Helsinkiläinen improryhmä, Salaiset Ansiot toivat Villa Ranan lavalle esityksensä Kolme päivää aikaisemmin. Kuvauksen mukaan luvassa on tiheätunnelmainen jännitysnäytelmä, jossa lopputulos on selvillä, joten esityksen aikana tutkitaan, miten siihen pisteeseen päädyttiin. Yleisöltä tarinaan ei pyydetty materiaalia, vaan vain numero, jolla arvottiin tarinan päähenkilön esittäjä näyttelijöiden joukosta.

Tarina alkaa tunnelmaan sopivan iskevän ja hieman mystisenkin musiikin ja liikeimpron avulla. Päähenkilö koettaa selkeästi kiihtyneessä tilassa repiä auki ovea, joka ei aukea. Muu ryhmä tuottaa ympärillä liikettä, joka työntää, vetää ja kannattalee päähenkilöä. Välillä pysähtyen kohtaamisiin kahden näyttelijän välillä, mutta pääosin vapaasti virraten.

Sanattoman alun jälkeen kohtaamme päähenkilömme, Jennin, kotonaan, jossa kaikki on vielä hyvin. Jennin puoliso Mikko lupaa valmistaa Jennille tämän lempiruokaa eli pitaleipiä ruuaksi. Tässä myös musiikilla tehdään selväksi millaisissa tunnelmissa ollaan. Aurinkoisen letkeä fiilis kantaa tämän kohtauksen yli ja osin seuraavaankin kohtaukseen.

Kodin jälkeen nähdään Jenni työpaikallaan, muotitalossa, jossa tutustutaan myös hänen työkavereihinsa Pasiin ja Ullaan sekä pomoon, Royhin. Ajat ovat kovat, laadusta tunnetuksi tulleen muotitalon seuraava strategia on Royn mukaan halpuuttaminen materiaalien osalta, mikä ei suunnittelijoita, Pasi ja Jenni, ja kaavoittaja Ullaa miellytä.

Työpaikan kiristyvän tilanteen myötä ongelmat alkavatkin kasaantua. Alkaa ilmaantua vihjeitä siitä, että kaikki ei ehkä olekaan niin hyvin, kuin kotikohtauksen optimismi antoi olettaa. Kuten improlle tuttua on, niin asiat saavat merkityksensä vasta myöhemmin. Kaikkea ei tarvitse määritellä heti, mutta jos jotain on määritelty, niin sitä olisi hyvä käyttää. Niinpä pohjamateriaaliksi seuraavista kohtauksista ilmaantuu linnan juhliin puvun haluava julkkis sekä, vielä nimetön henkilö, joka kertoo Jennille olevansa raskaana.

Myöhemmin Raskaana olevana hahmo paljastuu Jennin siskoksi, jolla kenties on ollut yllättävän läheinen suhde Jennin puolisoon, Mikkoon. Teemana Jennin kariutuneet lapsihaaveet kulkevatkin sitten muotitalon tarinan ohella läpi tarinan. Vähitellen paljastuu, miten katkera paikka siskon raskaus Jennille oikeastaan onkaan.

Yhtenä tekniikkana läpi esityksen käytetään ajatusääniä, jossa muut improvisoijat tuottavat Jennin, sekä myöhemmin myös Pasin, ajatusääniä ja sisäisen maailman kaoottisuutta ääneen puhumalla. Ajatusäänten käyttö luokin kiintoisaa sisäistä jännitettä ja lisäkerroksia Jennin hahmoon. Jennin ja muiden hahmojen esittelyn osalta noudatetaan toimintatapaa, jossa yksi hahmo kerrallaan astutaan tarinan aikana spottivaloon ja hahmo puhuu suoraan yleisölle oman esittelynsä. Kertoo jotain itsestään, ajattelustaan tai vaikka sitten suhteestaan Jenniin.

Vähitellen kilpailuasetelma, Pauliina Puhakaksi nimetyn julkkiksen, linnan juhlien puvun suunnittelussa tulee näkyväksi lavalla. Pasi, jolle tilaus on mennyt, on määritelty taidottomaksi suunnittelijaksi, jonka töitä Jenni on muutenkin korjaillut. Kun sitten pomo, Roy, myös lähestyy Jenniä ja tarjoaa tämän arvokkaan tehtävän hänelle luvaten harhauttaa Pasia jollain muulla tehtävällä, alkaa tilanne näyttää Jennin kannalta lupaavalta.

Ainoa vaan, että lisääntynyt työtaakka alkaa heijastua kotioloihin. Puoliso Mikko alkaa olla väsynyt Jennin pitkiin työpäiviin ja syömään yksin kotona pitaleipiä. Myös työpaikalla tilanne alkaa vähin erin kriisiytyä, kun Pasille selviää, että häntä on vedetty höplästä, jotta Jenni voisi salaa suunnitella Puhakan asun ilman Pasin vaikutusta. Eikä itse Puhakkakaan lopulta niin iloinen ole, kun saa tietää, että hänen toivomansa suunnittelija on syrjäytetty projektista ja joku muu suunnittelisikin hänen pukunsa. Viimeinen pisara on se, kun hän kuulee jo näkemänsä, lähes valmiin, puvun päätyneen Jennin saksien avulla tilkkupinoon.

Tästä päästäänkin sitten pienen juonittelun kautta tilanteeseen, jossa Jenni löytää itsensä Puhakan häkkivarastosta tempomasta turhaan ovea, joka ei avaudu. Sen minkä taakseen jättää, löytää myöhemmin edestään.

Jännitys ja jännite ovat monesti haastavia ylläpitää improvisoiden, koska impro yllättävänä lajina tuottaa vahingossakin huumoria ja naurua yleisössä. Mikä ei ole siis huono asia, vaan vain vastakkainen uhkaavan tai jännitteisen ilmapiirin kanssa. Nauru purkaa helposti jo luotua jännitettä. Kuitenkin hyvin ajoitetulla musiikilla, osuvilla valotilanteilla sekä näyttelijäntyöllisillä oivalluksilla, Salaiset ansiot onnistuivat jännitteen ylläpidossa erittäin ansiokkaasti.

Sivuhuomiona mainittakoon, että esitystilan osalta ehkä myöhäisempi esitysaika olisi voinut olla parempi tämän tyylilajin esitykselle, koska Villa Ranan teatterisali ei ole täysin pimeä. Ulkoa tuleva valo läpäisee hieman mustia verhoja. Vanha, luentosalinakin toiminut tila, on haastava pimennettävä, koska ikkunoita on molemmin puolin koko seinän mitalta. Katsojana huomaa, että kauhuelementit ja uhkavuus hieman kärsivät tilaan vuotavasta valosta.

Samoin ehkä intensiteetti olisi mahdollisesti ollut vieläkin korkeampi, jos suurempi osa kohtauksista olisi tapahtunut hieman edempänä tilassa. Nyt oltiin aika paljon suht ison näyttämön takaosassa pienen pöydän ääressä. Rohkeamminkin olisi voinut tuoda tapahtumia etunäyttämön puolelle ja lähemmäs yleisöä. Mutta nämä ovat tilallisia ja tilankäytöllisiä haasteita, mitä on vaikea ennakoida tilanteessa, jossa esiintyjät vaihtuvat 10 minuutin tauon kautta ja valmistautumisaika on aika minimaalista.

Esitys oli toimivaa jännitysdraamaa, jossa vastakkaisiin suuntiin vetävät voimat pitivät katsojan mielenkiinnon vangittuna loppuun saakka. Oli todella kiinnostavaa seurata, miten alussa määriteltyyn loppukohtaukseen päädyttäisiin. Miksi ja kenen toimesta Jenni on lukittuna jonnekin? Erinomaisen onnistuneesti ryhmä vähin erin johdatteli tarinan takaisin siihen samaan paniikinomaiseen tilaan, jossa Jenni nähtiin tarinan alussa. Itseltäni jäi ehkä huomaamatta oliko se lopulta Jennin sisko, joka hänet sinne häkkivarastoon johdatti vai Puhakan kaveri Kaija, mutta yhtä kaikki sinne päästiin, minne oltiin matkallakin.

Erityisen ansiokkaasti ryhmä myös tuki toisiaan ja nappasi kiinni kanssaimproajien pienistäkin vihjeistä siihen, millaisia heidän hahmonsa ovat. Tarina ja hahmot saivat ihanasti lihaa luidensa ympärille tarinan edetessä. Pasi nyt ei osaa paskaakaan, muiden mielestä, mutta sehän ei Pasin meininkejä haittaa.