Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

On yleisesti tunnettu totuus, että jokainen Austen-fani tahtoisi sijoittaa itsensä osaksi hänen tarinoidensa maailmaa. Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa -näytelmässä yhdistyvät kauniilla tavalla epookin yksityiskohtainen viehko ja muodollisuus sekä modernin maailman tuomat mahdollisuudet ja vapaus. Austenin keskeneräiseksi jääneen The Watsons -romaanin henkilöt pääsevät näyttämöllä tutustumaan paitsi itseensä ja omiin motiiveihinsa myös yllättävään vierailijaan Lauraan (Anna Ackerman). Lauran merkitys tämän kesken jääneen tarinan jatkon kannalta on merkittävä, mutta ei ehkä ihan niin suuri, kuin Laura itse aluksi uskoi. Tarkkasilmäisiä tunnistuksia Austenin tyylistä ja hahmoista tekevä käsikirjoitus tarjoaa todella herkullisia hetkiä tutulla tapaa vieraan maailman parissa. Rekvisiitta ja lavastus antavat alusta asti pieniä ja suurempia vihjeitä siitä, että tämä maailma on hieman vinossa Austenille tyypillisesti ympäristöstä. Kaikki, puvustusta myöden, vaikuttaa aikakauden mukaiselta, mutta liikkeellä on myös jotain sellaista, mitä ei välttämättä odottaisi näkevänsä tässä maailmassa. Se, mitä tuo kaikki tarkoittaa alkaa paljastua ensimmäisen näytöksen aikana ja siitä hetkestä matka käykin yhä kiihtyvässä tahdissa kohti monella tasolla tyydyttävää loppuaan.

Tarina alkaa siitä, kun köyhä, mutta perhettään hienostuneemmaksi tätinsä luona kasvatettu, Emma Watson (Maija Andersson) palaa kotiinsa vuosien jälkeen ja tutustuu uudelleen perheeseensä ja yhteisöön heidän ympärillään. Sisarensa Elizabethin (Piia Mannisenmäki) avulla Emma pääsee alkuun uudessa elämässään ja asemassaan. Kuten asiaan kuuluu, pääsee Emma pian mukaan tanssiaisiin, joissa kaunis vieras otetaan uteliaisuudella ja yllättävällä kiinnostuksen tasolla vastaan. Myös perheensä piirissä Emma on vieras, joka ei välttämättä taloudellisella tasolla ole kovinkaan toivottu lisä ruokakuntaan. Ilahduttavasti kuitenkin Emman kohtaaminen veljensä Robertin (Hannu Lintukoski) kanssa on kaikesta sanatason tylyydestään huolimatta lämminhenkinen. Sanotaan ääneen asioita, jotka eivät välttämättä ole niin mukavia, mutta tapa miten ne sanotaan ja tunnesisältö ovat toisenlaiset, mikä on aina ihanaa. Selvää on, että Emma jäätyään tätinsä suosion ulkopuolelle joutuu astumaan askeleen alemmas yhteiskuntaluokissa ja totuttelemaan osaksi vähän rahvampaa perhettään, jollei hänen sitten onnistu solmia hyvää naimakauppaa itselleen. Näissä olosuhteissa se kuitenkin vaatisi pienen ihmeen, sillä kukapa varakas tai sukunsa mainetta arvostava herra varatonta tyttöä kävisi kosimaan? Niinpä näyttää siltä, että Emma jäänee veljensä ja tämän vaimon Maryn (Anneli Karppinen) suopeuden armoille, kun perheen sairaasta isästä aika jättää.

Austenin maailmassa jokaisella hahmolla on tietty suunta ja tarkoitus, mutta ei välttämättä sen suurempaa kehityskaarta henkilönä. Tästä tunnistuksesta railakas esimerkki on Emman sisar Margaret (Saara Jokiaho), jonka suurin motivaatio on päästä naimisiin ja hitto vieköön sen hän aikoo myös tehdä. Siitä voimakkaasta tahdosta kehkeytyy niin humoristisen hellyyttäviä ja tunnistettavuudessaan nautittavan myötähäpeällisiä hetkiä, ettei sille voi kuin nauraa. Ihanan överi hahmo, joka käyttää suodun mahdollisuuden vaikuttaa tarinaan täysillä hyväkseen. Samoin Tom Musgrave (Jukka-Pekka Mikkonen) on upeassa yksiulotteisuudessaan loistokkaan suorasukainen ja häpeämättä omaa etuaan ajava hahmo. Moni muukin hahmo yltyy tarinan edetessä varsin riemukkaaseen nousukiitoon ja löytää ihan uusia ulottuvuuksia itseensä. Tarinan kevyt ja kupliva huumori pohjautuukin suurelta osin hahmojen oletetun käyttäytymisen sekä kuvitteellisen maailman lainalaisuuksien näkyväksi tekemisen ja rikkomisen herättämään hilpeyteen. Hykertelin suurimman osan ajasta penkkini reunalla ihastuneen tyytyväisenä tätä iloista leikittelyä seuratessani. Kaiken hilpeyden keskeltä löytyy myös upeaa draamallista kauneutta. Lady Osbornen (Taina Reponen) ja Nannyn (Hanna Liinoja) yhteinen kohtaus oli ehdottomasti näytelmän liikuttavimpia hetkiä. Se täydellisen avoin herkkyys ja haavoittuvuus, jota ihminen voi yleensä osoittaa vain tietyissä olosuhteissa, on todella koskettavaa seurattavaa. Tämän yksinkertaisen kauniin hetken Taina Reponen ja Hanna Liinoja toteuttavat äärettömän tyylikkäästi.

Tyylikkäänä komediana alkava Tavat ja toiveet yltyy pian riemukkaaksi teatterileikittelyksi, joka tutkii teatterin tekemisen ja Austenin aikakauden lainalaisuuksien ohella myös kirjoittamisen vaikeutta. Miten kirjoittaa valmiiksi tarina, jonka joku toinen, aivan toisenlaisessa maailmassa elänyt henkilö, on aloittanut kauan sitten? Mikä saa kirjailijan ylipäätään tarttumaan toisen kirjailijan hahmoihin ja tarinaan? Voiko tarinan hahmoja koskaan täysin hallita vai onko heillä valta yllättää kirjoittajansa? Millaista tapahtuisi, jos sovinnaisuutensa pinnalliseksi tekemä hahmo yllättäen vapautuisi asemansa rajoitteista ja löytäisi oman tahtonsa? Miten käy tarinalle? Tavat ja toiveet on raikkaan monikerroksinen ja sykähdyttävä teatterielämys, joka jättää toiveikkaan ja hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa

Teksti Laura Wade
Näytelmän alkuperäinen nimi The Watsons
Suomennos Aino Piirola
Ohjaus Johanna Freundlich (vier.)
Koreografia Saga Elgland (vier.)
Lavastus- ja pukusuunnittelu  Mark Väisänen (vier.)
Valosuunnittelu Antti Silvennoinen
Äänisuunnittelu Mika Filpus
Kampaukset ja maskeeraus Suvi Taipale

Rooleissa
Anna Ackerman (vier.), Maija Andersson, Piia Mannisenmäki, Saara Jokiaho, Hannu Lintukoski, Anneli Karppinen, Jouni Salo, Hanna Liinoja, Jukka-Pekka Mikkonen, Markus Virtanen, Taina Reponen, Pekka Hiltunen, Asko Vaarala, Alma-Ruut Karjalainen, Panu Ilén, Ville Lähteenmäki, Viivi Väisänen, Minttu Leppälä ja Simo Jussila / Eino Kokko / Anton Linja.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑