Hectorin musiikilla höystetty musiikkinäytelmä, Yhtenä iltana, tarjoaa kesäisen keveän näkymän yhden taloyhtiön asukkaiden elämään. Ohjaaja Tiina Iisalan käsikirjoittamassa esityksessä on musiikkinäytelmäksi yllättävänkin vahva, yhtenäinen ja herkän humoristinen tarina. Hectorin klassikkokappaleita ei ole alleviivaten leivottu käsikirjoitukseen, vaan ne yhdistyvät sujuvasti – ja hieman yllättävilläkin tavoilla – osaksi hahmojen ja tämän omalaatuisen pihapiirin tarinaa.

Hilpeän herkkiä hahmoja

Taloyhtiön puheenjohtaja, kyylien kyylä, Nieminen (Mikko Maasola) – mies kaikkien heippalappujen takana – on ottanut suorastaan elämäntehtäväkseen pitää taloyhtiön kurissa ja järjestyksessä. Tämän saa nopeasti huomata myös talon uusi asukas, Laura, jonka paluulle äitinsä nuoruuden maisemiin saattaa olla muitakin syitä, kuin silkka vaihtelunhalu. Laura nimittäin etsii isäänsä, josta hän tietää vain yhden asian: äiti puhui isästä aina sudenkorentona, joka kerran laskeutui hänen nenälleen.

Rempseän lähihoitajan, Lauran saapuminen taloon tuntuu tuovan mukanaan muutosten aallon, joka pyyhkäisee tieltään vakiintuneet kuviot. Niemistä ja paria jurompaa naapuria lukuunottamatta, Laura otetaankin avosylin vastaan taloyhtiön uutena asukkaana. Elämäniloinen hortonomi, Marjatta (Anneli Karppinen), ja omintakeinen pappi, Suzanne (Anni Pesonen), saavat Lauran saapumisesta uutta puhtia ja sisältöä elämäänsä. Onpa Lauran vaikutus yllättävä myös taloyhtiön jurottajiin, Ilmariin (Teemu Sytelä) ja Toivoon (Jari Silventoinen).

Kaikki esityksen hahmot ovat yllättävän täysiä hahmoja. Kaikista löytyy sekä valoa että varjoa. Heidän kehityskaartaan esityksen aikana onkin ilo seurata.

Musiikin ja tanssin taituruutta

Esitystä erinomaisesti tahdittava livebändikin on ilahduttavasti nivottu osaksi tämän pihapiirin elämää. Missäpä taloyhtiössä ei autotallia (tai kellarin kerhotilaa) olisi joku maailmanmaineesta unelmoiva bändin alku omakseen ottanut. Ihanaa luovuutta on käytetty myös tilanteisiin, tarinoihin ja lauluihin sopivissa soitinvalinnoissa. Talkoissa soitetaan talkoisiin sopivalla tyylillä.

Taitavaa ja leikkisää tanssiryhmää on hyödynnetty esityksessä monimuotoisesti. Tarkasti koreografioitujen tanssinumeroiden ohella he esittävät naapuston lapsia – ja voipa heidät bongata kohtausten taustalla maisemassa liikkumassa. Kuin maissilapset konsanaan nousevat lapset Riihivuoren rinteestä esiin. Tämä syvyys, missä asioita voi tapahtua, onkin Riihivuoren kesäteatterin erikoisuus. Lavan takaosan ovet tuntuvat olevan auki taivaanrantaan saakka.

Tanssin osalta ilahduttavia olivat myös nähdyt pienet yllättävät tanssahtelut ja koreografiat, jotka toivat keskeisiä hahmoja lähemmäs toisiaan. Oli upeaa seurata, miten kehonkieli ja välillä askelkin muuttui, kun hahmojen keskinäinen suhde kehittyi.

Väriä pintaan ja persoonaan

Puvustuksessa on oivaltavasti huomioitu jokaisen hahmon persoonallisuutta. Lauran huoleton rempseys näkyy hänen asiallisen hassuttelevassa asussaan ja hyvin ilmastoiduissa farkuissaan. Aku Ankka -lehtiä rakastavan Toivon verkkareihin yhdistetyt henkselit ja hyvin istuva päähine luovat kuvan hyvin omintakeisesta tyypistä. Myös Nieminen ja Ilmari ovat tyylilleen hyvin uskollisia alusta loppuun saakka. Eikä pappiakaan voi värittömyydestä syyttää, vaikka värivalintansa kalpeneekin Marjatan kirkkaanpunaisen kukkamekkoeleganssin rinnalla.

Naapuston lasten leikkisät, raitoja, pastellisävyjä sekä kirkkaita värejä yhdistelevät asut tuovat lasten mukana iloista ja kuplivaa energiaa lavalle. Toisaalta, Suzannen veljentyttö, Lumin (Tiuku Holma) hieman hillitymmän sävyinen ja teinimäisempi puvustus taas huomaamattomasti nostaa hänet esiin muiden lasten joukosta. Sillä lapsuus ei ole, tässäkään naapurustossa, kaikille samanlainen kokemus.

Lavastus on rajautuu taloyhtiön pihapiirin kalusteisiin ja jämptisti maalattuihin, värikkäisiin, rakennuksiin portaineen ja kattotasoineen. Keskeiseltä paikalta löytyvät luonnollisesti, hieman ränsistynyt, roskakatos sekä puutarhapöytä, jonka ääressä voikin sujuvasti hoitaa yhden, jos toisenkin, taloyhtiön kokouksen. Sivummalta löytyy myös mattoteline, jota ilman ei mikään taloyhtiön piha ole täydellinen.

Siirtymät sisätiloihin toteutetaan hienovaraisesti minimaalisilla lisälavasteilla ja valoilla. Pääosin pysytään kuitenkin pihalla, jossa Nieminen pitää vahtia ja Ilmari istuu penkillä seuraamassa elämää ympärillään.

Kesäteatterin hurmaa

Yhtenä iltana on hyväntuulinen ja hienoviritteinen tarina hyvin tunnistettavista ihmistyypeistä ja -kohtaloista. Tässä salaviisaassa ja humoristisessa esityksessä pääsee nauttimaan samaan hintaan mainiosta kesäteatterista ja upeasti tulkituista Hectorin biiseistä. Harvemmin näkee näin upean hienovaraisen koskettavasti luotuja hahmoja ja puhtaan lämminhenkistä huumoria kesäteatterilavalla. Tehdään energisesti ja näkyvästi, mutta ei liioitellun isosti tai kliseisesti.

Eikä sille mitään tälläkään kertaa mahtanut, Mandoliinimies koitui taas kyynelkanavieni kohtaloksi. Se on vaan sellainen biisi, joka aina herkistää. Ihanaa oli musiikin osalta myös se, että joitain ilmiselviä Hectorin biisejä ei oltukaan käytetty suoraan lauluina esityksessä, vaan ne oli punottu osaksi kerrontaa.

Yhtenä iltana

Käsikirjoitus ja ohjaus
Tiina Iisala

Koreografia
Sanaz Hassani

Lumin soolokoreografiat
Tiuku Holma

Kapellimestari
Toni Lepistö

Musiikin sovitus
TE4 Band

Lavastus-, ääni- ja valosuunnittelu
Ville-Matti Laine

Puvustus ja tarpeisto
Silke Valkeinen

Ääni- ja valo-operaattori
Riku Montonen

Lavasterakennus
Ville-Matti Laine
Juho Kekarainen
Antti Lattu

Rooleissa

Neija Välilä
Jari Silventoinen
Mikko Maasola
Anneli Karppinen
Teemu Sytelä
Anni Pesonen
Tiuku Holma

Lapset, tanssijat

Aini Jimmy
Lara Kattilakoski
Janika Keskinen
Julia Lietonen
Jonna Malinen
Mea Poikolainen
Noona Tuunanen

TE4 Band

Toni Lepistö
Lasse Asu
Jaakko Tabell
Jaakko Peltonen