. Tähän liittyen minulla oli semmonen jännä ulkopuolinen tarkkailijakokemus eräällä improkurssilla harjoitteen purkukeskustelussa. Harjoite oli siis sellainen, että yksi improaja istuu... Continue Reading →

Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa

'Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa' ei kurssin nimenä vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Palaute niinkin vielä menee ja se on aiheena sellainen, mikä minua kiinnostaa, mutta se arviointi. *Urgh* Minulle arviointi on jo lähtökohtaisesti hankalaa ja vielä hankalampaa siitä tulee, kun kohteena ovat nuoret ihmiset, joiden ilmaisua pitäisi arvostella. Tällä verkkokurssilla harjoittelimme nuorten lukion teatteridiplomitöiden arviointia sekä toteutettujen... Continue Reading →

Positiivinen palaute on teeskentelyä..?

Jos mainitset, uudessa ryhmässä että toivoisit kurssilta pääosin positiivista palautetta ja hyväksyvää vuorovaikutusta, niin aika nopeasti saa kuulla ettei kaikki ole "höttöistä, pinkkiä ja ihanaa, joten miksi pitäisi teeskennellä sellaista". Ajatus siitä että positiivinen palaute olisi jotenkin automaattisesti valheellista ja ainoastaan kritiikki olisi todenmukaista elää aika vahvana myös aloittelevien improajien keskuudessa. Totta kai positiivisuus voi... Continue Reading →

Palautetyhjiö

Palautteen antaminen on vaikeaa, se on tullut tässä huomattua jo moneen kertaan. Sitä kun niin herkästi tulee hyvästä aikomuksestaan huolimatta annettua vähintään sivulauseessa kritiikkiä. Ajatus siitä, että virheet osoittamalla toista voitaisiin ohjata kohti parempaa ei vain toimi. Minulle se ei ainakaan ole koskaan toiminut. Tai no joo onhan luonut ihan hirveästi lukkoja ja ahdistusta, joten... Continue Reading →

Vertailevan palautteen väärällä puolen

Tällä hetkellä tätä delfiiniä mietityttää se, miten helposti ryhmätilanteissa positiivista palautetta toiselle antaessaan saattaa tulla samalla lyöneeksi (tahtomattaan) toista nyrkillä päin näköä. Intentio voi olla hyvä, haluaa kehua jonkun upeaa suoritusta, mutta samalla tulee lytänneeksi jonkun muun tekemän ratkaisun. Eräällä kurssilla joku antoi toiselle kurssilaiselle palautekeskustelussa palautetta sanomalla jotain tyyliin: Ihanaa, kun kehitit raikkaan ja... Continue Reading →

Draamavuoteni

Siitä on melko tasan vuosi, kun päädyin suuntamaan todenteolla draaman maailmaan. Silloin vain tuli viimein sellainen fiilis, että "jos ei nyt niin milloin sitten". Valmishan sitä ei ihmisenä tule olemaan koskaan, joten mitä hemmettiä minä jahkailen, jos kerran haluan jotain tehdä, niin miksi en sitten tee sitä. Pitkään mielessä kypsytellyt ajatukset vaihtuivat tekoihin ja paljonhan tässä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑