Muistelmatekstien sarja jatkuu nyt toisella osallaan. Näitä tekstejä ei siis ole yhtään kaunisteltu, vaan näin olen asioista silloin kirjoittanut ja ajatellut.

Genreajattelu draamakasvatuksessa

8.6.2016

Opettajan vaihtuminen näkyi ryhmän energiassa alussa. Tuntui oudolta, kun opettaja veikin tavallaan paljon tilaa omalla selostamisellaan ja kommentoinnillaan. Esittelykierroskin tuntui yllättävän vaivaannuttavalta, kun yksi kerrallaan edettiin ringissä. Myöskin teoriaosuuksien ja harjoitusten vaihtelut tuntuivat hieman kaoottisilta. Opettaja pyrki hallitsemaan tilannetta, mutta ei hallinnut sitä, ei oikeasti ainakaan. Mikä muuten on, että draamaihmiset eivät osaa avata asioita koko näytön tilaan? Kävimme läpi ryhmissä edellisen kurssin jälkitehtävät ja keskustelimme draamakasvatuksen määritelmästä sekä siihen liittyvistä käsitteistä. Omia miellekarttoja ei kyllä kovin pitkään ehditty miettiä, kun jo pitikin laatia yhteisestä käsityksestämme patsas. Paikkojenvaihtoleikki katsekontaktilla poikkesi hieman edellisestä päivästä, kun siihen tuotiin hirviö teema. Juoksimme myös ympäri huonetta paeten hirviöitä. Käsittelimme myös rooleja ja asemaamme ryhmissä erilaisten korttien kautta, itse keskustelin kuuntelijoiden ryhmässä, jossa oli myös yksi, jonka en usko eläessään kuunnelleen todella toista ihmistä. Teimme myös luottamusharjoituksen, joka oli hyvin samankaltainen kuin eilenkin ja talutettiin sokkoa ympäri huonetta. Sitten käytiin hieman teoriaa genreistä ja täytyy sanoa, että tämä setti oikeastaan sekoitti enemmän kuin antoi tietoa. Kokeilimme myös kontakti-improa, joka muodostui lopulta ikään kuin yhteiseksi tanssiksi. Taukoa pidettiin vain 20 minuuttia, koska opettajan organisointi kyky petti ja silti pääsimme lopettamaan vähän myöhässä. Häiritsevää oli myös ihmisen kyvyttömyys saada musiikkia autoplaylle. Katsoimme youtubesta myös pätkän foorumiteatteria ja siitä sitten siirryimme kertomaan toisillemme konfliktitilanteita omasta elämästämme. Tarinat kerrottiin ja uudelleen kerrottiin kertojalle itselleen, joka sai ehdottaa uusia ratkaisuehdotuksia tilanteeseen. Sitten siirryimme ryhmiin ja kerroimme aiemman parimme tarinan omana tarinamme ja kuuntelimme kaikkien muiden ryhmäläisten tarinat. Näistä sitten lähdimme suunnittelemaan 3-4 stillkuvaa, jotka kuvaisivat tarinaa, joka koostui jokaisen yksittäisen tarinan osista, siten että konflikti jää ratkaisematta. Myöhemmin opettaja tarkensi, että kuvien sijaan meidän onkin tarkoitus huomenna koostaa tästä kokonainen esitys ja kuvat olivat vain välivaihe tarinan rakentamisessa. Lopuksi teimme rentoutumisharjoituksena avaruushierontaa, jossa puolet istui lattialla ja loput hieroivat heitä yksi kerrallaan. Ennakkoon tuntui hieman ahdistavalta, mutta olin päättänyt olla rohkea ja lopulta se oli ihan miellyttävä kokemus, kun ei antanut mielen aiheuttaa jumituksia ja esteitä.

9.6.2016

Teimme päivän aikana omia työpajateatteriesityksiä sekä forumteatteriesityksiä. Forumteatteriesityksemme rakentui edellisen päivän harjoitusten pohjalle ja tarinamme kertoi valmistujaisista, joiden juhlakalu ei oikein sietänyt äitinsä valitsemaa laulajaa ja lähtee juhlista ovet paukkuen. Sitten vesisateessa pyöräilyyn kyllästyneenä hän soittaa äitiä hakemaan, joka ei kuitenkaan tule, koska on vihainen. Tarinamme oli lopulta aika tylsä ja huomasin oman fokukseni olevan aika huono. En oikein elänyt tässä ja nyt, saati että olisin uskonut tekemiseeni, kun kaikki ennakkomurehtimiseni oli kohdistunut pyöräilemisen esittämiseen. Eihän se ollut edes olennaista, mutta se tuntui hankalalta esittää uskottavasti ja koska en uskonut siihen, ei se luultavasti ollut uskottavaa. Työstimme ryhmässä toisen ryhmän tarinaa, jossa kaverukset suunnittelivat toisen häitä ja heillä oli lapsuudesta juontuvia erimielisyyksiä, jotka sitten vaikuttivat tarinaan. Saimme ehdottaa ratkaisuehdotuksia tarinan ristiriitoihin ja näiden mukaan sitten tarinaa mukautettiin. Tätä ennen olimme saaneet kuuman tuolin kautta haastatella kahta tarinan päähahmoista eli näitä ystävyksiä. Opettaja toimi toimintaa ohjaavana ”jokerina”, joka kyseli ja suuntasi tekemistämme. Forumteatterin jälkeen teimme siis työpajateatteria, jossa esityksemme lähti rakentumaan ryhmässä koostamiemme listojen kautta. Jokainen ryhmä sai siis koostaa listan siitä, mikä nyt eniten ilahduttaa ja mikä toisaalta ärsyttää eniten. Huomasin tässä kohtaa tippuneeni ryhmä ulkopuolelle, koska porukassa oli todella puheliaita naisia ja tilaa omille ajatuksille ei ollut. Eikä niitä, jotka tarjosin hyväksytty tai kirjattu. Ehkä se sai minut vähän vetäytymäänkin. Kaikkien ryhmien sanat ja ideat yhdistettiin ja näistä muodostettiin kaksi listaa, joista oli korostettu ne sanat joita useampi ryhmä oli maininnut. Näiden pohjalta meidän sitten piti luoda tarinamme. Oman ryhmäni tarina keskittyi kaupassa käyntiin ja hahmoihin siellä. Tarinamme oli aika köykäinen ja hahmoja ehkä liikaa siihen nähden, miten olematon meidän tarinamme ratkaisematon ristiriitamme oli. Käytännössä jonossa kiilailtiin naista, jolla oli menkat ja tamponit loppu, joka olisi halunnut vain päästä nopeasti pois kaupasta. Me olimme änkänneet kauppajonoomme siivoojamuorin neurooseineen, ruokaintoilijan, venäläisen ja pultsarin. Myöskään kaupan kassaksi valittu äänekäs teatteriharrastaja ei oikein vakuuttanut, vaan oli selkeästi väärässä roolissa. Oma pultsarinikin jäi vähän puolivillaiseksi, kun ei oikein kiinnostanut koko näytelmä, kun olotilani oli, etten oikein kuulunut ryhmään. Tämä johtui siitä, että rooleja suunnitellessamme, kaikki koko ajan halusivat laskea rooleja olevan vain viisi ja minulle tuli tunne, että minut jätettiin koko ajan laskematta, koska en saanut sanansijaa keskusteluissamme. Nämäkin näytelmät käytiin läpi eritekniikoilla ja ennen varsinaista esitystä meidän piti vetää muulle ryhmälle lämmittelyharjoitus, joka meidän tapauksessamme oli kolmen hengen patsaat, joissa oli joku yhteinen teema. Aina edellisestä kuvasta viimeinen lisäys jäi lavalle ja uusi patsas rakentui sille pohjalle. Meidän esityksestämme tehtiin kuumatuoli harjoitus venäläisen alkoholiongelmaan liittyen ja ryhmäterapia tapaaminen, jossa pohdittiin seksuaalineuvojien ja gynekologin yms. hahmojen kera menkkanaisen ja hänen sen hetkisen pokauksensa ongelmia. Katsoimme youtubesta videolta työpajateatteriesityksen, tosin en ihan ymmärrä miksi, koska kuitenkin olimme sellaisia myös itse suunnitelleet ja toteuttaneet.

Mitkä kokemukset jäivät päällimmäisiksi tällä jaksolla?

Tutustuminen erilaisiin draamakasvatuksen genreihin ja niihin liittyviin harjoituksiin tekemisen kautta oli hyvä keino päästä sinuiksi näiden työtapojen kanssa. Kuitenkin valitettavasti päällimmäiseksi jäi harmitus siitä, että materiaali, jonka olisi pitänyt tukea ensimmäisen oppimistehtävän tekemistä, käsiteltiin aivan ohimennen, eikä sitä sitten edes ollut käytettävissä oppimistehtävän tekemiseen.

Mitä ajatuksia sinulle heräsi genreajattelusta?

Jakso herätti melko sekavia tunteita, sillä opettajan rooli tuntui tällä jaksolla olevan todella korostunut. Huomasin samantyyppisen asenteen myös toistuvan ryhmätyöskentelyssä, jossa tilaa kaikille ei ollut.

Minkälaisia rooleja otit jaksolla? Minkälaisia rooleja otat yleensä?

Yritin olla erilaisissa rooleissa, mutta huomasin myös ajoittain ajautuvani melko passiivisiin rooleihin. Riippuu todella paljon omasta fiiliksestäni ja muista ryhmäläisistä lukemistani reaktioista, millaiseen rooliin lähden. Johtajaksi lähden hyvin harvoin, mutta silloin kun sen teen, se on enemmänkin taustalta johtamista ja umpikujista ulos selviytymisen tukemista.

Mitä havaintoja teit itsestäsi ryhmän jäsenenä ja ryhmän toiminnasta yleensä?

Olen melko syrjäänvetäytyvä silloin, kun en tunne oloani hyväksi ryhmässä tai kun tunnen, ettei mielipiteelläni ole mitään merkitystä muille ryhmäläisille. Tämä myös vaikuttaisi laukaisevan minussa defenssin, jossa vetäydyn ja kommunikaationi muuttuu rakentavasta hajottavaksi, koska yhteinen päämäärä ei tunnu omaltani. Toisaalta, kommunikoin yleensä näissä tilanteissa niin vähän, ettei sillä vähällä ole suurta merkitystä suuntaan tai toiseen. Myös korvani usein sulkeutuvat tässä kohtaa ja katse alkaa lasittua, koska koko asia tuntuu ulkopuoliselta, eikä sellaiselta, jolla olisi merkitystä minulle. Ryhmillä on hyvin erilainen dynamiikka ja joissain ryhmissä on saman tien hyvä olla ja toimia, mutta toisaalta joillain kokoonpanoilla ryhmästä ei tule kovinkaan luovaa tai edes toimivaa. Esim. liian monta johtajatyyppiä ryhmässä tai toisaalta liian monta tarkkailijarooliin asettuvaa ryhmässä, ilman selkeää johtajatyyppiä, voi olla luovuuden kannalta hankala yhdistelmä.