Miksi me kuiskitaan?

On monta kertaa huvittanut, kun olen huomannut kuiskaavani puuttuvan tiedon toisella puolen isoa salia seisovalle ihmiselle. Miksi mä kuiskaan vaikkapa oman nimeni nimiharjoitteessa, kun joku sitä kysyy?  Miksi en vaan sano tarvittavaa tietoa ääneen, kun kaikkihan joka tapauksessa kuulivat jo kysymyksen..? Enkä ole edes millään muotoa ainoa, joka tekee niin. Muutkin kuiskivat ihan samalla lailla... Continue Reading →

Hyvä tarkoitus ei näy ulospäin

Sitä joskus ajattelee sanoneensa toiselle jotain kivaa ja olettaa tämän ilahtuvan, mutta sitten toinen reagoikin odottamattomalla tavalla. Toinen saattaa jopa suuttua, vaikka ihan vilpittömästi tarkoituksena oli antaa positiivista palautetta. Väärinymmärryksiä tapahtuu jatkuvasti, koska emme me voi tietää mitä toinen oikeasti tarkoitti, jos hänen ilmaisunsa ei sitä suoraan paljasta. Eivät ihmiset ole telepaatteja. On valitettavan helppo... Continue Reading →

Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”

Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin... Continue Reading →

Tikusta asiaa – harjoitteita yksittäisillä sanoilla

Pohjaidea yksilöharjoitteisiin on peräisin Mick Napierin kirjan Improvise scene from inside out (s.121-140) harjoituksista poimittu ja muokattu. Olen morphannut tähän aika monta harjoitusta, joita käytetään eri tarkoituksiin. Soveltakaa ja muokatkaa ideoita, kuten parhaiten näette. Tarvikkeet Sanalappuja tai esim. Aliaskortteja. Intervalliajastin eli ajastin johon saa ajastettua useita määritellyn mittaisia jaksoja. Harjoite  Ota sopiva määrä sanalappuja esim.... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑