Runot ja oikean vastauksen pakko

Olen joskus hurjassa menneisyydessäni opiskellut vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi (englanninkielistä) runoutta. Muistan hitusen inhonneeni erästä runouskurssia ihan vain sen vuoksi, että siellä yritettiin joka kerta löytää "oikea" tulkinta runoille sekä niiden yksittäisille lauseille ja sanoille. Toki muitakin vaihtoehtoja käydyissä keskusteluissa sallittiin, mutta keskusteluissa pohdittiin sitä ”mitä kirjoittaja on oikeasti tarkoittanut”. Ihan niin kuin se olisi... Continue Reading →

Tarinat: Improtankoja

Jatketaan some-inspiroitunutta tarinointia ja kokeillaan mitä tapahtuu, jos yhdistetään tanka-runous ja impron käsitteistö. Ensin siis runo ja sen alla suluissa aihesana. Nyt lisähaasteena se, että ydinviestiltään myös runon tulisi jollain tapaa kuvata lähtösanaa, vaikka ei itse sanaa välttämättä sisältäisikään. Tällaista pientä improilua tällä kertaa. Mahdollista kai joskus ympyrän rajat on ylittää, vaan ei pelon ohjaamana,... Continue Reading →

Ensimmäinen improttu esitykseni?

Yksi varhaisimmista muistoistani improamisesta esitystilanteessa on peräisin ala-asteajoilta. Silloisella opettajallamme oli tapana videoita silloin tällöin pitämiämme esitelmiä ja esityksiä, joten tästä tapauksesta on mahdollisesti videotodistusaineistoa edelleen olemassa. Tosin onneksi tekniikka vanhentuu sen verran nopeasti, että eihän kukaan enää videokasetteja pysty edes katsomaan. Eihän? Joka tapauksessa meillä oli tehtävänä opetella joku runo ja sitten lausua se... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑