”Hymyilevä kuolema”

Poiminnat luonnosarkiston kätköistä jatkuvat. Tällä kertaa vuorossa on pohdintaa "hymynaamiosta". Tämä teksti on syksyltä 2017, joten se on huomattavasti tiiviimpi, kuin nykyiset tarinointini 😉 En tiedä onko tämä joku oma omituisuuteni vai ihan yleisempi juttu, jonka nimeä en vain tiedä. Olen vuosien varrella päätynyt nimeämään tietyntyyppistä "hymynaamiota" käyttävät ihmiset yleistermillä 'hymyilevä kuolema'. Tämä on siis... Continue Reading →

Ennakoiva torjunta estää kontaktin

Joskus muinoin mietin olevani hyvin selkeä sanattoman viestintäni suhteen. Enpä ajattele noin enää nykyään. Jossain vaiheessa tuli tajuttua se, vaikka itse kuvittelen viestiväni hyvin selkeästi, lähetän itse asiassa jatkuvasti todella ristiriitaisia viestejä. Sain itseni kiinni eleistä ja toiminnasta, jotka olivat aika tyrmääviä, vaikka en mitään sellaista tarkoittanut viestintää. Kuitenkin tarkkailijan näkökulmasta tulkinta olisi ollut aika... Continue Reading →

Ilme paljastaa tunteet vai paljastaako?

On huvittavaa tajuta, että se mitä lähdin välttämään on juuri se, mitä tapahtuu, vaikkakin eri tavalla ja eri syistä. Minua siis pari vuotta sitten alkoi mietityttää se, että jos elämä  jatkuu samalla mallilla niin kasvojeni uurteet lopulta fiksautuvat tiettyyn suuntaan. Ajattelin että se jatkuva negatiivisuus ja tyytymättömyys itseensä, ja vähän kaikkeen, ikuistuu syvien alaspäin johtavien... Continue Reading →

Hyvä tarkoitus ei näy ulospäin

Sitä joskus ajattelee sanoneensa toiselle jotain kivaa ja olettaa tämän ilahtuvan, mutta sitten toinen reagoikin odottamattomalla tavalla. Toinen saattaa jopa suuttua, vaikka ihan vilpittömästi tarkoituksena oli antaa positiivista palautetta. Väärinymmärryksiä tapahtuu jatkuvasti, koska emme me voi tietää mitä toinen oikeasti tarkoitti, jos hänen ilmaisunsa ei sitä suoraan paljasta. Eivät ihmiset ole telepaatteja. On valitettavan helppo... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑