Palkkamurhaajan painajainen (Helsingin Kaupunginteatteri)

Tuli käväistyä Helsingissä ja pakkohan se oli käydä myös paikalliseen teatteritarjontaan tutustumassa. Tämän kertainen valintani oli farssikomedia Palkkamurhaajan painajaisen ennakkonäytös. Esityksessä vierekkäisiin hotellihuoneisiin päätyneiden henkilöiden tarinat alkavat kietoutua yhteen. Sekä itsetuhoisen Frankin (Iikka Forss) että palkkamurhaaja Ralphin (Santeri Kinnunen) elämä muuttuu tuon yhden päivän aikana käytännössä tunnistamattomaksi.

Ihan ensin totean, että mielestäni esityksen lavastusratkaisu oli erittäin toimiva. Näkymätön väliseinä pääsi ihanalla tavalla mukaan esitykseen. Se pieni miiminen hetki seinän äärellä oli kyllä ehdottamasti yksi lempparihetkistäni. Muutenkin palkkamurhaajaa esittäneen Santeri Kinnusen näyttelemistä oli kiva seurata, hänen hahmossaan oli paljon ilahduttavia fyysisiä oivalluksia.

Se on jännä miten eri tavalla sitä suhtautuu arkielämässä ja teatterin lavalla esiintyviin hahmoihin. Siinä missä Frankin (Iikka Forss) ripustautuminen ihmisiin olisi oikeasti rasittavaa, se on lavalla hirvittävän hauskaa ja liikuttavaakin. Ekan puoliajan alun olin suunnilleen sympatiasolmussa, kun toinen vaan on niin surullinen ihmisraunio. Herkullisen haavoittuva ja täysin rasittava hahmo. Mahtavaa!

Sivuhahmojen edesottamuksia tuli seurattua jatkuvasti iloisesti yllättyen. Hotellipalvelija (Antti Peltola), joka saapuu aina sopimattomaan aikaan, oli aivan ihastuttavan suloinen höpöttelijä, jonka hämmennyksen hetket olivat hykerryttävän makeita. Terapeutti Wolf (Jouko Klemettilä) oli siis ihan järkyttävän kamala ja hauska hahmo, jonka lääketieteelliset ratkaisut olivat ajoittain vähintäänkin kyseenalaisia. Laurasta (Sanna Saarijärvi) löytyi hienosti sekä jyrkkä että lempeämpi puoli, joista jälkimmäistä oli ilo seurata.

Ja mitäpä olisikaan tarina ilman poliisia..? Poliisi (Sauli Suonpää) oli hahmoista se, joka sai enemmän kuin osansa osumia tarinan kehittyessä. Siinä oli todella hienoa fyysistä heittäytymistä ja vaikuttumista. Silloin kun sattuu, niin sitten sattuu niin että tuntuu yleisön takarivissä saakka. Ilahduttavasti poliisi näkyi myös olevan varustettu kantokahvalla. Erittäin kätevää sanoisin.

Palkkamurhaajan painajainen on toimiva farssi, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Tarinassa on riittävästi kosketuspintaa hahmoihin, joten on helppo välittää heidän kohtaloistaan. Onhan se yllättävää, miten paljon sympatiaa sitä voikaan teatterissa tuntea palkkamurhaajaa kohtaan, mutta sehän juuri osoittaa esityksen voiman. Itkin ja nauroin, joskus samaan aikaan, joten kyllähän tämä erinomaisen suositeltava teatterikokemus on.

Tekijät

Ohjaus: Mika Eirtovaara

Lavastus: Peter Ahlqvist

Puvut: Elina Kolehmainen

Valosuunnittelu: Kari Leppälä

Äänisuunnittelu: Mauri Siirala

Naamiointi ja kampaukset: Jaana Nykänen

Rooleissa

Iikka Forss (Frank)

Santeri Kinnunen (Ralph)

Jouko Klemettilä (Wolf)

Antti Peltola (Hotellipalvelija)

Sanna Saarijärvi (Laura)

Sauli Suonpää (Poliisi)

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑