Pettymyksen mailla

On välillä ihan kiinnostavaa kuunnella muiden ihmisten näkemyksiä teatteriesityksistä ja musiikista. Joillain on äärettömän tarkka käsitys siitä, mikä on oikeaa musiikkia tai hyväksyttävää teatteria. Joskus kuitenkin tulee mietittyä, miten raskasta se olisi, jos oma näkemys olisi yhtä rajattu. Pitäisi kuunnella vain ja ainoastaan vinyylilevyille kerran talletettua musiikkia, koska kukaan ei voi soittaa jotain biisiä yhtä... Continue Reading →

Lokerointia ja arvottamista

Teatteri tarjoaa hyvin monipuolisesti erilaisia elämyksiä. On kepeitä esityksiä, joissa huolet ja murheet unohtuvat naurun voimalla. On vakavampia teoksia, joissa kyyneleet virtaavat ja esityksen jälkeen olo on hyvällä tavalla tyhjä. On esityksiä, joiden jälkeen tulee mietittyä, että mitä ihmettä minä juuri näin. Sekä niitä esityksiä joiden jälkeen huomaa arvioivansa omaa elämäänsä ja maailmaa ihan eri... Continue Reading →

Arvostelulaji

Teatterin seuraamiseen liittyy usein myös esitysten kritiikkien lukeminen ja/tai laatiminen. Itse en ole erityisen innostunut kriitikon tontille astumisesta, vaikka ajoittain varsin kriittinen ihminen olenkin. Esitysten arvostelujakin luen melko harvoin, sillä loppupeleissä minulle olennaisin on oma kokemukseni esityksestä. Arvostelun lukeminen ennen esityksen näkemistä on yleensä virhe, sillä se saattaa jättää omaan tajuntaan tiettyjä ennakko-odotuksia. Sitten jos olettaa kriitikin pohjalta menevänsä... Continue Reading →

Katseenalaista

Teatterissa tuntuu olevan katsomossa sijoittumisen osalta olemassa kahdenlaisia katsojia. Niitä, jotka tahtovat istua mahdollisimman edessä, jotta näkevät mahdollisimman selvästi näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Sitten on niitä, jotka eivät suurella näyttämöllä juuri 6. riviä edempää suostu paikkoja ottamaan. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan, mutta käyn kyllä välillä tarkastelemassa esityksiä myös 10. rivin tuolta puolen. Näin erityisesti silloin kun haluan... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑