Mietteitä menneestä: Tanssi ja liike-improvisaatio (Draaman perusopinnot)

Muistelmatekstien sarja jatkuu viidennälä osalla, jossa päästään käsiksi siihen jaksoon, jota pelkäsin ennakkoon ehkä kaikkein eniten. Tämä johtui ihan jo siitä, että oma keho ja kehollisuus oli tuossa vaiheessa niin vieras ja ahdistava aihealue. Ihan vaan tämän kurssin takia siis treenasin päivittäin parin kuukauden ajan, koska ajattelin etten muutoin selviäisi. Eikä se treeni hukkaan mennyt, sillä hyvä liikkuvuus ja toimiva keho on vain plussaa. No toimiva ja toimiva, treenasin vähän liian kovaa ja huonolla tekniikalla, joten loukkasin toisen olkapääni, mutta ei nyt mennä siihen. Olin kuitenkin jakson alussa fyysisesti paremmassa kunnossa kuin olin ollut moneen vuoteen ja saatoin luottaa kehon pystyvän siihen, mitä minulta ikinä odotetaankin. 

Tanssi ja liike-improvisaatio

Ennakkotehtävä

Lue Isadora Duncanin artikkeli ”Tulevaisuuden tanssi”. Kirjoita oppimispäiväkirjaasi artikkelin herättämiä ajatuksia tanssista.  Duncan, I. 1902. Tulevaisuuden tanssi. Teoksessa T. Suhonen 1991 (toim.) Hetken vangit. Helsinki: VAPK-kustannus. Teatterikorkeakoulu. 11–23

Isadora Duncanin artikkeli kuvaa modernin tanssin perusperiaatteita ja pyrkimystä baletin jäykän ja luonnottoman ilmaisun sijaan luonnolliseen liikkeeseen. Artikkelissa käydään vuoropuhelua myös antiikin ihanteiden kanssa ja pyritään selittämään tanssi kulttuurisesti ja ajallisesti paikannettavana ilmaisumuotona. Tulevaisuuden tanssi noudattaisi kreikkalaisten hyvin tuntemia liikkeen periaatteita, mutta se ei voisi eikä sen pitäisi olla kreikkalaisten tanssia, sillä emme ole kreikkalaisia, vaan meidän on löydettävä oma tapamme liikkua. Duncan myös näkee, että tanssin pitäisi olla jokaiselle ominaista liikettä ja pakottamatonta, siksi jokaisella on oma tapansa liikkua ja ilmaista itsensä. Jokaisen pitäisikin saada kuin lapsen löytää oma tapansa liikkua keholleen ominaisella tavalla. Mielestäni tämä on hieno lähestymistapa, mutta tahtoisin kuitenkin löytää myös ne keinot, jolla vuosien paikoillaan olon jälkeen pystyisi löytämään itselleen ominaiset liikkeen ja tanssinilmaisumuodot, kun keho ei ole vapaa. Vapaus oli kuitenkin Duncanin ajattelussa tärkeässä roolissa ja mikäli oma keho ei ole vapaa ja liike alastonta, on vaikea ilmaista kehollisesti niitä yleviä ihanteita, joita Duncan esiin nostaa.

20.6.2016

Tunti alkaa todella verkkaisesti istumme ja kuuntelemme. Käymme läpi taustamme, koska opettaja on taas vaihtunut ja kuulumiskierroksen sijaan pitää kertoa odotuksiaan ja haaveitaan kurssin ja oman työnsä kannalta. Tämän jälkeen sitten liikkeestä hieman teoriaa, jonka jälkeen tutustutaan oman kehon liikeratoihin varpaista olkaniveliin saakka. Sitten selän osalta tehdään silta ja kissanotkistuksia. Parin käsi seuraa selän korkeinta ja alinta kohtaa kissaharjoituksessa ja pitää analysoida olivatko ne siinä kohtaa kuin kuvittelikin niiden olevan. Olivat. Tämän jälkeen neljän hengen ryhmissä tehdään harjoitetta, jossa yksi on rentona ja kaikki muut liikuttelevat hänen käsiään ja jalkojaan, tutkien liikeratoja. Huomasi kyllä sen ongelman, mikä on oman kehon tilan aistimisessa, luuli olevansa rento, mutta olikin täydessä jännityksessä. Lopuksi piti mahdollisimman rentona pyöriä salin päästä päähän. Sitten tehtiin monenlaisia sokkoharjoituksia, aluksi niin että yksi tai kaksi ihmistä yritti sokkona löytää jonkun lähteen, jota ympäröivät käärmeet. Tämän jälkeen ohjailtiin paria äänellä yhtä aikaa koko ryhmän kesken, jolloin äänten kakofonia oli aika mielenkiintoinen. Sokkoharjoituksia olivat myös hiljainen lintu ja veriperuna, josta ensimmäisessä hiljaisen linnun kohdatessaan piti vaieta ja muutoin piipittää, veriperunassa taas veriperunan uhriksi joutuessaan piti kuolla mahdollisimman traagisesti. Lopuksi liikuttiin tilassa opettajan ohjeiden mukaan vauhtia ja tasoa vaihdellen. Käytiin myös läpi teoriaa liikkeen tasoista.

21.6.2016

Tänään oli huomattavasti toiminnallisempi päivä, mikä oli oikein hyvä, vaikka toiminnan mielettömyys toki kävi edelleen väsyttämään. Lähinnä toiminnan mielettömyydellä tarkoitan sitä, että varsinaista sisäistä motivaatiota liikkeiden tekemiselle ei ollut, vaikka liikkeet ulkoisten määritelmien mukaisesti lähtivät minusta itsestäni. Olin mukavaa taas lähteä liikkeelle pienestä ja tutkia miten omat nivelet liikkuvat. Tuli myös mietittyä, että mitä oikeastaan voi kyseisellä nivelellä liikuttaa. Tein hieman tarkennuksia mielessäni ja tajusin rajaavani liikettä lihasten kautta, mietin nimittäin, että jos liikutan vain olkaniveltä ja olan lihaksia, en oikeasti voisi nostaa käsiäni, koska silloin muiden käden lihasten pitäisi olla rentoina. Sitten teimme tilan käytön harjoituksia, suoria ja kaarevia liikkeitä, voimakkaasti tai kevyellä voimalla. Lisäksi kokeilimme raskasta liikettä ja mitä sen tuottaminen vaatisi. Tuotimme yksin ja erikseen annetuilla ruumiinosilla omaa nimeämme sekä kaarevin että suorin liikeradoin. Kuljimme kapeassa käytävässä ja laveassa tilassa kirmaillen. Teimme korteista eläimiä ja ilmiöitä, joista meille tuli kana sekä auringonpimennys. Kanassa hyödynsimme edelleen kirjaimia. Kirjainharjoituksia teimme muitakin ja mm. parin kanssa musiikin tahdissa kokeilimme vuorottelua, toisen tekemisen huomiotta jättämistä sekä rinnakkaista liikedialogia. Sitten teimme japanilaista puutarhaa, jossa kolmen hengen ryhmissä piti hyödyntää matalaa, keski- ja korkeaa tasoa, jolloin yksi on aina kaikilla tasoilla. Teimme tämän ensin vain ryhmänä ja sitten esityksenä toiselle puolen ryhmää. Ärsytti hieman, kun yksi ryhmä kieltäytyi mahtumasta riviin ja tällöin peitti toisen ryhmän näkyvistä. Kuitenkin oli ilo huomata, miten hyvin omaan puuhaansa voi uppoutua, eikä yleisöä enää edes huomannut kuin ihan ohikiitävinä hetkinä. Lopuksi merkattiin taas hetkiä ja annettiin palautetta opettajalle.

Mitä havaintoja teit itsestäsi ja ryhmästäsi?

Huomasin joitain lihaksia ja liikeratoja, jotka eivät tuntuneet toimivan niin kuin pitäisi. Havaitsin, että vaikka tämä oli yksi niistä opintojaksoista, joita ennakkoon epäröin eniten, pystyin kuitenkin tekemään kaikki tehtävät, enkä tuntenut liian suurta epämukavuutta missään tehtävässä. Ryhmästä opin sen, että meissä on todella erilaisia tyylejä oppia, jollekin tämä liikepuoli on tutumpi ja he jopa suosivat sitä, kun itse menee aina tunne tai järki edellä.

Mitä sovellusmahdollisuuksia näet oppimassasi?

Omaan toimintaan olisi hyvä saada selkeämpiä ilmaisumuotoja eli vaihtelua erilaisten liikkumisen tapojen välillä. Jotkut harjoitteet toimisivat hyvin keskittymisen ja rentoutumisen tukena, kun taas joitain voisi hyödyntää enemmänkin oman liikkuvuuden kehittämisessä. Myös oma ilmaisu voimistuu hyvin, kun keho on mukana ja avoinna reagoimaan.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑