Tampereen teatterin uusitulle suurelle näyttämölle on taiottu Hella Wuolijoen klassisen Niskavuori-sarjan perinteinen kuvasto uudessa muodossa. Läpinäkyvin seinin varustetut näyttämöelementit vetävät erilleen ja tuovat liian lähelle. Valot hohtavat aavemaisina ja tuntuu, kuin puutkin kasvaisivat seinistä läpi. Ollaan talossa, jossa kulissit peittävät silkon sisuksen. Pojat ovat poikia.

Taloon on tarinan alussa saatu uusi miniä, Loviisa (Annuska Hannula), joka saa pian huomata millaista elämä Niskavuoren nuorena emäntänä on. Vanha emäntä (Tuija Vuolle) kulkee vielä tiloissa, mutta varsinaista komentoa pitää, avaimet visusti taskuissaan pitävä, Heta Niskavuori (Eeva Hakulinen). Juhanin naimaton sisko, joka osaa kyllä pitää puolensa ja sivaltaa sanansäilällä, kun siltä tuntuu. Miehensä Juhani Niskavuori (Jussi-Pekka Parviainen) on paitsi urallaan, myös yksityiselämänsä puolella, aikaan saava mies. Kaikki muut, paitsi Loviisa, tietävät hyvin mikä Juhani on miehiään. Vaimo on otettu rahojen ja talon takia, ei rakkaudesta. Sen saa Loviisa karulla tavalla kokea, kun julkiset salaisuudet ja totuuden peittely-yritykset alkavat paljastua hänellekin. Meijerska Malviinan (Pia Piltz) rooli isännän elämässä osoittautuukin yllättävän suureksi.

Niskavuoren nuori emäntä on voimallinen ja perisuomalainen näytelmä. Tarinassa eletään historiallisten muutosten ja kielikysymysten aikaa. Politiikka saapuu myös maalaistalojen saleihin ja keskusteluihin. Etenkin sen vuoksi, että Juhani on valitaan valtiopäiville ja näin ollen merkittävään yhteiskunnalliseen rooliin. Tästä innostuneena myös hänen nuorempi sisarensa, Kustaava (Katriina Lilienkampf) innostuu, tietäähän uusi rooli myös matkoja pääkaupunkiin sekä hienoja juhlia.

Hella Wuolijoen klassikkoteksti tuo näkyväksi talollisten ja palkollisten aseman eroa. Samoin näkyväksi kielikysymyksen kautta tulee toisenlainen luokkajako. Ruotsin kielen asema sivistyskielenä, opetuksen kielenä, on vahva, joten pyrkimys saada maahan suomenkielistä opetusta saa paikallisen hienoston kesken hyvin nuivan vastaanoton. Toki joitain edistyksellisempiäkin ääniä maalaisyhteisöön mahtuu. Kuten kaikessa, osa haluaa haluaa asioiden pysyvän entisellään ja osa käy aktiivisesti ajamaan tärkeäksi kokemaansa muutosta.

Tämä Tampereen teatterin versio Niskavuoren nuoresta emännästä rakentuu mielestäni kauniin ilmavasti tietynlaisen pysähdyksen ja painostavan hiljaisuuden varaan. Lavastuksellisesti läpinäkyvät lavaste-elementit hohtavine ja pimeyttä rajaavine valoineen luovat taloon hieman aavemaisen tunnelman. Samalla sitten puiset kalusteet, myöhemmin hankittavat mööpelit ja muut vanhat kodin pienesineet luovat sisätiloihin myös kotoisaa lämpöä. Näytelmän loppupuolella nähtävä juhlatilan kalustus on suorastaan inspiroituneesti toteutettu. Kaikesta jää sellainen tunne, että tyhjissä tiloissa on enemmän menneisyyden haamuja, ja painolastia, kuin silmin voi havaita.

Yksi erityisesti itseäni viehättänyt lavaratkaisu oli Loviisan keinutuolissa istuminen. Nuoren, avioliitossaan petetyn, emännän hiljaisen raivokas keinuminen ei kaipaa sanoja tuekseen. Jokainen kolahdus, kun keinutuolilla keinutaan vähän liian kovaa, paljastaa pinnanalaisen kuohunnan.

Mielettömän upeita ovat myös lavalle luodut äänimaisemat. Kaikki lavan takaosassa puoliksi varjoissa olevien muusikoiden ja laulajien tuottamat äänet lisäävät vielä tämän talon synkeyttä. Vaikka talo on täynnä elämää, niin jostain syystä tunnelma on kuin jo kauan sitten hylätyssä ja vähän ränsistyneessä autiotalossa. Kuoron / ensemblen luoman äänimaisemien käyttäminen tämän tarinan taustana on erinomainen valinta, joka saa katsojan mielikuvituksen laukkaamaan.

Puvustuksessa ja kampauksissa on ihana sekoitus hyvin perinteistä puvustusta, mutta pienellä modernilla twistillä. Etenkin Heta Niskavuoresta huokuu jo ulkoisesta olemuksesta tiettyä naiskuvan murrosta. Tässä vahvojen naisroolien näytelmässä ollaan rakkauden teemojen ohella myös naisena olemisen kysymysten äärellä. Avioliitto, onnetonkin sellainen, on yhä naisen suurin tavoite ja elämän päämäärä. Muunlainen elämä on pilkan kohde tai muutoin kunniattomaksi määriteltävää.

Tampereen teatterissa on siis tarjolla perinteistä kotimaista draamaa, joka ammentavaa voimansa syvältä suomalaisuuden ytimestä. Tämä, Antti Mikkolan ohjaama, tuore tulkinta puhaltaa uudenlaista henkeä ja voimaa tähän hyvin tunnettuun ja rakastettuun tarinaan. Esitys on samaan aikaan hyvin perinteinen ja yllättävän moderni tulkinta tästä kotimaisesta klassikosta.

Niskavuoren nuori emäntä

Kirjoittanut
Hella Wuolijoki

Ohjaus
Antti Mikkola

Lavastussuunnittelu
Teppo Järvinen

Pukusuunnittelu
Jaana Aro

Valosuunnittelu
Tiiti Hynninen

Äänisuunnittelu
Jan-Mikael Träskelin
Hannu Hauta-aho

Kampausten ja maskien suunnittelu
Riina Vänttinen

Ensemblen äänisuunnittelija
Niina Alitalo

Näyttelijät

Annuska Hannula
Jussi-Pekka Parviainen
Eeva Hakulinen
Katriina Lilienkampf
Toni Harjajärvi
Tuija Vuolle
Pia Piltz
Elina Rintala
Matti Hakulinen
Mari Turunen
Jukka Leisti
Ville Mikkonen