Runot ja oikean vastauksen pakko

Olen joskus hurjassa menneisyydessäni opiskellut vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi (englanninkielistä) runoutta. Muistan hitusen inhonneeni erästä runouskurssia ihan vain sen vuoksi, että siellä yritettiin joka kerta löytää "oikea" tulkinta runoille sekä niiden yksittäisille lauseille ja sanoille. Toki muitakin vaihtoehtoja käydyissä keskusteluissa sallittiin, mutta keskusteluissa pohdittiin sitä ”mitä kirjoittaja on oikeasti tarkoittanut”. Ihan niin kuin se olisi... Continue Reading →

Kirjoittamisesta – logiikka ja oikoluku

Jos joskus (tai yleensä) tekstejäni lukiessa tuntuu, että tuo ei taatusti ole miettinyt tätä kirjoittaessaan yhtään mitään, niin olet todennäköisesti osittain oikeassa. Yleensä nimittäin kirjoitan melko puhdasta tajunnanvirtaa. Annan sormien kulkea näppäimistöllä niille sijoille, minne ne kulloinkin hakeutuvat ja oletan, että ruudulle ilmaantuva ajatus on peräisin jostain mieleni synkistä kammioista. Prosessissa ei yleensä sen suurempaa... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑