Onko mun aina pakko joustaa?

Vastaus otsikon kysymykseen on ei. Ei ole pakko, eikä sitä kannata tehdä aina omalla kustannuksellaan ja pakon edessä. Mutta tänään jouduin kohtaamaan oman vastaukseni. Se nimittäin on kyllä. On pakko joustaa. Minähän joustan, vaikka asia esitettäisiin tylyllä ja syyllistävällä tavalla. Joustan, koska tajuan miltä minusta itsestäni vastaava tilanne tuntuisi. Joustan, jotta toiselle ei tulisi paha... Continue Reading →

Näytelmä joka menee pieleen (Tampereen Teatteri)

Pieni teatterillinen syrjähyppy suoritettu Tampereen Teatteriin. Siellä kävin katsomassa Näytelmä joka menee pieleen -esityksen. Tämä oli sellainen näytelmä, jonka aivan ehdottomasti halusin nähdä. Englanninkielisestä esityksestä näkemäni katkelma oli niin hykerryttävän houkuttelevaa kaaosta, että en voinut vastustaa. Eikä Tampereen Teatterin esitys todellakaan huimia ennakko-odotuksiani pettänyt. Jo ennen kuin esirippu virallisesti nousee näyttelijät ovat rooleissaan ja esitys... Continue Reading →

Unohduksia

Mitä tehdä, kun vastanäyttelijä unohtaa repliikkinsä, sanoo repliikin väärin tai hyppää eteenpäin käsikirjoituksessa. Mitä teet kun itse unohdat? Teattereissa on (usein) kuiskaaja, joka voi muistuttaa repliikistä hienovaraisella kuiskauksella (lue huudolla). Aina ei kuitenkaan kuiskaajakaan voi auttaa. Väärä repliikki on jo lausuttu, eikä sitä saa takaisin, vaikka mitä tekisi. Siinä se livetilanteen hienous ja kauheus piileekin.... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑