Mietteitä menneestä: Draamakasvatuksen perusteet (Draaman perusopinnot)

Löysin kovalevyn unohdetulta sektorilta draamakasvatuksen perusopintojen oppimispäiväkirjani ja ajattelin, että voisi olla ihan kiintoisaa tutkia, miltä maailma näytti siihen aikaan. Minulla ei siis itselläni tuolloin juurikaan ollut taustaa draamatyöskentelyyn tuohon aikaan ja teatterissakin olin ollut lähinnä katsojana. Aikuisiällä olin käynyt tasan yhden teatterikurssin, jossa valmisteltiin esitystä ja muutoin esiintyminen oli tuttua lähinnä töiden ja opiskelujen kontekstissa. Siltä pohjalta hyppy draamakasvatuksen pariin aiheutti aika paljon jännitystä jo ennakkoon. Kuitenkin se oli asia, jota olin jo aiemminkin miettinyt ja opinto-oikeutta olin jo 8 vuotta aikaisemmin hakenut ja saanut sen, mutta opiskeluaikainen heikko rahatilanne esti opiskelun aloittamisen. Ennen varsinaisten opintojen alkua alensin omaa kynnystäni lähteä näihin opintoihin käymällä erilaisilla itselleni matalan kynnyksen esiintymiskursseilla sekä päivittäisellä fyysisellä aika rankallakin treenaamisella. Mikään ei kuitenkaan täysin voinut valmistaa tuohon kokemukseen. 

Draamakasvatuksen perusopintojen aikaan tein oppimispäiväkirjaa vielä ihan vaan itseäni varten ja hyödynsin siinä Kopasta eri opintojaksojen tiedoista löytyviä pohdintakysymyksiä. En ole mitenkään muokannut näitä tekstejä, vaan ne ovat siinä muodossa kuin ne olen silloin kirjoittanut. Lähdetään liikkeelle opintojaksosta nimeltä Draamakasvatuksen perusteet ja sitten säännöllisen epäsäännöllisesti julkaisen tekstejä kursseilta siinä järjestyksessä, kun ne on suoritettu. Näillä puhein lähdetään tutkimaan menneitä mietteitä. 

Draamakasvatuksen perusteet

6.6.2016

Odotin kurssin alkua hieman pelonsekaisin tuntein. Pelkoa siksi, että tilanne oli uusi ja ryhmä täysin tuntematon, joten joutui todella psyykkaamaan itseään, että uskalsi tulla paikalle. Toisaalta pelotti myös, että mitä jos ei oma rohkeus sittenkään riitä, mitä jos ei uskallakaan osallistua. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä ryhmä oli mukavaa, aihe kiinnostavaa ja oma rohkeus riitti, eikä tarvinnut olla koko ajan oman mukavuusalueen ulkopuolella, vaan huomasi että mukavuusalue venyi riittävästi.

Päivä piti sisällään erilaisia tutustumisleikkejä ja ryhmäyttämistä. Paljon nimileikkejä ja yllättävän hyvin ihmisten nimet jäivätkin mieleen. Oman kotiryhmän muotoutuminen oli melkoisen hämärä prosessi, sillä se sattui melko sattumanvaraisesti. Kesken sattumanvaraisen leikin ja sattumanvaraisten ihmisten vieressä. Toisaalta se tarjosi sinänsä hyvän suojan valikoimista vastaan ja tavallaan jopa pidin tuollaisesta sattumuksen ohjaamisesta. Draamasopimuksen laatiminen päivän viimeisenä tehtävänä oli todella rankkaa, koska kaikki olivat jo todella väsyneitä tuossa vaiheessa. Myös vireystaso laski todella nopeasti, kun aiemmista toiminnallisista harjoituksista siirryttiinkin teoreettisempaan aiheeseen.

7.6.2016

Kuulumiskierros ja draamasopimuksen allekirjoittaminen. Tuntui vähän hölmöltä, että se piti allekirjoittaa lattialla, kun pöytäkin oli käytettävissä, mutta menköön. Leikeistä osa oli tuttuja jo edelliseltä päivältä tai variaatioita perusleikeistä. Hieman nimileikkejä ja sitten erilaisia nolostuttavampia leikkejä. Olin iloinen, etten nimileikissä päätynyt mokaamaan, sillä eläimen valitseminen ja esittäminen olisi ollut todella haastavaa. En tiedä olisinko kyennyt toimimaan tilanteessa, mikä toisaalta olisi ollut hyvä testi omalle rohkeudelle, joten ehkä olisi ollut hyväkin päästä kokeilemaan. Nyt mentiin kuitenkin aika turvallisissa merkeissä eteenpäin. Tänään myös tehtiin luottamusharjoituksia, kuten sokea auto ja sokeat seinäruusut, joissa toisessa toinen pääsi ohjailemaan sinua ja toisessa tanssittaja ohjaili liikettäsi tanssiessa. Kumpikin sujui oikein hyvin ja yllättävän hyvin sitä pystyikin luottamaan, että toinen ohjaa ja päästämään irti kontrollista. Myös parin kanssa tanssiminen koko ajan katsekontaktin säilyttäen oli mielenkiintoinen kokemus. Tilanne ei muuttunut missään kohtaa vaivaannuttavaksi, sillä muu ympäristö katosi ja paikalla olimme oikeastaan vain me kaksi. Omat liikkeetkään eivät tuntuneet omilta, vaan tuli mentyä musiikin mukana ihan miten sattuu. Se oli melko vapauttava ja mukava kokemus. Oman kotiryhmän kanssa keskusteltiin sitten odotuksista ja siitä, miltä tämä päivä oli tuntunut. Hieman ehkä tunnen itseni varovaiseksi kotiryhmässä tai siis en puhu, koska välttämättä ei aina ole mitään sanottavaa, joten kuuntelen vain rauhassa. Teimme myös prosessidraamaa Brechtin runon (renkaanvaihto) pohjalta ja lopulta päädyttiin vaimonsa alistaman Pertin uhmakkaaseen riehumiseen kahvilassa. Yllättävää jopa. Päivä päättyi taas teoriaan ja täytyy sanoa, että sekavaa oli. En oikein saanut mitään käsitystä siitä, mitä eri termit oikeastaan tarkoittavat, joten sinänsä jäi vain harmittamaan, että ylipäätään edes käytiin tuollaista pintapuolista raapaisua tekemään. Ihan lopuksi tehtiin vielä rentoutusharjoitus, jossa pari taputellen kävi läpi koko kropan. Meinasin jo kieltäytyä, mutta sitten lopulta kuitenkin annoin mennä vain ja se oli ihan ok kokemus. Ei mitään pelättävää siinäkään.

Mitkä kokemukset jäivät päällimmäisiksi tällä jaksolla?

Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä se miten helppoa ryhmässä toimiminen lopulta oli. Sitä kun oli jännittänyt etukäteen ja miettinyt, että mitä jos ei uskallakaan, tai jos jostain syystä jää kuitenkin ulkopuoliseksi. Niin ei kuitenkaan käynyt. Leikit olivat ihan kivoja, mutta niistä ei oikeastaan mikään jäänyt kovinkaan selkeästi mieleen, vaan ne ovat yhtenä suurena möykkynä mielessä. Oli kuitenkin äärettömän mukava huomata, että ensimmäisenä päivänä saapuessani kokemani jännitys oli toisen päivän alkaessa korvautunut innostuneella odotuksella. Ei meinannut malttaa odottaa mitä kaikkea tänään kokeiltaisiin. Toki pari harjoitusta oli sellaisia, että ei meinannut uskallus riittää, mutta kyllä niistäkin lopulta selvisi, kun luopui tietoisesta kontrollista ja antoi mennä vain. Kaikkihan me kuitenkin olimme samassa veneessä.

Millaisia tunteita ensimmäinen jakso herätti?

Itsensä ylittäminen ja heittäytyminen sekä positiivinen yhteenkuuluvuuden ja yhteen hiileen puhaltamisen fiilis. Huomasi, että muitakin jännitti ja meillä oli paljon samoja pelkoja, mutta päivien ja harjoitusten aikana pääsi kuitenkin irtautumaan monista peloista. Oli mukava huomata, ettei koko ajan ollut tietoinen itsestään, vaan pystyi päästämään irti kontrollista monessa kohtaa helpommin kuin olisi ajatellut.

Mitä odotit etukäteen ja miten tavoitteesi muokkautuivat tämän jakson aikana?

Etukäteen odotin ehkä juuri tältä jaksolta teoreettisempaa otetta tai siis, että olisi saanut edes hieman perustietoa ja perusteluja mm. harjoitusten takaa. Sinänsä toki hyvä, että ensimmäinen kurssi käytettiin lähinnä ryhmäyttämiseen, sillä se monesti jää vajaaksi. En kuitenkaan voi sanoa jakson suoritettuani saaneeni kovinkaan selkeää kuvaa siitä, mitä draamakasvatus oikeastaan on. Toisen päivän lopussa tuli hieman taustoja, mutta siinä kohtaa iltaa oma keskittymiskyky oli jo aika olematon, kun piti siirtyä korkean energian harjoituksista matalan energian ja korkean keskittymisen toimintaan. Tavoitteenani oli ylittää itseni ja siinä koen onnistuneeni, sillä en jättänyt mitään harjoitetta väliin, vaikka välillä hieman hirvittikin.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑