Muistelmatekstien sarja jatkuu neljännellä osallaan, jossa sukelletaan ajatuksiini dramaturgian perusteita käsitelleeltä lähijaksolta. 

Dramaturgian perusteet

15.6.2016

Dramaturgian perusteet kurssi oli aikaisempia kursseja teoriapainotteisempi, mutta teoriaa silti hyvin vähän, vain noin puoli tuntia. Teimme alun kuulumiskierroksen jälkeen pari lämmittelyharjoitusta ja sitten teorian kautta siirryttiin kolmen hengen ryhmiin, joista jokainen sai yhden kohtauksen jostain näytelmästä. Opettajan mokan vuoksi kuudessa ryhmässä ei kuitenkaan ollut kaikkia kohtauksia kahta, vaan yhtä kohtausta olikin kolme kertaa ja toista yksi ja vain yhtä eli meidän kohtaustamme aiotut kaksi kappaletta. Ryhmätyöskentely oli ihan miellyttävää ja vaikka kohtaus sisälsi vain kaksi hahmoa, saimme ympättyä sinne Harrin haamun ja muiden hahmojen kautta tekemistä myös kolmannelle ryhmän jäsenelle. Sinänsä minua tarinassa puhutteli heti Juhan hahmo, joten päädyin sitä myös esittämään. Oli yllättävän haastavaa näytellä tupakointia luontevasti, kun ei ole analysoinut kaikkia niitä pieniä liikkeitä, joita tupakoijat automaattisesti tekevät ja joita itsekin tekisi, ettei tuhka karisisi päälle. Hieman sama ongelma kuin pyöräilyn miimisessä esittämisessä, että pitäisi olla aikaa analysoida ja hajottaa toiminta luontaisiin osiinsa, ennen kuin sen voi luontevasti esittää. Harjoitteluaikamme oli myös niin rajallinen, ettei vuorosanoja ehtinyt opetella ulkoa, minkä huomasi kyllä todenteolla haittaa esitykseen eläytymistä. Tuntui hölmöltä, kun joutui katkaisemaan luontaisen kontaktit luntatakseen sanat paperista, joten kyllä siinä ulkoaopettelussa sitten jotain taikaa taitaa olla. Meidän kohtauksemme oli ottanut ehkä eniten vapauksia kohtauksen suhteen, sillä jätimme kylmän viileästi huomioimatta paperilla näkyvät, mutta kyseiseen kohtaukseen kuulumattomat osat. Toinen ryhmä oli ne huomioinut ja heidän tapahtumapaikkansa oli se mikä sen pitikin olla eli lentokenttä, kun taas me olimme kehittäneet kaikenlaista jännää taustatarinaa tulipaloista ja sijoitimme henkilölle myös baariin. Oli myös jännä huomata, kun meitä ennen esitettiin saman näytelmän aiempi kohtaus ja siinä tajusi ketä henkilöt ovat ja mikä on heidän suhteensa. Olimme käsittäneet ihan väärin, mutta oma kohtaus oli silti vedettävä alkuperäisellä idealla ja unohdettava kaikki se lisätieto, mitä henkilöistä oli saatu. Kokemus oli kuitenkin oikein miellyttävä ja dramatisointi tuntui todella kiinnostavalta.

16.6.2016

Todella lyhyt lämmittely eli vain yksi keijut ja möröt harjoitus. Sitten katsottiin loput teoria-asiat ja alettiin töihin. Nyt meidät jaettiin viiteen ryhmään ja kaikki saivat saman lyhyen novellin lähdemateriaaliksi, josta piti luoda kohtausluettelo ja dramatisoida yksi kohtaus, jonka joku toinen ryhmä esittäisi. Tekstin luettuani olin pitkään sitä mieltä, että se oli kauhean tylsä ja kolkko, mutta mielipiteeni alkoi pikkuhiljaa muuttua, kun ryhmässä saimme hyvän draivin päälle. Oli hieno huomata miten ideat sinkoilivat ja kasvoivat ryhmän jäsenten tuodessa niihin omaa näkemystään ja niistä sitten saatiin muodostettua yksi yhteinen näkemys. Päädyimme tekemään vain viisi kohtausta novellista, vaikka periaatteessa siitä olisi saanut useammankin, kuitenkin koimme että tärkeimmät asiat ja koko juoni saataisiin esitettyä viiden kohtauksen kautta. Kirjoitimme auki kohtauksen ”Paha tyttö”, johon hyödynsimme tekstistä löytyviä vuorosanoja. Täydensimme repliikkejä sitten tytön kapinoinnilla, joka loppua kohden tyyntyi ja hän tyytyi kohtaloonsa ja rooliinsa, johon häntä oltiin kasvattamassa. Kun olimme saaneet käsikirjoitukset valmiiksi, ne monistettiin ja jaettiin eri ryhmälle, joka sen sitten esittäisi. Me saimme toisen ryhmä dramatisoiman hääkohtauksen, joka vaikutti taas alkuun aika turhauttavan tylsältä, mutta kyllä siitä lopulta löytyi ihan mielenkiintoinen esitys. Sukulaishahmon, jota itse esitin, kohdalla mietimme mikä olisi paras toteutus ja ensin mietimme juopunutta miestä, mutta koska olin jo kurssien aikana esittänyt useampaa humalaista, niin päädyimme tekemään mummon. Näimme siis oman kohtauksemme toisen ryhmän esittämänä ja se oli vielä hyytävämpi kokemus kuin olimme ajatelleet. He olivat saaneet siihen todella kylmän ja kolkon robottimaisen ilmapiirin ja vaikka emme olleet mitään parenteeseja kirjoittaneet, he olivat myös lisänneet aikuisen Miia hahmon tarinaan, kuten olimme ajatelleet. Oma esityksemme meni ihan hyvin ja huomasin mummoilevani todella kumarassa asennossa ja kädet täristen. Psyykkasin itseäni sen liikkeen kautta vapisevan vanhuksen asemaan. Toki sisäinen tila oli sen sijaan positiivinen ja tyytyväisenä mummo kulki siellä kyselemässä vauva-asioista sekä kaikesta muusta hääparilta. Nappasipa mummo viimeiseen tanssinkin jonkun yleisöstä. Loppurepliikki ei ehkä oikein kuulunut, mutta ei se mitään. Sinänsä vanhukseni oli kuitenkin tyhjä, koska en ollut oikein miettinyt kenen mummo oikeastaan olen tai muutenkaan, mikä hänen sisäinen tilansa on. Kuitenkin aikaa oli niin vähän ja huomasin taas kuin paperi kädessä kulkeminen ärsytti minua kovasti, kun en voinut tehdä kaikkia niitä mummomaisia eleitä, jotka olisin halunnut.

Mitä uutta opit tällä jaksolla?

Opin sen, että ryhmässä työskentely voi olla elinehto hyvän dramatisoinnin kehittelyssä. Olen yleensä melkoinen yksilöpuurtaja, joten oli todella mukava taas huomata, miten toisten ideat ruokkivat myös omaa luovuutta tai saavat sen syttymään, vaikka aluksi tuntui todella nihkeältä.

Mitä ajattelet sisällön ja rakenteen suhteesta?

Rakenne on tärkeä kehikko, johon sisältö sijoitetaan, mikäli perusta eli rakenne ei ole kunnossa, ei myöskään sisältö pääsee oikeuksiinsa. Siksi ehkä onkin tärkeä ensin hahmotella ne suunnat, joihin tarina etenee sekä tunnistaa ne asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja lähteä sitten näiden pohjalta vasta hahmottelemaan varsinaista sisältöä. Kuitenkaan pelkkä hyvä rakenne ei riitä, jos sisältö ei ole kiinnostavaa, joten tämä on aika herkkä tasapainoasetelma.

Mitä sovellusmahdollisuuksia näet oppimassasi?

Sovellusmahdollisuuksia on monta ihan akateemisesta kirjoittamisesta ja lukemisesta varsinaiseen näyttämötekstin tuottamiseen. Akateemisessa kirjoittamisessa ja lukemisessa on tärkeä pystyä keskittymään olennaiseen ja saada rakenne kuntoon, mutta myös sisällön pitäisi olla laadukasta, mikä on ajoittain hankalaa koska rakenteen pakolliset vaatimukset ja akateemiset konventiot rajoittavat niin paljon tekemistä.