Mulla on taas vaihteeksi kirjoitusblokki. Siis kirjoittelen silloin tällöin, muttei tule mitään valmista. Siis silleen edes jollain löyhällä tavalla kokonaista tekstiä. Yksittäisiä ihan ok kuntoisia kappaleita ja tekstipätkiä, mutta niissäkin se semmonen viimeinen ajatus puuttuu. Ei sillä, että vaatimukset ihan hirveän korkealla tekstien tason suhteen olis. Kaikenlaista on tässä vuosien varrella tullut valmiiksi tekstiksi todettua ja julkaistua. Nyt lähinnä ongelma on sisällöllinen. Mihin tarttuis ja mistä kirjoittais?

Luonnostelin pitkän tekstin aiheesta ”(ulkopuolelta määritellyt) aikuiset introvertit ja leikkiminen koulutuksissa”, mutta se rönsysi niin moneen suuntaan, etten saanut siitä yhtä tekstiä aikaiseksi. Sitten rupesin miettimään, että haluanko edes oikeastaan koskea aiheeseen, jossa suurin sisällöllinen antini on toistaa itsestäni ilmiselvältä tuntuvia huomioita ja kysymyksiä.

Niin.

Mikä itsestä on ilmiselvää, ei aina ole sitä kaikille. Ehkä palaan niihin ajatuksiin vielä. Pitäisi varmaan pitkästä aikaa napata hyllystä joku kirjalähdekin käyttöön, sen sijaan, että mutuilen vaan omien muistikuvieni ja tuntemusteni varassa, kuten yleensä.

No.

Tuli taas tämmönen taustapohdintateksti varsinaisen asian sijaan, mutta ehkä tämä oli tässä(kin) kohtaa tarpeen. Tämä on nyt tämmönen tammikuinen riman lasku teksti. Mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä lopullisemmalta se jumitilanne usein vaikuttaa. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja kirjoitusjumi purkautuu jumittamalla, eiku siis kirjoittamalla.

Tämmöstä.

Seuraavalla kertaa toivottavasti jo jotain johonkin ei-kirjoittamisen-tuskaa käsittelevään aiheeseen liittyvää sisältöä 😉