Teatteritiistai: Phantom – Pariisin oopperan kummitus -musikaalin avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Viime viikolla päästiin Teatteritiistaissa seuraamaan pian ensi-iltaan tulevan Phantom -musikaalin avoimia harjoituksia. Aurinkoisena elokuun päivänä paikalle oli jo reilusti ennen kello kuutta saapunut runsaasti väkeä, joten kiinnostusta näyttäisi olevan. Phantom on itselleni vielä vieras musikaali, joten sinänsä minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia mihinkään suuntaan. Oletukseni toki on, että tarinallisesti jokin yhteys Andrew Lloyd Webberin  Oopperan kummituksen ja nyt nähtävän Maury Yestonin Phantomin välillä on, koska molemmat musikaalit perustuvat Gaston Leroux’n tarinaan. Muutoin olen ihan tietoisesti pyrkinyt olemaan hankkimatta mitään ennakkotietoja tästä musikaaliversiosta, koska haluan nähdä ja kokea sen itse, ilman ennakkotiedon tuomia odotuksia. Yleisesti ottaen musikaalien harjoitusten näkeminen on omalla, vähän tekniselläkin, tavallaan tosi kiinnostavaa. Musikaaleissa on niin monta tekijää ja komponenttia, jotka irrallaan toisistaan voivat olla hyviä, mutta joiden yhdistyessä lavalla syntyy parhaimmillaan jotain todella maagista.

Tämän kertaisissa avoimissa harjoituksissa päästiin näkemään kahden kohtauksen läpikäyntiä, joita ehkä vähän haittasi kummituksen esittäjän puuttuminen, mutta lupaavalta ne näyttivät näinkin. Kohtauksista ensimmäinen on musikaalin aloituskohtaus ja siinä oli jo tässä muodossaan visuaalisesti paljon hyvää, joten siitä tulee varmasti tosi hieno ja näyttävä kokonaisuus. Ensimmäisen kohtauksen laulu on yksinkertaisuudessaan viehättävä aloitusnumero, joka jättää kivan positiivisen odotuksen siitä, mitä tuleman pitää. Oli hienoa, että näihin harjoituksiin oli saatu myös orkesteri paikalle, jolloin saa paremman tuntuman siihen, miltä musiikki tulee kuulostamaan esityksessä. Samoin oli kiva, että päästiin näkemään molempien naispääosassa vuorottelevien näyttelijöiden harjoittelevan kohtauksia. Se konkretisoi todella hienosti sen, miten eri tavalla kaksi ihmistä tekee saman roolin ja miten yhden ihmisen vaihtaminen vaikuttaa dynamiikkaan lavalla. Käsikirjoitus ja repliikit eivät muutu, mutta jokainen tuo vuorovaikutukseen aina oman energiansa ja tapansa olla, mikä vaikuttaa myös kaikkiin muihin.

Toinen kohtaus, jota päästiin seuraamaan olikin sitten jo huomattavasti huikentelevaisempi sekä puvustuksen että lavastuksen osalta. Siinä, missä alussa oltiin vielä kadulla, niin nyt oltiin sitten oopperan loisteliaassa maailmassa ja kimalluksessa. Erityisesti tämä kohtaus jätti hyvän odottavan tunteen musikaalin suhteen. Tästä tulee todennäköisesti aika komea kokonaisuus. Tokihan tässä kohtaa asiat vielä elävät ja muutoksia tulee tapahtumaan ennen ensi-iltaa, mutta keskeneräisyydessäkin on oma viehätyksensä. Koen sen etuoikeudeksi nähdä jotain, kun se vielä hakee lopullista muotoaan ja sitten päästä todistamaan se, kun muoto on löytynyt. Liput on jo hankittu yhteen näytökseen, joten pianhan se selviää, miltä Phantom valmiina esityksenä näyttää ja kuulostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑