Tammikuinen Teatteritiistai tarjosi mahdollisuuden tutustua, helmikuun puolivälissä ensi-iltansa saavan, Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa -esitykseen. Tilaisuuden aluksi yleisölämpiössä ohjaaja Johanna Freundlich’n avasi ajatuksiaan, nyt Jyväskylän Kaupunginteatterissa Suomen kantaesityksensä saavan, näytelmän takaa. Kyseessä on siis Laura Waden melko tuore näytelmä ”the Watsons”, joka pohjautuu osittain Jane Austenin, saman nimiseen, keskeräiseksi jääneeseen romaanikäsikirjoitukseen. Kuten englanninkielinen nimi paljastaa, niin tarinan keskiössä on Watsonien perhe, joiden tarinaa Austen kirjoitti vain viiden luvun verran. The Watsons ei kuitenkaan ole hänen viimeisiä teoksiaan tai jäänyt kesken hänen kuolemansa (1817) vuoksi, vaan on aiempaa tuotantoa (1804). Hän on siis itse jättänyt tarinan kirjoittamisen kesken ja sen päätöksen mahdollisia syitä myös Teatteritiistain teosavauksessa pohdittiin. Yksi mahdollisuus on, että se on ollut liian henkilökohtainen tarina, sillä se sivuaa aiheiltaan hänen oman elämänsä tapahtumia (mm. isän kuolema) tuona aikana.

Myöhemmin tämä keskeneräisyys on houkutellut useita kirjoittajia yrittämään täydentää tarina valmiiksi. Yksi ”the Watsons” teoksen täydennetty versio (kirjoittajina Jane Austen ja Eräs toinen) on julkaistu vuonna 1978, Ritva Mäkelän suomentamana, nimellä ”Tavat ja tunteet”. Sillä versiolla ei kuitenkaan taida Austenin kirjoittamia osia suurempaa yhteyttä olla nyt nähtävään näytelmään. Näytelmän nimen tai mainoskuvat nähneelle ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että ihan perinteistä Austenia ei ole luvassa, vaan kyseessä päällekirjoitus / modernisointi, jossa nykymaailma ja epookin aika kohtaavat. Se, mitä tästä kohtaamisesta seuraa, selviää vasta lavalla, sillä juonipaljastukset pyrittiin harjoituksissa ja teosavauksessa pitämään minimissä. Kuitenkin, jos Austenin maailma ja teokset ovat yhtään tuttuja, niin tietää, että melko varmasti luvassa on ainakin yhdet tanssiaiset sekä pohdintaa varallisuuden merkityksestä avioliittoaikeille.

Avoimissa harjoituksissa pääsimme seuraamaan näytelmän alun kohtausten harjoituksia, joissa liikutaan vielä vahvasti epookin ajassa. Puvustus, kuten teosavauksessa myös kerrottiin, oli vielä harjoitusten aikaan kesken, joten osa näyttelijöistä omissa vaatteissaan ja osalla oli jo rooliasu tai sen osia yllään. Ei se sitä illuusiota haitannut, vaan oli selvää, että ollaan täysin epookin maailmassa, eikä vielä modernien täydennysten puolella. Sen sijaan lavastuksessa oli havaittavissa pientä, tai vähän suurempaakin, vihjettä siitä, että tämä tulee olemaan jotain muut, kuin puhdasta pukudraamaa/-komediaa. Se, miten hahmot tulevat lavalle ja kuinka heidät esitellään kertoi jo paljon siitä, että nyt liikutaan ihan omanlaisessaan todellisuudessa.

Austenin ja alkuperäisen tarinan ydintä kunnioittavien päällekirjoitusten fanina voin nyt nähdyn katkelman perusteella kertoa, että tämä vaikuttaa todella lupaavalta. Jos siis romanttiset komediat, Austenin kirjat tai niistä tehdyt filmatisoinnit viehättävät, niin tästä esityksestä löytyy varmasti siihen nälkään monia näkemisen ja kokemisen arvoisia herkkuhetkiä. Samoin, jos vaikkapa Lost in Austen -TV-sarja (suomennettu nimi ”Eksyin Jane Austenin maailmaan”) on tuttu, niin luvassa saattaa olla hyvinkin samantyyppisiä eri aikakausien ja tapakulttuurien kohtaamisia tai oikeammin törmäyksiä. Koska en ennakkoon tiedä yhtään, millaisella ryminällä ja seurauksilla tämä maailmojontörmäys tapahtuu, niin odotan innolla pääseväni näkemään millainen todellisuus näiden maailmojen risteyskohtaan lopulta rakentuu.