Stella Polariksen nostalgisten improformaattien syksy jatkui lokakuisena tiistai-iltana Family Drama -formaatilla eli perhedraamalla. Family Drama on yhdessä tilassa (asunto / talo, jossa on useita huoneita), yhden päivän aikana tapahtuva improvisaatioformaatti, jossa jokainen neljästä näyttelijästä esittää vain yhtä roolia. Näyttelijöiden ohella lavalla tässä edityksessä on myös impromuusikko, joka huolehtii esityksen musiikeista, mutta hän ei esitä roolia näytelmässä, eivätkä hahmot näe häntä.

Ennen tarinaan sukeltamista ja hahmojen lavalle saapumista käytetään aikaa näkyvien ja näkymättömien tilojen määrittelyyn. Stellan illan näyttelijät ja muusikko kyselevät yleisöltä erilaisia asioita. Seuraavassa on lista siitä, mitä kaikkea yleisöltä pyydettin materiaaliksi ennen näytelmän alkua:

• Syy juhlaan: Avioerojuhlat
• Kellonaika, jolloin juhlat alkavat: Klo 15
• Millainen sää ulkona on: Räntäsade
• Mikä vuodenaika / kuukausi on menossa: Lokakuu
• Mikä taideteos löytyy tilan takaseinältä: Tarja Halosta esittävä ryijy
• Mikä huone makuuhuoneen ja vessan ohella löytyy yläkerrasta: Kuntoiluhuone
• Mikä esine on olohuoneen pöydällä: Vihkiraamattu
• Mikä esine tai asia sijaitsee olohuoneessa lavan etuosassa: Piano
• Mikä esine tai asia sijaitsee parveekkeella: Baari ja tuhkakuppi
• Musiikin inspiraatioksi:
  • Millä mielellä tulit tänään paikalle? Poimitut sanat: Odotteleva ja pirskahteleva.

Määrittelyjen suuresta määrästä johtuen ennen näytelmään siirtymistä Stella Polariksen Miiko Toiviainen kertasi vielä sekä katsojien että esiintyjien eduksi kaiken, mitä oli määritelty ja mistä päin lavaa eri tilat löytyvät.

Lavan keskeltä, takaosasta, löytyy konkreettisin huonekaluin lavastettu olohuone, jossa on sohva, pari nojatuolia ja sohvapöytä. Lavan laidoilla on neljä tilaa, jonne voi poistua, jotta kaikkien hahmojen ei tarvitse olla koko ajan ole samassa tilassa tai lavalla. Kolme tiloista (keittiö, yläkerta ja ulko-ovi) vie pois lavalta ja yksi (parveke) rakentuu näkyville lavan etuosaan. Tilojen erottamisen ja lavalta poistumisen helpottamiseksi lavan laidoilla on korkeat sermit. Tämän lisäksi tilaan tuodaan myöhemmin yksi tuoli miimistä pianoa varten, jotta hahmo voi tarvittaessa istua soittimen ääreen soittamaan.

Missään lavan sivulla olevissa tiloissa ollessaan hahmot eivät kuule toisten tilojen puhetta (jolleivät salakuuntele), mutta näyttelijät toki kuulevat kaiken ja voivat kuulemaansa hyödyntää. Olohuoneen ohella parveke on tila, jossa voidaan tehdä yleisölle näkyviä kohtauksia. Koska liukuovella olohuoneesta erotettu parveke on alussa kerrotun mukaisesti äänieristetty, niin nämä kaksi tilaa mahdollistavat kahden samanaikaisen kohtauksen tekemisen.

Juhlat alkakoon

Illan improvisoitu tarina kertoo Titan (Annika Poijärvi) ja Sannan (Niina Sillanpää) avioerojuhlista, jonne vieraaksi saapuvat Titan äiti, Anna (Outi Mäenpää), ja myöhemmin Sannan terapeutti, Tuomas (Miiko Toiviainen). Kaikki muut kutsutut vieraat ovat yllättäen estyneet. Erikoisen kuuloinen juhlan aihe herättää luonnollisesti hämmennystä Titan äidissä, Annassa, mutta hämmennyksestä ei tehdä ongelmaa, vaan juhlat voivat alkaa hyvässä hengessä. Alkuun kaikki vaikuttaakin sujuvan herttaisissa merkeissä, vaikka vähitellen alkaa selvitä, että ehkä kaikki tässä erossa ei ole niin auvoisaa ja sopuisaa, kuin toisiaan rakkaiksi kutsuva eropari kertoo. Sannan terapeutin saapuminen herättää kysymysmerkkejä, joihin tarinan aikana pureudutaan sopivamma tarkkuudella.

Kuten pitkään improvisoituun tarinaan kuuluu asioista ei tehdä heti ongelmia vaan asioiden annetaan kehittyä. Niinpä esityksen alkupuoli kuluu hyvin harmonisissa merkeissä. Hahmot juttelevat keskenään. Eropari tulee hyvin juttuun, vaikka pettämistä on ollut ja parisuhdekin on suljettujen ovien takana ollut hetkittäin myrskyisä. Titan äiti vetoaa vielä nuoriin joka käänteessä, että nämä eivät eroaisi. Terapeutti hakee hieman paikkaansa, kunnes selviää syy siihen, miksi hänet on paikalle kutsuttu – muutenkin, kuin kohtaamaan ihmiset, joista on Sannalta kuullut paljon viimeisen 3 vuoden aikana.

Tarinan ja draaman osalta esitys on taattua Stella-laatua, joka naurattaa tunnistettavuudellaan ja yllättävillä käänteillään. Hahmot ovat moniulotteisia ja saavat tarinan aikana myös mahdollisuuden muuttua ja kasvaa. Vaikka annettu juhlan aihe on hieman yllättävä, niin siitä luodaan hyvin tutun tuntuista kerrontaa ja hahmoja, jotka myös övereimpinä hetkinään ovat varsin inhimillisiä.

Koska esitysformaatti on tällä kertaa hyvin tarkkarajainen ja hahmojen määrä rajallinen, on esityksen kesto reilusti 2 tuntia. Annettu aika-arvio (n. 2h) ei monessa muussa improformaatissa välttämättä pidä paikkaansa, mutta tämä on hyvin selkeä ja tiivis esitysmuoto.

Ensimmäinen puoliaika päätetään, osin näyttelijöidenkin yllätykseksi, valoimprovisoijan (June Horton-White) antamalla hyvin selkeällä tarjouksella jättää arvoitukseksi, mitä kaikkea muuta Titta ja äitinsä keksisivät Tuomakselta kysyä. Siinä missä kohtauksen sisältä voisi olla vaikea tehdä tällaista leikkauspäätöstä, on se helppo tehdä ulkoapäin. Näin lavan ja valojen yhteistyöllä saadaan luotua improvisoituun tarinaan perinteiseen tarinakaavaan sopiva cliffhanger ensimmäisen puoliajan loppuun.

Samanlaista editoinnin osaamista ja tarinan tajua osoitti myös sopivassa kohtaa lavalla ilmoitetti aikahyppy pari tuntia eteenpäin. Miten herkullisesti tarina syvenikään, kun aikahypyn jälkeen päästiin näkemään, miten Tuomas ja Anna nauravat makeasti jollekin, mitä kumpikaan näyttelijä ei vielä tiedä. Oli impulssi eli nauru ja perustelut sille, miksi nauretaan improvisoidaan seuraavassa hetkessä. Miten kauniisti yksi improvisoidum tarinankerronnan ydinajatuksista: ”takaperin tulevaisuuteen”, toteutuikaan tässä esityksessä.

Kuin hiekka tiimalasissa

Toisen puoliajan alussa näyttelijät saapuvat lavalle, kuin esityksen alussakin eli ilman hahmoja. Yleisö pääsee jälleen vaikuttamaan tarinan kulkuun ja improvisaation rakenteet tulevat puheissa ilmi. Kerrataan lyhyesti se, mihin jääty ja kysytään yleisöltä muutama lisäkysymys. Tällä kertaa yleisöltä pyydettiin seuraavanlaista materiaalia 2. puoliajan aloituskohtaukseen:

• Kello oli ehkä n. 19-20, kun tarinan ensimmäinen osa päättyi. Paljonko kello on, kun juhlat jatkuvat: klo 22
• Joku uusi esine, joka tilassa nyt on: tiimalasi
• Ketkä kaksi hahmoa aloittavat ensimmäisen kohtauksen: Sanna ja Tuomas

Tämä aikahyppy vie hetkeen, jossa päästään tutkimaan hieman Sannan ja Tuomaksen, aiemmin paljastunutta suhdetta. Aloituskohtaus oli herkullinen tilanteen kääntäminen, missä terapeutti päätyy tekemään itse harjoitusta, jonka olisi itse voinut teettää asiakkaallaan. Sanoittamaan kehollisia tuntemuksia tavalla, joka paljastaa jotain hyvin syvää hahmon sisäisestä maailmasta.

Kuten draamaan kuuluu, niin tarinan aikana tapahtuu erilaisia käänteitä (tilt), joissa paljastuu jotain uutta ja yllättävää tietoa. Se, että Tuomas paljastuukin terapeuttia esittäväksi autokauppiaaksi, on kieltämättä melkoinen suunnan muutos tarinassa.

Huumorin ja draaman kannalta sellainen iso paljastus oli tietysti äärimmäisen toimiva. Viihdyttävä valinta, joka pudottaa pohjan Sannan kolmivuotiselta terapiataipaleelta ja antaa muille hahmoille syyn alkaa kyseenalaistaa Tuomaksen vilpittömyyttä kaikilla muillakin tasoilla.

Hyvin ankkuroidut ja silti tarvittaessa muuttumaan valmiit, hahmot olivatkin tämän perhedraaman suola. Tuskin kukaan tekijöistä tai katsojista tarinan alussa vielä arvasi, että Titan hahmo lopulta haastaisi Tuomaksen painiotteluun ja voimantunnossaan paiskaisi tämän ikkunasta ulos. Samoin, aluksi hyvin herttaisen hämmentyneen, Annan suoraan asiaan pureutuva tyylikin jalostuu ja paljastuu vähitellen. Häneen ei imartelu ja selittelyt pure, vaan hän leikkaa tyhjän puheen läpi kirurgin tarkkuudella ja osoittaa yllättävääkin tarkkanäköisyyttä syiden ja seurausten suhteen.

Miten ilahduttavaa se katsojalle onkaan, kun alun näennäinen harmonia lopussa hajoaa ja Titta äiteineen alkaa puhua suorempaan siitä, mitä mieltä oikeasti ovat tilanteesta. Ei se ehkä niin kiva ylläri ollutkaan, kun toistuvasti pettänyt ex-kumppani kutsuu erojuhliin uuden ihastuksensa. Mutta reaktioiden ja sanojen merkitys on paljon suurempi, koska alussa pitäydyttiin kohteliaasti sanomasta, mitä ehkä todella ajateltiin. Illan mittaan kertynyt turhautuminen purkautuu todella hilpeästi Titan ja Anna-äidin parvekekeskustelussa. Kertynyt kiukku purkautuu nopeasti Tinderöintiin, kun tässä nyt kerran sinkkuja taas ollaan.

Sen ohella, että illan aikana nähtiin kiinnostava ja viihdyttävä hetki hetkeltä improvisoitu tarina, päästiin näkemään myös hienoa haasteiden heittämistä sekä itselle että toisille improvisoijille. Improssa ihanaa onkin se, kun improa ei piilotella. Vaikka hahmo ei tietäisikään jotain, niin näyttelijä on sen kuullut ja voi käyttää tiedon saattaakseen toisen hahmon kiehtovasti kiipeliin. Sellaiset hetket ovat katsojalle, joka myös tietää tämän ”salaisuuden”, ja näin ollen hahmoa enemmän, erittäin mielenkiintoista ja hauskaa seurattavaa. Improvisoijien ilkikurinen haastaminen hahmossa pysyen on yksi impron huumorin kirkkaimmista helmistä.

Herkullista haastamista löytyy myös illan impromuusikon suuntaan, kun Titta päättää soittaa tulevalle ex-puolisolleen miimisellä pianollaan hieman Chopinia. Koskettimien edessä, kitara sylissään, istuvan, muusikko, Topi Korhosen hiljaisen huvittunut reaktio haasteeseen kertoi, että ei välttämättä lähde kokeneelta impromuusikolta ulkomuistista Chopinin tuotanto. Tämä tuotti yleisössä myös tunnistavaa naurua, koska haaste oli huikea. Onneksi kuitenkin, Miiko Toiviainen Tuomaksen hahmossa heittäytyi hieman improvisoimaan vapauttavia pehmennyksiä Titan uhmakkaaseen päätökseen soittaa Chopinia. Chopinin hengessä syntyi kaunis improvisoitu kappale, johon saatiin yllättäen muutama laulettu lausekin mukaan.

Haastaminen ja tarkat määrittelyt ovat improssa hyvä juttu. Kuitenkin, kuten edellä kerrottu viestio, niin kannattaa myös olla valmis hieman pakittamaan, jos tulee heittäneeksi haasteen, joka sitoo toisem improvisoijan luovuutta liikaa. Tarjouksia saa välillä myös muokata, jotta tilaa jää improvisoinnille. Ihanan tarkasti siis kuunneltiin tilannetta ja pidettiin huolta kanssaimprovisoijasta, jottei leikistä tule liian totista.

Tämä ilta ja esitys oli tällainen, seuraava esitys onkin sitten taas jotain ihan muuta. Vaikka tarinaa ei etukäteen tunnettaisikaan, niin Stellan kokeneiden improvisoijien käsittelyssä syntyy yleensä viihdyttävää hetken taidetta: tarinoita ja hahmoja, jotka yllättävät monella tasolla.

Family Drama
”Avioerojuhlat”

Muusikko
Topi Korhonen

Valosuunnittelijat
June Horton-White

Äänisuunnittelija
Eero Nieminen

Näyttelijät

Outi Mäenpää
Annika Poijärvi
Niina Sillanpää
Miiko Toiviainen