Work – Life Playground -nimellä kulkenut Online Open Space (OOS) -tapahtuma keräsi yhteen suuren joukon työelämästä ja vuorovaikutuksesta kiinnostuneita eri alojen ammattilaisia. Tämä Balance Factor Oy:n ja ProImpro Oy:n toteuttama OOS-tapahtuma oli säännöiltään ja rakenteeltaan samanlainen, kuin mitä esimerkiksi Applied Improvisation Networkin (AIN) OOS-tapahtumat ovat.

Tämä Work Goes Happyn perintönä alkunsa saanut, ZOOMin välityksellä toteuttu, kolmetuntinen tapahtuma oli juuri sopiva sekoitus leikillisyyttä, syvällistä asiaa sekä aitoa kohtaamista. Kuten tapahtuman järjestäjät itsekin.

Harmonisointi ja tilanavaus

Alussa Proimpron Simo veti osallistujille muutaman koko ryhmän kehollisen ja leikillisen lämppärin. Päästiin tutkimaan, mikä vaikutus sillä on, jos ollaan täysin liikkumattomina kameran kuvassa. Sitten heti perään, mitä tapahtuu, jos kaikki liikkuvatkin vähän eli galleriassa on näkyvissä elonmerkkejä.

Kevyellä aasinsillalla siitä sitten jatkettiinkin koko ryhmän meriruoho liikehdintään. Lämppärissä kevyenä pyrkimyksenä oli harmonia kaikkien ryhmän jäsenten liikkeiden välillä. Kuin liikkuisimme samassa meressä. Ei ole pakko tehdä mitään isoa, mutta voi välillä kokeilla, miten ne voimakkaammat merivirrat vaikuttaisivat.

Liikelämppäreistä viimeisenä kokeiltiin vanhaa kunnon ”kärpäsestä härkänen”-meininkiä eli toistettiin joku näkemämme liike. Jokainen siis katsoo sitä ZOOM-gallerianäkymää ja, jos siellä jotain liikettä, niin kopioi sen sitten omaksi liikkeekseen. Siitähän syntyy siis ihana kehä, missä voi nähdä, miten joku liike ryhmässä kiertää tai missä kohtaa se sammuu pois. Voi suoraan nähdä oman kädenjälkensä, jos tekee jonkun ison liiketarjouksen. Toki huomioiden sen, että ollaan puolilähikuvassa eli käytössä liikkeisiin on pääosin pään alue ja kädet. Yhtään yllätysjalkaa ei näkynyt 😀

Viimeinen lämppäri olikin sitten tuttu klassikko eli ”verhot auki / verhot kiinni”. Jossa siis tutkitaan sitä, mikä vaikutus sillä on pidämmekö silmiä tilassa, jossa meitä ei ole mahdollista nähdä eli verhot kiinni. Vai olemmeko täysin avoimena ja näkyvinä paikalla eli verhot on auki.

Harjoitteen jälkeen, kun ihmiset kokemuksiaan kirjoittavat chattiin tuli esille se, että verhojen avautuessa ilo lisääntyi. Kyllä sillä on merkittävä ja merkityksellinen voima, miten avoimesti itse olemme läsnä ja miten muut meidät kohtaavat.

Sinä päätät mistä puhutaan

Tapahtuma on sisällöiltään täysin osallistujiensa käsikirjoittama. Jokainen saa ehdottaa aiheita keskustelulle, työpajalle tai haluamalleen kokeilulle.

Tarjolla on siis kaksi kierrosta työpajoja / keskusteluja, joiden välissä on vartin tauko, joten tapahtumaan pääsee hyvin mukaan myös, vaikkei heti alusta ehtisikään paikalle. Voi tulla ensimmäisen kierroksen ajaksi tai saapua vasta toiselle kierrokselle. Tapahtuman fasilitaattorit ohjaavat kyllä myöhemminkin saapuneet alkuun ja sopiviin keskusteluihin mukaan.

Tällä kertaa päästiin pohtimaan aiheita, kuten:

• Yksinyrittäjän tuen tarvetta ja osaamishäpeää
• Leikillisyyden ja autenttisuuden lisäämistä työelämään
• B2B myyntiä
• Arvoristiriitoja ja eettistä stressiä
• Toivon luomisesta työelämässä

Jos ehdotti sessiota, niin toivomus tai oletus oli, että myös itse siihen keskusteluhuoneeseen myös menee. Silloin kevyesti lupautuu hostaamaan tai ainakin laittamaan keskustelun alkuun sen aiheen äärellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvitsee tarjota vain omia erikoisosaamisaiheitaan. Voit tarjota myös sellaisen aiheen, josta haluaisit oppia lisää muulta ryhmältä.

Osallistumisstrategiointia

Muuten sitten liikkuminen oli vapaata. Voi valita itselleen kahdesta vierailija roolista toisen:

• Perhonen, joka pysyy viimeiseen asti samassa huoneessa. Jakaa ja ottaa sieltä kaikki hyödyt.
• Mehiläinen, joka pörrää vähän joka huoneessa. Nappaa joka huoneesta jotain ja jatkaa taas matkaa.

Tai sitten voi olla molempia, koska kolmen tunnin Open Space -sessio jakautuu kahteen osaan. Voi ekassa olla muina perhosina yhden aiheen äärellä ja tauon jälkeen mehiläisenä pörrätä kaikissa huoneissa.

Strategioissa on omat hyötynsä ja haittansa. Tässäkin tapahtumassa näki kahdenlaista lähestymistä keskusteluihin. Oli selkeästi sellaiset keskustelut, joihin saattoi tulla kesken mukaan ja sitten sellaiset, joissa oikeastaan olis pitäny olla koko ajan, jotta niihin pystyisi aidosti osallistumaan. Tai ehkä joku pystyy muu osallistumaan ihan mihin vaan keskusteluun, mutta itse en siihen pystynyt. Huvittaa vieläkin se, kun tyrkkäsin keskusteluun sellaisen näkökulman, josta oli jo puhuttu ja tämä minulle ystävällisesti huomautettiin.

Ehdottaako vai eikö?

En varsinaisesti ehdottanut mitään aihetta, koska se aihepiiri, mitä itsekin olin kiinnostunut käsittelemään tuli toisen ehdotuksena listalle. Niinpä en sitten nähnyt oleellisena tehdä omaa ehdotusta aiheesta. Lopulta se oli ihan hyvä ratkaisu, koska sitten saatoin tutkia vapaammin eri aiheita, kun ei ollut vastuussa minkään teeman aloituksesta.

Mutta sen sanottuani totean, että tämän tyyppinen tapahtumahan on ihan aarreaitta, jos on joku aihe, josta haluaa oppia lisää. Nytkin paikalla oli paljon eri alojen ihmisiä. Voit saada yllättävän monenlaista näkökulmaa johonkin itseäsi askarruttavaan teemaan. Tai sitten erittäin innokkaan ja leikkisän ryhmän kokeilemaan jotain tekniikkaa tai harjoitetta, mitä olet halunnut kokeilla, muttet ole ehkä kehdannut.

Jatkosta

Järjestäjien, Balance Factor Oy ja Proimpro Oy, mukaan vastaavia tapahtumia olisi tarkoitus jatkossa järjestää 1-2 kertaa vuodessa. Siksipä mietin, mitä ehkä tekisin toisin, jos toisen kerran osallistuisin?

Jos osallistuisin vastaavaan OOS-tapahtumaan toisen kerran, niin houkutus olisi tehdä jotain toiminnallisia kokeiluja.

Tällä kertaa kaikki sessiot olivat lähinnä keskustelua, joten vaihteluna voisi olla kiva kokeilla jotain etäyhteyksille sopivia soveltavan impron tekniikoita tai ylipäätään kokemuksellisia harjoitteita. Ihan jo kokemuksen ja palautteen vuoksi voisi olla hyvä kokeilla jotain erilaista.

Muutenkin olis kiva, jos se hyvä fiilis sekä sama toiminnallinen ja yhteydellinen ilmapiiri, mikä alkulämpissä syntyi, säilyisi jotenkin myös sessioiden puolella. Kaksi tuntia pelkkää ryhmäkeskustelua, elikkäs puhetta, on melko intensiivinen ja vain yhdellä tavalla kuormittava kokemus.

Vaihtelu virkistää – avoimissa etätiloissakin.