Proseminaarityö (Draamakasvatus)

Tästä draamakasvatuksen aineopinnot päättäneestä kirjallisesta työstä en olekaan kirjoittanut vielä sanaakaan. Siis tänne, varsinainen työ on toki jo aikaa sitten palautettu ja arvioitu. Eli olen varsin pätevä tyyppi draaman saralla nykyään. Proseminaarikurssi on mahdollista suorittaa joko verkkokurssina tai itsenäisenä opinnäytetyönä. Itse valitsin itsenäisen työn, joten en osaa tuota verkkokurssia sen tarkemmin kommentoida. Sanoisin kuitenkin, että... Continue Reading →

Saman asian oppiminen yhä uudelleen

Oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi ja sen olen impron ja vuorovaikutuksen kohdalla saanut huomata jatkuvasti hyvinkin konkreettisesti. Saman asian saa oppia ja kerrata todella moneen kertaan, eikä se siltikään välttämättä uppoa kovin nopeasti syvemmälle tasolle asti. Eikä varsinkaan sellaisessa muodossa, että se olisi hyödynnettävissä myös uusissa konteksteissa. Samalla on tullut myös tajuttua se, miten helppoa... Continue Reading →

Arkielämän improtaitoja oppimassa (IMPROVment)

Improhan on semmonen yleistyökalu, että siitä on hyötyä ja apua vähän kaikenlaiseen. Eikä kannata ajatella improa rajatusti pelkästään esittävänä improna, mitä näkee telkkarissa tai livenä, vaan yleisemmin hyväksyvän vuorovaikutuksen harjoitteluna. Itse näen improvisaation ja siihen liittyvät vuorovaikutustaidot sellaisina, joita pystyy soveltamaan todella moneen asiaan. Siksi minusta on tärkeää aina välillä korostaa, että ei se impro... Continue Reading →

*Ding*

Nyt se yjinfraasi sitten naksahti esiin julkisesta piilostaan: "Arvostamista arvostelun sijaan". Sehän se on mikä aivoissani on tässä kesän aikana muuttunut ja miksi negatiivisuuden pilvi tuntuu hälvenneen. Olen tuon ajatuksen sanonut ääneen monta kertaa, enkä silti oikeastaan tajunnut. Tänään yhtäkkiä kuului vaan *ding* ja se oli ihan selvää. Huomaan alkaneeni etsiä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, kun... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑