Agatha Christien ikiklassikko Hiirenloukku tarjoaa tuulahduksen 50-luvun elämänrytmiä ja murhamysteerien jännitettä. Monkswellin kartanoon avattuun täysihoitolaan saapuu yksi kerrallaan pieni joukko värikästä väkeä, joista kaikkia ei voi miellyttää, vaikka tekisi mitä. Sen saavat nopeasti huomata myös kartanon uudet omistajat, Molly Ralston (Anna-Maija Oka) ja hänen miehensä Giles Ralston (Sami Ulmanen). Vuoden verran naimisissa olleen nuoren parin yhteinen taival yrittäjinä ei tosiaankaan ala helposti, kun sankka lumisade tukkii jo avajaisiltana kaikki tiet, eikä poistuminen kartanolta olekaan ihan heti mahdollista. Onneksi säilykkeitä riittää.

Vieraista ensimmäisenä saapuu nuori arkkitehti, jonka nimi, Christopher Wren (Miko Petteri Jaakkola), vaikuttaa yllättävän tutulta, onhan kaimansa suunnitellut Lontooseen mm. St. Paulin katedraalin. Merkittävän outo ja innokas nuorukainen ei herätä ihastusta varsinkaan hänen jälkeensä saapuneessa rouva Boylessa (Piia Mannisenmäki). Toisaalta, mikäpä tätä herkullisen nyrpeää hahmoa miellyttäisikään. Ei ainakaan lämmityksen taso tai ruuan laatu. Bridgepöytäkin puuttuu kokonaan.

Rouva Boylen vanavedessä kartanoon saapuu majuri Metcalf (Hannu Lintukoski) ja vielä heidän jälkeensä neiti Casewell (Saara Jokiaho), jonka myötä kaikki vieraat ovatkin saapuneet. Tai niinhän sitä luulisi. Paikalle pöllähtää vielä yllätysvieraaksi epäilyttävä ulkomaan vahvistus herra Paravicini (Asko Vaarala), joka on vähintäänkin epäilyttävä tyyppi. Vaan, kuten vieraanvaraisuuden lait vaativat, on myös yllättäville vieraille tarjottava yösija. Onhan herra Paravicini epäilyttävyydestään ja yleisestä lipevyydestään huolimatta kuitenkin harmittoman ja omalaatuisella tavalla hauskan oloinen tyyppi.

Jotta elämä täysihoitolassa ei kävisi turhan tylsäksi, on seudulla liikkeellä murhaaja, kuten radiosta kuullaan ja lehdissä lukee. Kun paikalle vielä hiihtää, murhaajaa etsivä, ylikonstaapeli Trotter (Markus Virtanen), on selvää, että kartanossa majailee sekä murhaaja että hänen tulevat uhrinsa. Uhrit monikossa, koska murhaaja jätti ensimmäisen murhan jälkeen viittauksen synkeään runoon / lastenlauluun kolme sokeaa hiirtä. Yksi hiiristä sai jo surmansa, mutta entä ne kaksi muuta? Ehtiikö murhaaja toteuttaa suunnitelmansa vai saadaanko hänet kiinni, ennen kuin hän nappaa seuraavan uhrinsa?

Jyväskylän kaupunginteatterin versio Hiirenloukusta on täynnä omaleimaisia ja salaperäisiä hahmoja, joilla on oma tapansa pelata tätä peliä, joksi vierailu Monkswellin kartanossa muodostuu. Erityisen herkullinen hahmo on Miko Petteri Jaakkolan esittämä Christopher Wren, jonka epäsopivat naurunpurskahdukset ja omintakeinen huumori sekä innokkuus, herättävät hilpeyttä myös katsomossa alusta saakka.

Yhdessä tilassa tapahtuvan näytelmän lavastus on kaunis, avara ja sopivan yksityiskohtainen tausta tapahtumille. Puvustuksessa sekä kampauksissa ja maskeerauksessa on oltu ajan hengelle uskollisia, minkä myötä kaikki hahmot sopivat hyvin 1950-luvun kuvastoon. Paikoin puvustuksessa kuitenkin näkyy myös hyvin omaleimainen ote, joka saa tietyt hahmot ponnahtamaan esiin muiden joukosta.

Tarina on taattua Agatha Christie laatua eli hyvin nauttittava murhamysteeri, jossa kaikki ovat epäiltyjä loppuun saakka. Tapahtumat etenevät verkkaisen jouhevasti, kokonaiskuvan avautuessa pala palalta katsojille. Jos murhamysteerien maailma ja hyvin perinteinen teatterielämys yhtään viehättää, niin kannattaa suunnata katsomaan Hiirenloukkua. Tarjolla on sopivan villiä spekulointia herättävä parituntinen teatterin parissa. Kuka salaa ratkaisevia tietoja ja miksi?

Hiirenloukku

Alkuperäisteksti 
Agatha Christie  

Suomennos 
Aino Piirola 

Ohjaus 
Anssi Valtonen 

Lavastus- ja pukusuunnittelu 
Karmo Mende

Valosuunnittelu 
Japo Granlund 

Äänisuunnittelu 
Lauri Malin  

Kampausten ja maskeerausten suunnittelu 
Suvi Taipale 

Rooleissa 

Anna-Maija Oka
Sami Ulmanen
Miko Petteri Jaakkola
Piia Mannisenmäki
Hannu Lintukoski
Saara Jokiaho
Asko Vaarala
Markus Virtanen