Huoneteatteri tuo näyttämölleen hyvin perinteistä komediaherkkua. Ole oma itsesi, Ernest on kevyen ja samalla paljastavan humoristisen sanailun ja väärien identiteettien mestariteos, joka yltyy riemukkaan keveään liitoon fiktiolleen omistautuneen työryhmän käsissä. Mainiosti ajoitettua komiikkaa ja herttaisen viatonta romantiikkaa tarjoileva elämys odottaa jokaista katsomoon käyvää onnekasta katsojaa.

Tämä on maailma, jossa seurapiirien säännöt sanelevat miten ollaan, kuka on soveltuvaa seuraa ja kuka saa naida kenet. Kuitenkin kuten kaikkia sääntöjä, myös sosisaalisia sääntöjä on mahdollista venyttää ja taivuttaa, kunhan kulissit ovat kunnossa ja on sattunut syntymään oikeille vanhemmille. Mikäli syntymä ei kuitenkaan ole suonut suurta onnea syntyä sopivan korkea-arvoiseen sukuun, on epäsuotuisa syntyperäkin – tiettyyn rajaan asti – on mahdollista unohtaa, mikäli varallisuus on soveliaalla tavalla hankittua.

Joitain seikkoja ei silti edes rahalla saa anteeksi, kuten John ’Jack’ Worthing (Pekka Ahonen) saa huomata. Ihanan Gwendolenin (Sara Helfenstein) kättä ja Augusta äidin (Mari Rouvala) suostumusta avioliitolle ei niin vain saadakaan, kun omat vanhemmat ja todellinen syntyperä ovat Jackille itselleenkin täysi mysteeri. Yhtäkkiä Gwendolenille annettu väärä nimi, Ernest, – virhe, jota on vaikea enää korjata – tuntuu ongelmista pienimmältä. Varsinkin, kun veli, jota ei pitänyt olla olemassakaan, ilmestyy Jackin vieraaksi, hänen nuoren holhokkinsa Cecilyn (Verna Valli) suureksi iloksi.

Oscar Wilden The Importance of Being Earnest (1895) on yksinkertaisesti nerokas näytelmäteksti, jossa nimi todellakin voi pahentaa miehen. Mainio komedia, joka toimii yhä edelleen, koska huumori on niin kiinteästi hahmoihin sisäänrakennettu. Ilahdutti mm. se, miten Teemu Kalliokoski oli hahmonsa Algernon Moncriefin toteuttanut. Siinä oli sitä sellaista röyhkeän raikasta hulttiomaisuutta, jota tältä hahmolta sopiikin odottaa. Se pieni hymy, joka hahmolla on jatkuvasti kasvoillaan, on vaan niin törkeä, että eihän siitä voi kun tykätä.

Omilla tavoillaan hyvin riemukkaita hahmoja ovat myös Augusta-täti sekä pikku-Cecile, jotka ovat absurdiuteen asti uskollisia omalle sisäiselle totuudelleen. Hyvin erilaisia hahmoja ja silti juuri tuon sisäisen eheyden vuoksi samaan tapaan ilahduttavia tyyppejä.

”Todella tärkeissä asioissa olennaisinta on tyyli, ei vilpittömyys.”

Gwendolen Fairfax

Näytelmän toteutuksessa viehätti luodun maailman yksinkertainen yksityiskohtaisuus. Varjoilla ja muutamalla lavastuselementillä on saatu luotua hyvin runsas ja mielikuvitusta ruokkiva todellisuus, joka tarjoaa upeat puitteet tälle yläluokkaiselle hupailulle.Ylemmän luokan edustajien puvustuksessa on juuri riittävästi pientä ylipursuavan pröystäilevää luksusta, ettei tarvitse epäillä, millaisessa ympäristössä tällaiset henkilöt kulkisivat. Muiden hahmojen (mm. palvelijat ja kotiopettajar) puvut taas ovat väriltään vaatimattomampia ja yksinkertaisempia, tarjoten hyvän kontrastin hahmojen välille. Kokonaisuutena lavastus ja puvustus, joita oikein soveliaat musiikkivalinnat säestävät, ovat hienon eleetön esimerkki siitä, miten vähällä voi saada aikaan vaikuttavan efektin.

Tästä yli vuosisadan katsojia viihdyttäneestä komediaklassikosta on nähty näyttämöllä useampikin suomennosversio, joille yhteistä lienee lähinnä se, että näytelmän nimi suomentuu yleensä hieman eri tavalla. Alkuperäisen nimen sanaleikki, joka perustuu nimen ’Ernest’ ja sanan ’earnest’ (aito, vilpitön) samanlaiseen ääntämykseen, ei sellaisenaan luonnollisesti käänny suomeksi. Tämä Huoneteatterilla nähtävä versio, joka kulkee nimellä ”Ole oma itsesi, Ernest” on ohjaajan Antti Viitamäen hyvin ansiokas ja lähdemateriaalille uskollinen käännös Oscar Wilden hulppean hilpeästä tekstistä.

Tarjolla on pari tuntia hyvän mielen teatteria naurutakuulla. Esitys, joka houkuttaa katsojistaan yhdet, jos toisetkin, spontaanit aplodit.

Ole oma itsesi, Ernest

Alkuperäisteksti
Oscar Wilde

Suomennos, ohjaus, musiikki, graafiset ja lavastussuunnittelu
Antti Viitamäki

Puvustus
Sirpa Saarenpää

Hiukset ja maskeeraus
Moona Kotila

Lavastus ja tarpeisto
Kimmo Fager, Iitu Heilimo ja työryhmä

Valosuunnittelu
Ville Jaatinen

Tekniikan ajo
Ville Jaatinen / Iitu Heilimo

Rooleissa

Teemu Kalliokoski
Pekka Ahonen
Mari Rouvala
Sara Helfenstein
Verna Valli
Miki Huhtala
Lauri Laakso
Ville Prusti